keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Siskon joululahja

Siskoni tietää jo joululahjansa joten ei haittaa vaikka hän lukee tämän postauksen. Kuten aiemmin syksyllä kerroin, olin myöhässä ilmoittautumisesta jokusen minuutin ja jäin ilman verhoilukurssin paikkaa. Niinpä piti tehdä salamapäätös jostain muusta harrastuksesta ja päädyin vanhaan ja tuttuun huonekaluentisöintiin jossa ehdin käydä kahdeksan vuotta ennen verhoilun aloittamista.

 Kunnostin pari vuotta sitten liudan tuoleja siskolleni ja sarjan kaksi viimeistä jäi odottamaan kunnostusta hamaan tulevaisuuteen. Nyt se tulevaisuuden päivä koitti ja otin tuolit käsittelyyn. Ensimmäinen oli helppo, lakkauksen rippeet pois, hionta ja vähän liimausta. Toisesta tuolista piti poistaa huonokuntoinen maali ja liimailla vähäistä enemmän, koko tuoli piti purkaa osiin ja kasata uudelleen.
 Koululla jossa käyn kurssilla on hyvät välineet. Tässä odotellaan istuinosan liimauksen kuivumista.
Maalia tuolit vaativat kaikkiaan neljä kerrosta. Olin hiukan pihi ja käytin omasta kaapista löytynyttä Uulan ikkuna- ja ovimaalia jossa oli juuri passeli sävy siskon kotiin. Sitä maalia jolla olin maalannut edelliset tuolit ei löytynyt mistään.
Nyt on tuolit valmiina ja odottavat matkustamista siskoni luo. Toivottavasti joululahja on saajalleen mieluinen.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kompostointihaaste

Blogeissa on kiertänyt haaste jossa kerrotaan omasta tavasta kompostoida maatuva jäte. Olen innolla lukenut kaikki kohdalle osuneet postaukset, aihe kiinnostaa suunnattomasti ja vaikka kompostoin paljon niin silti voisin tehdä vielä enemmän. Hyviä vinkkejä olen muilta saanut, kuten sen että kuivikkeen voisi lisätä jo valmiiksi keittiössä olevan biojäteastian pohjalle.
 Keittiöstä tuleva biojäte kerätään meillä lavuaarissa olevaan pieneen kannelliseen ämpäriin. Käytän ämpärissä maatuvia biojätepusseja vaikka ne eivät maadu kunnolla. Ne survotaan kompostissa yhteen nurkkaan, pari kertaa olen tyhjentänyt ne sieltä pois, osa maatuu. Keväällä sain kompostorista neljä kottikärryllistä tavaraa ja syksyllä toiset neljä kottikärryllistä. Keväällä levitin massan koristekasveille, syksyisen massan hautasin kasvimaalle maanparannukseksi. Meillä kun ei ole lämpökompostoria niin kompostori on hyvä tyhjentää talvea vasten jotta talvella tulevalle jätteelle on paremmin tilaa

Kuivike on toistaiseksi tuossa oranssissa vanhassa kattilassa. Nyt kuivikkeena on omenapuista tullutta oksahaketta, myös turvetta olen käyttänyt lisänä. Kun tuo loppuu niin karjakeittiössä odottaa iso säkki kaupan kuiviketta joka tuli vastaan -70% alennuksella, se onkin ainut kuivikesäkki mitä olen ostanut. Kuivike on tullut tähän saakka omavaraisesti liiteristä ja oksasilppurista.
 Kompostin paikka saisi meillä olla lähempänä taloa, kasvihuoneen luo on talvella aika pitkä matka mutta toistaiseksi se on jaksettu kulkea, tärkeämpää on ollut se, että komposti on hyvällä paikalla puutarhassa ja puutarhajätteen kompostien vieressä. Tiilet kompostorin ympärillä ovat sinnikkään rotan takia joka yrittää päästä kompostiin, jopa vihreään muoviin oli syöty aukkoa mistä pääsisi sisällä.

Puutarhajätteiden komposteja en tyhjentänyt tänä vuonna lainkaan. Osa jätteistä meni nurmikolle kasaksi joka on nyt peitetty pressulla. Tarkoitus on lisätä keväällä kaikki massa näistä puutarhakomposteista pressun alle ja jatkaa kompostoitumista siellä tulevaksi istutusalueeksi.
 Iso osa lehdistä päätyi tänä vuonna muualle kuin kasvimaalle. Kummatkin vadelma-alueet on katettu puiden lehdillä joista suurin osa on vaahteraa.
 Koivujen lehdistä suurin osa meni kuusen alle jonne levitin ensin muutaman kerroksen lakanaa ja lehdet tuli lakanoiden päälle. Tuossa on vielä vähän vuohenputkea josta haluan eroon.
Myös kaikki uuneista tuleva tuhka menee hyötykäyttöön puutarhaan. Kompostiin sellaista määrää ei voi laittaa mutta puiden ja pensaiden juurelle voi tuhkaa laittaa. Paitsi ei sellaisille jotka eivät pidä kalkista. Osa tuhkasta menee kasvimaalle ja osa perennapenkkeihin.

En enää muista kuka laittoi haasteen alulle, kiitos kuitenkin siitä. Nappasin tämän nimittäin ihan omin päin. Tee sama jos et ole vielä osallistunut, aihe on ajankohtainen aina.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Muistellen

Näin pyhäinpäivänä on tapana viedä haudoille kynttilöitä ja muistella jo edesmenneitä läheisiä. Haudoille emme todennäköisesti tänään mene vaan muistelemme muutoin ja sytytämme kynttilät kotona.
 Teetin saliin jokunen vuosi sitten kopion mummoni tekemästä valokuvataulusta. Se on vähän kuin sukutaulu valokuvilla kerrottuna.
 Alalaidasta löytyy kuva mummoni äidistä Lydia Johannasta joka syntyi Viipurissa 1898. Kuva on otettu todennäköisesti 1900 tai 1901. Totinen pieni ja laiha tyttölapsi eikä ihme, perhe ei ollut varakas ja siihen nähden on ihme, että tällainen valokuva on ylipäätään olemassa. Olin kaksivuotias kun Lydia Johanna kuoli joten mitään muistoja minulla ei hänestä ole.
Mummoni, vanhempiensa ainoa lapsi Helena Lydia on viereisessä kuvassa. Siskoni on siirtänyt Lydia nimeä seuraavalle sukupolville mikä on minusta hienoa.
 Ja sitten minä itse. Todennäköisesti hyvin samanikäisenä kuvattuna kuin mummoni ja hänen äitinsä. Taidan katsella vähän puolueellisin silmin, mutta kyllä meistä samaa näköä löytyy. Pahoittelen suttuisia kuvia mutta ne on otettu kameralla vanhoista kuvista jotka ovat jo alunperin laadultaan heikohkoja.
Sukutaulussa on myös suuri arvoitus. Ken on hän, vakavailmeinen nuori nainen korsetilla vyötärö kiristettynä. Puku viittaisi mielestäni 1800-luvun puolelle, samoin kampaus. Ehkä salaisuus vielä joskus selviää, mummolta ei voi enää kysyä eikä tietoa ole millään paperilla ylhäällä.

Muistellaan tänään hieman muutakin, tulee tasan 29 vuotta mieheni ja minun ensitapaamisesta ja siitä saakka on kuljettu yhdessä. Ensi vuonna sitten 30-vuotispäivä jos luoja suo.