Kaksi kaverusta

 Piti lähteä ulos puutarhaan mutta täällä alkoikin ripsiä vettä. Joten odotellaan hetki ja päivitetään blogi sateen aikana.

Lomaviikko on mennyt nopeasti vaikka en ihan tehnyt sitä mitä suunnittelin. Päätinkin jättää uuden istutusalueen kaivamatta sillä pressun ja kankaiden poiston jälkeen totesin nurmikon ja päälle kipattujen puutarhajätteiden maatuneen niin hyvin, että vain multaa päälle. Tosin nyt en pääse piilottamaan ja tyhjentämään yhtä puutarhakompostin osaa istutusalueen alle. Mutta pääsen näin paljon vähemmällä työllä.

Tilanne heti peitteiden poistamisen jälkeen. Haravoin pinnan tasaiseksi ja sen jälkeen olen lisännyt tuohon multaa. Tuntuu vain, ettei mikään määrä riitä sillä haluan alueen kunnolla koholle. Samalla olen miettinyt mitä tuohon istuttaisin. Pieni suunnitelma on ja siinä kirkastui, että keskellä olisi mitä parhain paikka jollekin matalakasvuiselle koristekirsikalle, tai voisi siihen käydä koristeomenakin. Mutta ehdottomasti pitäisi olla hillittykasvuinen ja kukkapuu. Pitää kartoittaa vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on katsastaa puuta Türista jonka kukkamarkkinoille olen lähdössä vuosien tauon jälkeen,

Posliinihyasinteilla on tänä vuonna juhlavuosi. Sinivalkoisia kukkia on ilahduttavan paljon.

Ja vielä ilahduttavampaa ovat pienet siementaimet joita on tullut esiin vähän sieltä ja täältä. Kuvassa kaksi itsestään siemenestä kasvanutta kaverusta, posliinihyasintti ja liila palloesikko. Onhan se nyt paljon mukavampaa kun on kaveri eikä tarvitse yksin kasvaa.

Nämä vaikuttavat japaninesikon taimilta. Tervetulleita ovat nekin ja hyvä kun viihtyvät, esikoista kun ei koskaan tiedä. Kuvan vihreä ruoho on käenrieskaa, sitä on koko kukkapenkki täynnä. Ja saa olla, se on paras aikaisen vihreyden tuoja puutarhassa.

Pakko laittaa vielä yksi kuva tästä ihanasta jouluruususta. Tähän penkkiin on kokeiltava lisää jouluruusuja sillä tässä on kaksi elossa olevaa. Tilaa on vähän mutta siirretään sitten jotain muuta pois tarvittaessa.

Loppuun pieni kevennys miten kävi kun yritin konmarittaa yhden tuolin. Tyttäreni otti aitasta yhden vanhan korituolin terassilleen. Oli etsinyt sellaista ja onneksi muistin, että aitassa seisoo yksi ihan tyhjänpanttina. Saman päivänä kun tuoli lähti, kysyi äitini ottaisinko nämä kaksi metallituolia vuodelta 1978 itselleni. Ja otinhan minä. Olen tykännyt näistä aina, niiden sirous puhuttelee prinsessapuolta minussa. Verhoilen päälliset uusiksi ja sitten tuolikaverukset pääsevät uuteen kasvihuoneeseen tuoleiksi. Suunnittelin tuoleihin myös pelkkiä vaneripäällisiä niin niiden päällä voisi kasvattaa tomaatteja ruukussa, siis jos tila loppuu muuten kesken.

Iines ihmetteli kun ei päässyt heti sisälle ja päätti tulla mukaan kuvaan. Hyvin sopii tuolit myös kissan istuttavaksi.

Kasvihuoneen uudet perustukset

Vanhemman kasvihuoneen uudet perustukset ovat nyt valmiit. Pientä hienosäätöä vielä on tehtävä, kuten kiinnitettävä huone paremmin kiinni. Annetaan sen nyt ensin asettua ja odotellaan kaiken roudan sulamista. Mutta perustukset on ja hyvät onkin.

Oven kanssa pitää kehitellä joku ratkaisu sillä siihen ei tullut harkkoa, näin kasvihuoneeseen pääsee vaikka kottikärryillä. Todennäköisesti mies tekee oveen jatkopalan alumiinilistasta ja palasesta muovia. Edusta on sotkuisen näköinen kun kuorikate tallaantui ja sekoittui soraan. Joku ratkaisu tuohon eteen pitäisi keksiä, kivet tai laatat.

Alempi pääty tuettiin kivillä jotta sora ei valu pois. Pienen rinteen takia tähän piti laittaa enemmän soraa jotta toinen kasvihuoneen pääty ei ole maan sisässä. Sain luvan istuttaa jotain maanpeitekasvia kivien lomaan. Mietin toimisiko rönsyleimu.

Ylempään, eli vesipisteen päätyyn hankimme 50 x 50 betonilaatat jotka tukevat kasvihuonetta ja pitävät reunuksen siistinä. Maton ehkä vaihdan tuohon, vanha raidallinen on jo lähes sammaleen peittämä.

Kesäveden letkua varten tuli laattaan reikä. Reikään tungen jotain kangasta ja sitten pieniä kiviä niin ei pääse sieltäkään ujuttautumaan mikään kasvi läpi. Kivillä on myös toinen tarkoitus. Pidän tuossa aina kesäisin kastelukannuja, nyt niille tuli siisti paikka eikä ole joku puoliksi lahonnut lauta alla.

Kasvihuone nousi harkon verran korkeammalle. Se johti siihen, että kaikki istutusalueiden laudat oli korotettava. Samalla laitettiin patolevyä ympäriinsä, kestää lauta kauemmin ja harkot puhtaina. Reunuslauta ei ole enää missään kosketuksissa multaan, alhaalta se lepää kivetyksen päällä ja sisällä on se patolevy.

Lattiaan naputeltiin samat kivet kuin uuteen kasvihuoneeseen. Pieni putki on varuiksi jos huoneeseen tulisi jostain syystä vettä. Samaan putkeen menee salaojaputki kivetyksen alla. Putken pää on ulkona, päädyn kivien seassa.

Koska multatila kasvoi merkittävästi, tarvitsen kasvihuoneeseen paljon hyvää multaa. Laitoin sinne jo muutaman pussin kaupan multaa ja tyhjensin keittökompostorista kolme kottikärryllistä lähes maatunutta jätettä. Ei riittänyt. Kuvassa on lehtikompostorini joka on saanut muhia vuoden. Keskellä on todella hyvää multaa mutta se on vielä umpijäässä, noin pari senttiä pinnasta on sulaa. Onneksi tällä mullalla ei ole kiire, niin kylmää on ettei vielä toviin saa vietyä tomaatteja kasvihuoneeseen.

Kesä näyttää miten muutokset toimivat. Ainakin uskon tomaattien tykkäävät lisääntyneestä multatilasta, saan ne istutettua myös aiempaa syvempään ilman turhaa taistelua. Tämän kasvihuoneen yksi parhaista puolista onkin maapohja istutusalueessa, tomaatit tykkäävät ja se vähentää huomattavasti kastelua.

Nousseita

Viikonloppuna kasvihuoneen perustusten uusinnan lomassa olen ehtinyt kiertää puutarhassa. Mitään varsinaista en ole puutarhassa ehtinyt tehdä, eilen käytin nelisen tuntia sisällä tomaattien ja muiden taimien kanssa. Piti koulia, vaihtaa ruukkuja ja sitoa keppejä honteloihin taimiin. Yllättävän paljon vei aikaa.

Uusi, ihana esikko on avannut kukkansa. Tämä on viime kesän siemenkasvatuksia. Vihdoin ja viimein saan puutarhaan valkoisen esikon. Tykkään myös tuosta keltaisesta keskustasta todella paljon. Toivottavasti nämä ovat sellaisia esikoita jotka leviävät helposti. Istutin esikot viime kesänä naapurista saatujen kartanopionien lomaan. Nyt pioneissa näkyy pieniä punaisia piippoja. Pelkäsin miten niiden käy sillä pionien istutusaika oli täysin väärä.

Arboretumin laukkakasvustoa. On levinnyt ihan hurjasti. Nimeä minulla ei ole tälle, istutettu vuosia sitten. Musta tötterö taustalla on koristeomenapuun runko, mietin pitäisikö se sittenkin sahata maasta poikki, nyt on sahattu puolesta metristä. Juuresta voisi helpommin nousta omajuurisen puun juurivesa jos on leikattu alempaa poikki. Jänikset söivät puun talvella niin, että se oli pakko leikata pois.

Keijunkukka 'Paprika' on selvinnyt talvesta. Tai molemmat taimet selvisivät, tulin kuvanneeksi vain toisen. Nuo kuivat lehdet voisi siivota pois.

Lisää selvinneitä keijunkukkia. Punalehtisiä, niistä kun tykkään. Pinkkejä kiurunkannuksia kasvaa kaverina, lajike on 'Beth Evans'. Lisäksi tuossa on valkoinen särkynyt sydän, yritän taas kerran kasvattaa sellaista. Toistaiseksi on hengissä ja nousemassa. Vähän ikävä kuvailla verkkojen kanssa mutta en uskalla ottaa niitä pois ihan vielä.

Viime syksynä arboretumiin istutettuja lumikelloja. Taisi nousta lähes jokainen. Yritin olla superhuolellinen kun valitsin sipulipussia, yleensä niissä on aina kuivahtaneita mukana.

Lisää iloisia yllätyksiä. Vaaleanpunainen ritarinkannus on vahvasti hengissä. Luumulehdossa kasvaa sinistä mutta siitä ei näy vielä mitään. Tosin luumulehto oli viimeinen paikka mistä lumet sulivat pois, ei siellä näy paljoa muutakaan. Krookukset vasta nousevat kun yläpuutarhassa niiden kukinta on jo ohi.

Palloesikot uhmaavat kylmää säätä. Tämä on joko itsestään levinnyt siementaimi tai sitten olen siirtänyt liilaa palloesikkoa uuteen paikkaan, en enää muista. Valkoiseen, itse siemenestä kasvatettuun on tulossa peräti viisi kukkaa, aivan mahtavaa. Kaupan valkoiset palloesikon taimet olen onnistunut tappamaan.

Nyt alkaa viikon loma, saan käyttää koko loman puutarhaan, ihan huippua.