Harvinainen maaliskuu

Jotenkin höpsöä puhua tammikuussa maaliskuusta koska maaliskuu on vasta edessä. Vaan juuri sen takia siitä on hyvä puhua. Maaliskuuhun ei ole montaa päivää, muutama kymmenen. Palataan kuitenkin vielä viime vuoden maaliskuuhun, kevään ensimmäiseen kuukauteen. 

Lauhan, lempeän ja lumettoman talven jälkeen kevät koitti aikaisin. Ihan oikeisiin puutarhatöihin pääsi jo maaliskuussa. Moni kevään ensimmäisistä piipoista olikin kevään ensimmäinen kukka. Näihin hetkiin palataan nyt.

Arboretumin uudet kivet eivät olleet karanneet talven aikana. Aurinko helli monena päivänä ja sai puutarhahormonit hyrräämään. Maa oli sula jo tässä vaiheessa.

Jänikset nauttivat krookuksista puutarhurin lailla. Onneksi osa säästyi ja kukki kauniisti. Näitä hienostuneita kerman värisiä istutin viime syksynä lisää. Yritin tähdätä verkkojen sisään, ehkä edes osa osui.

Luumulehto maaliskuussa. Kuvaa kun katsoo niin voisi veikata toukokuuksi. Edes normaalia märkyyttä ei ollut koska ei ollut lunta. Maaliskuussa leikkasin omenapuut, luumu ja kirsikkapuut oli leikattu jo loppukesästä.

Kevätkurjenmiekat kukkivat iloisesti ja ilahduttivat aina töistä palatessa. Kevätkurjenmiekkojakin istutin lisää, tällä kertaa myös muita lajikkeita kuin tätä 'Katherine Hodgin' kevätkurjenmiekkaa.

Lumikellot kukkivat runsaasti ja pitkään, jopa viikkoja. Kuvia näistä on vielä pitkälle huhtikuuhun. Toivon niin, että nämä olisivat vihdoinkin alkaneet lisääntyä. Ainakin olosuhteet ovat olleet hyvät.

Alastomat immet ovat lisääntyneet, vähän mutta kuitenkin lisääntyneet. Näitä ei kasva kuin tässä yhdessä kohtaa. Miksiköhän en muuten ole tajunnut laittaa näitä lisää koska tuntuvat viihtyvän. Voi olla ettei ole tullut sipuleita vastaan.

Keväästä ja maaliskuusta nauttivat myös kissat. Kellittiin kivien päällä, metsästettiin myyriä keväthuumassa. Hierottiin turkkia ja viiksikarvoja kissanminttuun ja oltiin sen jälkeen pitkään pökerryksissä. Eipä uskoisi kun katsoo samoja tyyppejä juuri nyt. Kaikki kolme hamuaa sisätiloissa sitä talon lämpimintä paikkaa ja ovensuussa käydään vain nyrpistämässä nenänpäätä kamalalle talvisäälle.

Koittaa se vielä kissoille maaliskuu, mutta jos tämä talvi jatkuu tällaisena tämän viikkoisena oikeana talvena, niin tuskinpa vielä maaliskuussa kellitään kivillä ja kitketään kukkapenkkejä. Ehkä ihmetellään lumen alta paljastuvia piippoja ja pohditaan mihin kaikki sulamisvedet mahtuvat.

Seuraavassa postauksessa palataan huhtikuuhun.

Puutarhavuosi 2020

Sain loppuvuodesta haasteen kertoa millainen oli puutarhavuoteni 2020. En kyllä häpeäkseni enää muista keneltä haasteen sain mutta vastataan siihen silti. Haasteen alkuperä on Minnalta Hiidenkiven puutarhasta. Vaan mitäpä muistan viime vuodesta. Ainakin sen, että lomani oli pitkä, peräti kuusi viikkoa. Mitä sain aikaiseksi? Ehkä vähän jotain.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Apua, oliko sellaista. Yleensä kaikki on jo koettu mutta tein sellaista joka liittyy myös puutarhaan. Muurasin uutta kasvihuonetta, tosin miehen apuna. Mutta eikö hanslankarin hommakin lasketa muuraustyöksi? Ainakin olen kantanut tiiliä enemmän kuin eläissäni koskaan ennen.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Pysyin ja en pysynyt. En yleensä suunnittele mitään kovin tarkkaan. Olin suunnitellut ostaa tarhalyhtykärhön 'Princess Kate'. Sen ostin ihan suunnitelmien mukaan, mutta istutuspaikka muuttui matkan varrella suunnitellusta.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Älä vain kysy kuinka monta. Onnistuin kerrankin siemenkylvöissä sisätiloissa joten taimia riitti. Lisäksi tuli hyödynnettyä taimimyymälöiden valikoimaa sekä Mustilan taimipäivää. Ja pakkohan sitä on hankkia taimia jos tekee täysin odottamattomasti uuden istutusalueen.

4. Menetitkö kasveja?

Kyllä, varmasti menetin mutta niitä ei sen enempää muistella vaan keskitytään selvinneisiin. Kuten Magnoliaan.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi mitä et ole vielä saanut.

Persikkapuun. Mutta se on vain haave näillä leveysasteilla. Kuvan mustaluumu on hyvä korvike.

6. Mikä asia tulee aina muistuttamaan sinua puutarhakaudesta 2020?

Olkoot se alppiruusumetsikön aloitusvuosi vaikka ensimmäiset alppiruusut tulivatkin vuoden 2019 puolella.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ylläpito. Tuntui kuin siihen olisi tullut viime vuonna hyvä rytmi. Mitä tehdä milloin ja minä verran. 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Suoraan sanoen en tiedä. Niitä on paljon jos ajattelen kasveja. Ehkä ruusu rosa gallica 'Tuscany Superb' voisi mennä kaiken yli. Se oli jopa niin vieraskorea, että avasi ensimmäiset kukkansa juuri sopivasti Avoimiin Puutarhoihin.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Ei, ei tietenkään. On ehkä vain huonosti valittuja istutuspaikkoja tai vääriä värivalintoja. 

Esimerkiksi jättiverbenat eivät aiheuttaneet puutarhurin sydämessä suurta rakkautta mutta ehkä ne silti voisivat kuulua kesään jatkossakin. Paikka ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Tämän paikan ansaitsee palloesikko jonka siemenet toin Latviasta kesällä 2019. Kylvin siemenet ihan miten sattuu jääkaappiin ja muutama niistä iti. Ja ne muutama säilyivät hengissä ulos istuttamiseen asti. Ja taas hengissä syksyyn asti. Nyt jännitän koemmeko keväällä lumien sulamisen jälkeen uudelleen kohtaamisen esikon kanssa.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi. 

Palaa kohtaan 9.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetista.

En tee tarkkaa puutarhabudjettia. Menee mikä menee kunhan pysyy kohtuudessa. Suurin yksittäinen summa oli lasku mullasta ja kivituhkasta jota tilasin ensi kertaa pihaan suursäkeissä. Kyllä kannatti. Kivituhkasäkki upposi kevyesti uudistettuun luumulehtoon.

13. Mitä opit?

Tee sitä mistä pidät, nauti ja muista, että puutarha ei ole koskaan valmis.

Ja muista kerätä sato talteen vaikka kuinka kyllästyttäisi. 

14. Odotatko tulevaa/alkavaa kasvukautta.

Odotan niin että pakahdun.

En nyt haasta ketään, nappaa tästä jos et ole vielä omaasi tehnyt. Minulle tämä oli ihana matka oman puutarhan kesää, taidan seuraavaksi käydä ajan kanssa kaikki kesäkuvat läpi ja tehdä niistä muutaman postauksen.

Kirjoittamisen kriisi

Viime vuonna minulle iski kriisi. Kirjoittamisen kriisi. Yhtäkkiä olin tilanteessa ettei näppäimistöltäni irronnut sanaakaan ilman suurta tuskaa. Vähensin blogikirjoittamista koska opiskelujuttuja oli pakko kirjoittaa jotta valmistuisin nyt tammikuussa. Mitä vähemmän kirjoitin, sitä suuremmaksi nousi kynnys kirjoittaa. Tunsin, että olen pettänyt lukijani, koin ettei minulla ole mitään, ei kevyttä saatikka fiksua annettavaa. Menin samoilla urilla ja laduilla. Itsekritiikki oli murskaavaa.

Nyt se tuskani on tässä ääneen sanottuna. Helpotti.

Tajusin kuitenkin, että tästä minä pidän, kirjoittamisesta. Sain hanketyöni ohjaajalta kehuja tekstistäni, olen kuulemma hyvä kirjoittaja, tekstini on sujuvaa ja helposti luettavaa. Blogikirjoittamisesta on selkeästi ollut hyötyä. Pienen pieni inspiraatio on nostanut päätään. Mitä sitten vaikka menen samoilla urilla ja laduilla. En koe häiriöksi jos luen jonkun bloggaavan kolmannen kerran samasta kasvista. Ihana palata kirjoittajaa innostavan aiheen ääreen toistamiseenkin. Vaikka minulla ei olisi mitään annettavaa kenellekään, niin se riittää, että voin antaa jotain itselleni. Päiväkirjani saa jatkua. Itsekritiikki, se saa nyt lähteä.

Toinen kriisi on liittynyt kuviin. Puhelimeni on seitsemän vuotta vanha älykännykkä, kamerani taas on 15 vuotta vanha pokkari. Kumpikaan ei enää toimi niin kuin toivoisin. Jouluna alkoi säästäminen uuteen puhelimeen, ehkä sen avulla selätän kuvaamisen kriisin ja saan parempia kuvia.

Hyvää alkanutta vuotta 2021 hyvät lukijani, olkoot se kaikin puolin parempi kuin vuosi 2020. Perheessämme vuosi alkoi surun merkeissä. Mieheni menetti isänsä, ei täysin äkillisesti mutta nopeammin kuin ajattelimme. Elämä kuitenkin jatkuu ja eteenpäin mennään.