Puutarhakauden aloitus

Messujen jälkeen ehdin muutamaksi tunniksi puutarhaan. Olin pakahtua onnesta kun sain hakea navetasta ensi kertaa tänä keväänä kottikärryt ja haravan sekä oksasakset. Miten hienolta tuntui laittaa käsiin puutarhahanskat ja tuntea nurmikko saappaan alla.

 Talon edustan penkki oli ensimmäinen siivouskohde. Suurin osa lehdistä sai jäädä paikoilleen mutta talventörröttäjät siivosin pois.

 Myös penkissä kasvavat valkoiset neilikkaruusut tuli leikattua. Kaikissa kolmessa penkissä kasvavassa pionissa näkyi alkuja, samoin syysvuokossa. Palloesikoissa näkyi jo nuppuja.

 Penkin kaunottaria ovat iris reticulata kevätkurjenmiekat. Lajike on 'Katherine Hodgkin'. Nämä ovat tainneet lisääntyä sillä en istuttanut sipuleita ihan näin tiiviisti.

 Kissat tykkäsivät kun leikkasin kissanmintusta kuivuneet oksat pois. Pelkkä mintun huurujen hengittäminen sai Jalon ja Alman ihan pöhköiksi. Kuvassa nautitaan huuruja yhdessä mintun ympärillä

 Virvalijat olivat avanneet nuppunsa. Nämäkin ovat selkeästi lisääntyneet alkuperäisestä määrästä. Kuvaaminen oli hieman hankalaa sillä nämä ovat rusokirsikan verkon sisällä.

Ensimmäiset kimalaiset nähty. Niitä pörräsi krokusten kimpussa useita. Myös kevätkurjenmiekat kelpasivat kimalaisille.

Sää kun oli mitä mainioin ja yläpiha jo melko kuiva niin sain siivottua kaikki siellä olevat kukkapenkit. Haravointiakin sai hitusen harrastaa. Kuusiaidan luona tein havainnon, että kuusista on tullut talven aikana neulasia alas erittäin runsaasti. En muista täällä asuessa toista näin runsasta neulasvuotta, niitä sai haravoida nurmikolta urakalla pois. Hyötykäytin neulaset ja vein ne pensasmustikoiden alle. Toivottavasti mustikat tykkäävät.

Kevätmessut 2019

Sain Messukeskukselta arvottavaksi liput Kevätmessuille ja samalla bloggaajapassin itselleni. Viikonlopun alkupuolen hoidin lapsenlapsia ja tänään pääsin hoitamaan itseäni messuterapialla Messukeskuksessa.

Kovin samanlaista kuin viime vuonna, edelleen kaipaisin kasveja enemmän mutta ymmärrän ettei myyjät lähde. Tässä vaiheessa vuotta taimet ovat vielä taimitarhoilla lepotilassa ja työtä riittää ilman messujakin. Minusta messuille kannattaakin mennä katsomaan ihan muita asioita. Itse lähdin saamaan ideoita ja tilaamaan Kotipuutarha-lehteä josta on aina hyvä messutarjous.

 Kotipuutarhan osastolta löytyi kiva idea metsäpuutarhaani johon on tarkoitus lisätä tänä vuonna lahopuuta reilusti ötököiden hyväksi.

 BiHii Oy oli kehitellyt kasvualustan/mullan jossa on biohiiltä, lantaa ja hitunen turvetta. Seos on vasta tulossa kuluttajamarkkinoille ja se tullaan myymään maatuvissa pahvilaatikoissa. Toimii kuten kasvusäkit mutta ilman muovia. Minä ainakin kiinnostuin näistä heti.

 Keudan osasto ei petä mikään vuosi. Tänä vuonna sielläkin oli ajateltu luontoa ja ötököitä. Ötökkähotelleja oli tehty peltitölkkeihin ja vanhoihin lyhtyihin. Lyhty on sellainen jonka voisin toteuttaa omaan puutarhaan.

 Messujen koristelussa oli käytetty runsaasti tulppaaneja. Nämä vaaleanpunaiset yhdistettyinä perunanarsisseihin sai oman puutarhasydämen sykkyrälle. Harmi ettei tämä onnistu omassa puutarhassa.

 Säleikköpuu on yksi haave jonka aion toteuttaa jossain vaiheessa. Messuilta sai mallia niihinkin.

 Ideaparvekkeista tykkäsin eniten Kierrätyskeskuksen tekemästä parvekkeesta jossa kaikki käytetty materiaali oli jollain tavoin kierrätettyä. Jopa kasvit oli kompostista pelastettuja yksilöitä.

Joka vuosi katselen näitä hollantilaisten juurakoita ja tänä vuonna uskaltauduin ostamaan juurakkobingossa omat juurakkoni. Tarjous oli 10 juurakko 30e. Minä otin koko rahalla iiriksiä arboretumin perennapenkkiin josta tulee kesällä iirispenkki. Ostin liilaa, vaaleanpunaista ja mielettömän kaunista tummaa, lähes mustaa iiristä sekä valkoista. Iiriksien kanssa väri ei ole niin tarkkaa koska penkkiin tulee joka tapauksessa eri värejä joten jos menee hutiin niin mitään katastrofia ei tapahdu.

Kivat messut jotka ovat hyvä aloitus puutarhakaudelle. Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan.

Nyt

Millä vauhdilla kevät käynnistyi puutarhassa, yläpihalla lumi sulaa silmissä, voi kuulla kasvun kohinan ja aistia miten luonto on herännyt suurin harppauksin henkiin.

 Rusokirsikan alla kasvavista virvaliljoista ei näkynyt mitään vielä pari päivää sitten, nyt ovat melkein kukassa. Näitä pitäisi muistaa laittaa syksyllä lisää, kukkivat joka kevät niin hienosti.

 Töissä sanoin ettei meillä vielä ole krookuksia edes nupuilla, vaan väärässä olin, muutamia nuppuja löytyy.

 Tämän täytyy olla pioni sillä tässä kohtaa se kasvaa eikä vieressä ole sipulikukkia.

 Ei keväinen puutarha ole pelkkää iloa. Näköjään jänikset ovat meilläkin päässeet kevätkukkien makuun, mahtoi olla herkullisen makuinen.

 Onkohan tämä scilla? Istutin niitä ympäri puutarhaa ja siksi en laittanut sipulipusseihin mitään merkintöjä.

 Kerrottu arovuokko selvisi ensimmäistä kertaa puutarhassani talven yli. Kuinkakohan monta kertaa olen näitä yrittänyt laittaa ja aina ovat kuolleet. Toivottavasti jaksaa kukkia myöhemmin keväällä.

 Joukkoon pakollinen lumikellokuva, galanthus nivalis 'Flore Pleno' kukkii kukkapenkissä isona ryppäänä.

Olin viime kesänä huolissani köynnösukonhatun selviämisestä. Ja näyttäisi siltä etten ollut turhaan huolissani, alkuperäisestä kasvista ei näy mitään. Viime kesän kuivuus taisi olla sille liikaa. Vaan ilokseni vieressä kasvaa siementaimi joka ponnistaa maasta jo näin pontevasti.

Himoittaisi kaivaa harava esiin mutta ei meillä vielä ole mitään haravoitavaa, siellä missä ei ole lunta on märkää ja missä ei ole märkää on lunta. Nyt puutarhurin suurin valtti on maltti.