Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa.
Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.
Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.
En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.
Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.
Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.
Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.
Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.
