Elokuu yllätti

 Olen järkyttynyt tällä viikolla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui isossa marketissa kun menin puutarhaosastolle tarkoituksena katsella taimivalikoimaa, tai onko mitään alennuksessa. Ei ollut mitään koska ei ollut enää taimia. Toisen kerran järkytyin instaa selatessa, kukkasipulit ovat saapuneet markettien valikoimiin. Minusta tuntuu, että elän täysillä parasta keskikesää, ei tässä vielä varustauduta mihinkään loppukesään tai ennen talvea tulevaan vuodenaikaan.

Tokihan jos katson puutarhaani, niin elokuinen se on. Satokausi on kiivammillaan, kerään siemeniä varastoihin, tyhjennän kasvihuonetta salaattien kasvatuskulhoista ja menehtyneistä kurkuntaimista. Nurmikko kasvaa silmissä ja kastelun tarve on olematonta. Hortensioiden paras aika on ihan kohta ja monesta kasvista voi jo leikata kukkavarsia pois.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' on jaksanut kukkia jo monta viikkoa, ainakin kuukauden päivät. Siementaimet ovat olleet toivottuja, mutta vielä jälkikasvua ei ole siunaantunut. Ehkä autan ja kerään tänä vuonna siemeniä talteen kylvöjä varten.

Arvilan alkuperäinen syysleimu voi hyvin. Olen laittanut tätä kahteen paikkaan jotta kanta ei häviä. Jotain opin 2015-2016 tappotalvesta, aina pitää olla kaksi kasvustoa, vähintäänkin. Silloin tämä lähes kuoli, vain pari pientä versoa selvisi ja niistä on muodostunut jo osin näin tuuhea pensas. Toinen kasvaa arboretumissa.

Nimetön salkoruusu pitää yllä puutarhan hempeää osastoa. Tämä kukki myös viime vuonna. Kukat ovat kuin silkkipaperipalloja.

Olen vihdoinkin saanut useamman syysvuokon viihtymään. Tämä on lajike 'White Swan'. Se onkin ainut syysvuokko jonka lajikkeen tiedän, muut on hankittu pelkällä nimellä syysvuokko. Kukka on selkeästi valkoisempi kuin tavallisella syysvuokolla. Tässä kohtaa muuten havahduin siihen, että puutarhassani on yllättävän paljon valkoista kukassa tähän aikaan vuodesta. Valkoinen on hyvä väri, se tasoittaa muiden kasvien ehkä leiskuviakin värejä.

Jossain kohtaa lupasin lisää kuvia koreatörmäkukasta, lajikkeesta 'Cherry Blossom'. Kuten näkyy, valo vaikuttaa paljon siihen miltä kukan sävy näyttää. Auringossa se on kirsikkainen, varjossa tummempi. Tykkään tästä todella paljon siitäkin huolimatta, että törmäkukkien tapaan kukkavanat elävät ihan omaa elämäänsä eivät suostu olemaan rivissä ja säntillisiä. Joukkoon oli eksynyt pari valkoista ja vaaleanpunaista, en raaskinut nyppiä niitä pois.

Pakko laittaa yksi kuva jättikarhunputkesta, se on nyt komeimmillaan vaikka lehdet alkavat jo kellastua. Harmi ettei tämä ole helppo lisättävä. Tai ehkä se on onni, muutoin minulla olisi puutarha täynnä punaista jättikarhunputkea.

Kohta joudun jättämään puutarha-asiat sikseen. Maalipensseli ja juuri valmistunut kirjahylly odottelevat maalaria. Ensin pitää tehdä suojaukset sillä joudun maalaamaan kirjahyllyn paikoillaan. Minulle helpointa olisi ollut maalata osat autotallissa, mutta tämä oli helpointa miehelle joka teki kirjahyllyn ja näin saatiin remontti etenemään vähän ripeämmin. Pitää vain tehdä huolelliset suojaukset ettei tapetti tai muut valmiiksi remontoidut osat tahriinnu.

Remontti etenee

 Isännänhuoneen remontti etenee vaikkakin hitaasti. Tämä on se vaihe, kun maalataan listoja tms., odotetaan vuorokausi, maalataan uudestaan ja taas odotellaan kuivumista vähintään vuorokausi. Sitten pari listaa naputellaan paikoilleen ja taas tehdään uudet listat joita ei voinut tehdä ennen aikaisempia listoja koska kokoa ei pystynyt mittaamaan tarkkaan. 

Tänään mies laittoi kattolistat paikoilleen, minun tehtävä oli maalata pari pientä listaa jotka tulevat hormin ympärille. Ne saa paikoilleen perjantaina. Kun listaruljanssi on ohi, pääsen ehkä maalaamaan lattian. 

Tapetti ei ole kirjava, huoneessa oleva remonttivalo vääristää, luo varjoja sinne missä niitä ei oikeasti ole. Tapetin "kukkanen" on kuparin värinen, siitä napattiin väri listoihin. Kukan ympärystä on tumman vihreä, siitä otettiin väri alaosan panelointiin. Paneeli on ihan nykyajan levyä, se yrittää jäljitellä paksua lankkua. Käytimme remontissa niin paljon kuin mahdollista, jo meillä olemassa olevaa puutavaraa. Jouduimme ostamaan vain lattialistojen puutavaran ja vähän kattolistan puutavaraa. Siis todella vähän.

Vähän jännitin näin voimakkaita värejä, mutta olen erittäin tyytyväinen, että ne tuli valittua. Lattiasta tulee samanvärinen kuin keittiön lattiasta, reunoille tulee ruskea kierto. Yllä näkyy testailua lattialistan ja lattian väristä. Takka jää todennäköisesti valkoiseksi, yläosan vihreä raita maalataan piiloon. Tähän keittiön oviaukkoon ei tule ovea, siihen  tulee verho joka tulee olemaan lähinnä koristeena.

Kylpyhuoneen ovi joutui olemaan vain 17 vuotta ilman maalia. Nyt sitä on ihan outo katsella maalattuna. Tekisi kieltää käyttö ettei oveen tule likaisia sormenjälkiä. Valokatkaisija on menossa uusiksi, siksi se keikkuu irrallisena. Kaikki karmilistat ovat vanhoja. Poistin listoista vanhat maalit kuumailmapuhaltimella, hioin ne ja maalasin kahteen kertaan. Yhteen pystylistaan meni neljän tunnin työ, mutta maksoi se vaivan, ne ovat hienot ja maailma säästyi 21 uuden listan tekemiseltä.

Tätä puolta huoneesta en kuvaa mielelläni, mutta hyvähän tästäkin vaiheesta on olla kuva. Yläosaan tehdään kiinteä kirjahylly eikä sen taustalle riittänyt tapettia. Sen voi maalata, kirjojen takaa asiaa ei erota. Kuva on otettu ennen kattolistojen laittoa. Vasen ovi on kylppärin ovi, keskimmäinen kodinhoitohuoneen ja oikeasta ovesta pääsee lastenlasten huoneeseen. Huoneessa on peräti viisi oviaukkoa, erittäin hankalaa kalustuksen suhteen.

Ikkunoiden alaosa on vielä vanha valkoinen, olen pähkäillyt niiden väriä. Ehkä maalaan ne samalla värillä kuin listat eli ruskealla. Mitä mieltä olette? Taas harmittaa nuo 1980-luvulla vaihdetut ikkunat, että onkin menty tekemään sellainen virhe. Onneksi sentään ovat alkuperäisten T-mallisten ikkunoiden mukaiset.

Rakastan tätä tapettia. Kuvassa näkyy parhaiten kukkakimpun kuparinhohtoinen väri ja se miten kultakuvio oikeasti kiiltelee kun valo osuu siihen sopivasti.

Remontin hitaus on toisaalta antanut aikaa puutarhalle. Olen saanut tehtyä kitkemistä ja sadonkorjuuta. Kanttaus odottelee edelleen jonkinsortin inspiraation välähdystä.

Kasvihaaveet todeksi

 Minulla, kuten muillakin puutarhureilla on kasvihaaveita. Kuulun siihen puoliskoon, jolla kasvihaaveet eivät tarvitse toteutua nyt ja heti. On toki niitäkin tarpeita, mutta yleensä riittää kunhan haaveiden kasvi tule vastaan muutaman vuoden sisällä tai sitten joskus. 

Kun haave muuttuu todeksi, se on pienen juhlan paikka. Aarteelle valitaan paikka huolella, tai sitten se vaan lykätään johonkin kohtaa puutarhaa koska paikkaa ei oltu mietitty valmiiksi ja talvi painaa päälle. Taimea vaalitaan huolella, tai sitten se unohdetaan, koska ei kaikkea voi muistaa. Niin tai näin, pitkäaikaisen haaveiden kasvin saaminen puutarhaan on ilon asia.

Haavekasvit tupsahtavat joskus eteen yllättävistä paikoista. Kuvan syreenileimu on pojan pihasta, pelastin sen pois parkkipaikan alta. Siinä taisi olla yksi kukkiva verso, mutta tunnistin heti mistä kasvista on kyse. Viereisen kupariheisiangervon tumma väri tuo esiin syreenileimun kirkasta liilan väriä. Hyvä yhdistelmä joka syntyi sattumalta.

Näin viime vuonna Porkkalan kartanon puutarhassa peikonkellon. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lisäsin kasvin heti haavelistalle. Kuinka ollakaan, löysin samaisena vuonna Mustilan taimipäivästä taimen, varmasti koko paikan ainoan ja vielä ihan pikkurahalla. Pakko oli ostaa pois. 

Peikonkellon paikka on valittu huolella hortensiapuutarhasta. Se kasvaa koivun runkoon nojaavassa köynnöstuossa. Itse köynnös on vielä pieni, siinä on yksi verso joka kiemurtelee köynnöstuessa. Kukkia on tulossa kolme kappaletta. Ainakin ensimmäisestä talvestaan selvisi hengissä, samaa toivon tulevaisuudelta.

Keltainen kirjolupiini, mikä metsästys sen saamisen takana oli. Kaksi kertaa yritin  kiertävän ulkomaisen juurakkokauppiaan juurakoista. Liiloja olivat ja kompostiin joutuivat. Olisi heti pitänyt kääntyä kotimaisen taimituottajan eli Tommolan tilan puoleen. Sieltä löytyi keväällä taimi, tosin vielä kennossa oleva, mutta sellainen minulle kuitenkin ystävällisestä myytiin. Taimi kukkii nyt, se joutui elämään lähes koko kesän potissaan kun hyvää paikkaa ei löytynyt sitten millään. Ihan täysin tyytyväinen en ole vieläkään, ahdasta tulee mutta mietitään paikka-asiaa uudestaan kun sen aika tulee.

Austin ruusut, monivuotinen haave jossa esteenä oli lähinnä rohkeuden puute. Kuvan 'Crown Princess Margareta' on kukkinut koko kesän ja nuppuja on vielä valtavasti avautumatta. 'The Pilgrim' odottelee ruukussa jossa sekin on kukkinut koko kesän. Näitä ei pidä haudata puutarhan perimmäiseen nurkkaan vaan istuttaa näkyvälle paikalle jotta ruusujen ihanuutta voi ihastella koko kasvukauden. Näin ollen Margareta on rosariossa kasvaessaan hiukan syrjässä. Hyvä syy lisätä yksi Austin lisää haaveiden listalle jotta saan sellaisen näkyvämmälle paikalle.

Rotkolemmikki. Yritysten ja erehdysten kautta löytyi vihdoinkin hyvä kasvupaikka. Samasta kasvista oli kuva jo edellisessä postauksessa, mutta laitetaan tähän vielä yksi lisää jossa mittakaavaa antaa koon 38 puutarhaläpyskäni. Taimi oli ostaessa arvokas, mutta kookas. Satsaus kannatti ja rotkolemmikki on viihtynyt hortensiapuutarhan muhevassa mullassa.

Humalan taimia meillä on kasvanut jo monta vuotta, mutta ei kunnolla pähkylöitä tekevää. Nyt on ja pähkylöitä tulee. Taimi on ostettu kirpputorilta, se on myyjän mukaan jotain vanhaa kantaa. Elinvoimainen se ainakin on, taimi puskee juurivesoja kuin viimeistä päivää. Ne muut humalat, taimikaupoista hankitut mistä lie ulkomailta alunperin olevat, eivät tee juurivesoja lainkaan mutta eivät pähkylöitäkään.

Vaaleanpunainen lemmikki on ollut pitkä haave. Keväällä löysin nettikaupasta sen siemeniä. Tilasin heti kaksi pussia ja kylvin siemenet. Ne itivät loistavasti ja nyt puutarha on täynnä vaaleanpunaisen lemmikin taimia. Olen jännittänyt mitä väriä taimet ovat ja nyt yksi antaa osviittaa väristään. Vaaleanpunainenhan se on. Voin huokaista helpotuksesta.

Haastan teidät muut bloggarit kertomaan omista toteutuneista taimihaaveistanne, isoista tai pienistä.