Sisällä talossa on väsynyt mutta onnellinen puutarhaharrastaja. Sain olla lähes koko päivän puutarhassa. Ehdin haravoida monta kottikärryllistä lehtiä ja risuja. Siivota kukkapenkkejä. Istua kasvihuoneessa tauolla. Kastella kuivahtanutta alppiruusua. Tutkailla mitä maasta nousee ja suunnitella toukokuisen lomaviikon puuhia.
Ensimmäinen esikko kukkii. Tämä on viime kesän siemenkasvatuksia Latviasta tuoduista siemenistä. Lähes kaikki taimet selvisivät hengissä. Tämän liilan lisäksi on tulossa ainakin valkokukkaista esikkoa.
Ensimmäinen jouluruusu kukkii. Talvi oli näille kova, tai viime syksyn ainaiset sateet. Pari pientä on taimea on tainnut kuolla kokonaan. Ja nämä elossa olevat eivät ehkä ole niin tuuheita kuin viime keväänä.
Tumma, hauskan raidallinen kukkii myös. Tähän on tulossa paljon kukkia mutta ei ihme, se onkin jo monta vuotta vanha.
Jättikiven alue on siivottu. Tuoltakin löytyi pari elävää kotiloa, ei kuitenkaan vielä kalvonsa takaa heränneitä. Yritän pitää kiirettä penkkien siivousten kanssa, jotta pääsen levittämään kotilorakeet siivottuihin penkkeihin. Ei ole hyötyä ripotella rakeita siivoamattomiin penkkeihin ja jättää sitten varsisilpun ja mullan alle. Keväisin harrastan myös kotiloiden keräämistä kun niitä on paljon. En tiedä onko mitään hyötyä, mutta saa itselle paremman mielen kun voi kuvitella kotiloiden vähenevän.
Siellä sitä on, haravoitua maastoa. Haravoinnin voisi jättää tekemättäkin vaan kun se on yksi lempipuuhistani kitkemisen lisäksi. Ihan pakko päästä tekemään ja nyt erityisen mukavaa sillä hankin viime syksynä uuden haravan. Riittävän leveän ja sellaisen jossa on juuri oikea piikkien taipuisuus.