Silkkiturkit

Pennut ovat nyt kahta päivää vaille kolmeviikkosia. Silmät ovat jo auki, tai ainakin ihan ja melkein. Kuulokin taitaa jo pelata ja osa pennuista osaa istua. Kävelyä harjoitellaan ahkerasti, välillä pentulaatikko tuntuu pieneltä. Parin viikon sisään laatikon reunaan onkin tehtävä lovi josta pääsee tutkimaan sen ulkopuolista maailmaa.

Pentueen pienin, vaaleampi kilpparityttö on pieni kissaprinsessa. Ihmisen kädessä lötköttelee tyytyväisen rentona, tämän kuvan ottamisen jälkeen silmänsä lupsahti ja pentu nukahti käsiini.

 Tummempi kilpparityttö, kutsumanimeltä Hertta on melkoisen herttainen pentu. Tummasilmäinen kaunotar.

 Vaaleampi sisko on vielä nimetön, samoin punainen pentu joka on muuten todella kookas, sen näkee kuvastakin. Tässä kolmikko ihmettelee kahden muun leikkiä. Mitä ihmettä ne tekevät, tule emo apuun, nyt tapahtuu jotain outoa. 

Kahdesta riehujasta on ihan turha saada selkeää kuvaa. On metka seurata pentuja kun ne hoksaavat toisensa ja sen, että kaveri on vieressä ihan vain leikkiä varten. Mustavalkoisella pennulla ei ole vielä nimeä, mustempi sai nimekseen Muru. Hyviä nimiehdotuksia otetaan vastaan.

Neljä pennuista matkaa uusiin koteihin mutta yksi jää meille, ihan kuten jäi Iineksenkin viimeisestä pentueesta. Tällä kertaa jäävä pentu on poikapuolinen. Kunhan pentujen luonteet tulevat paremmin esiin niin teemme päätöksen kuka pennuista jää syntymäkotiinsa, onko se punainen, mustavalkoinen vai musta pentu. Etusijalla on hiirestäjän taidot kun talon paras hiirikissa Otto siirtyi kissataivaan pilvenreunalle myyräjahtiin. Siinä surussa pienet silkkiturkit ovat olleet parasta mahdollista suruterapiaa.

Kauden loppu

Kasvimaalla alkaa olla tämän satokauden loppu. Syötävää vielä löytyy mutta paljon on jo syötykin. Sipulit on korjattu kaikki pois, kuten myös herneet ja valkosipulit. Tänään keräsin viimeiset härkäpavut. Porkkanaa on vielä runsaasti vaikka sitä on syöty kyllästymiseen asti. Äsken ryöppäsin keltaista porkkanaa pakastimeen yhden 5 litran kattilallisen. Kesäkurpitsat uhmaavat säätä ja löysin lehtien lomasta vielä 9 kurpitsan alkua. Sen siitä saa kun ei raaski heittää yhtään taimea pois vaan istuttaa kaikki.

 Kasvihuoneen näkymät on jo aika ankeat. Tomaateista on karsittu kaikki lehdet ja ne on latvottu. Nyt odotellaan enää viimeisten tomaattien kypsymistä. Paprikoihin on tullut komeita paprikoita mutta jostain syystä kaikki mätänevät ennen kypsymistään. Kerrankin kun päästiin edes raakileisiin. Kasvihuonekurkkua on ostettu kaupasta viimeksi heinäkuussa, sen suhteen on oltu viikkoja omavaraisia. Vesimelonin kasvatus sujui surkeasti. Kukan teki ja siihen jäi. En tiedä oliko samettikukkien vai minkä ansiota niin tuhoötököitä ei ollut tänä vuonna kasvihuoneessa lainkaan.

 Tomaateista kirsikkatomaatti "Sweet Million" on ollut erityisen makean makuinen, se on peukutettu jatkoon tuleville vuosille. Isoista tomaateista "Moneymaker" ei pettänyt tänäkään vuonna, sitäkin tulee jatkossa mutta muut lajikkeet taitavat vaihtua uusiin.

Kasvimaan ylälohkosta olen kääntänyt suurimman osan, alalohkosta noin puolet. Olipan mukavan kevyttä puuhaa parin vuoden takaiseen kääntämiseen. Kyllä huomaa että kompostin, turvelannan ja syksyn lehtien lisääminen vuosittain on parantanut maata. Ja lierojakin on nyt reilusti. Käytävillä olleet oljet jätin paikoilleen. Käytävät kun eivät välttämättä vaihda paikkaa niin saavat ensi kesänä vain uuden kerroksen katetta päälleen. Talveksi haravoin lehtiä koko kasvimaan päälle. Aika kivasti maatuvat talven aikana ja loput kesän mittaan.

Vielä pitäisi miettiä mihin kohtaan kasvimaata laitetaan tänä vuonna talvivalkosipulit. Viime talven paikka ei ollut yhtä hyvä kuin edellisen joten ehkä palataan siihen edelliseen eli mansikkamaan reunaan.

Kukkapenkki nurmikolle

Alkuperäisessä arboretumin suunnitelmassa ei ollut perennoja. Vaan pikkuhiljaa ovat nekin levittäytyneet arboretumiin. Ensin piti maisemoida vanha rojun polttopaikka ja loput perennat ovat tulleet vain kauneuden takia.

Haaveissani on ollut pienikin pätkä kukkapenkkiä missä kasvaisi muutama erilainen pioni vierekkäin. Kun mietin sille paikkaa, löytyi luontevin paikka arboretumista. Tuumasta toimeen, tekemään kukkapenkkiä pioneille. Muuta paikkaa ei ole kuin nurmikko, tässä minun keino selättää vihreä nurmimatto jos istuttamisella ei ole kiire.

 Penkki tuli kahden istutuksen väliin. Ensin kanttasin lapiolla alueen jonka halusin kääntää. Sitten käänsin ruohotuppaat ympäri, asettelin paremmin ja lopulta talloin tuppaat tiukasti maata vasten. Tarkoitus on tappaa nurmikko ja istuttaa pionit vasta ensi kesänä. Näin tekemällä saan hyödynnettyä kaiken hyvän multamaan mitä tuossa on. Ei tarvitse lisätä ostomultaa, säästän siten rahaakin.

 Käännettyjen tuppaiden päälle levitin sanomalehtiä ja kastelin lehdet. Parempi varmistaa että ruoho varmasti kuolee ensi kesään mennessä.

 Lopulta vielä kerros hiekkaa sanomalehtien päälle jotta eivät lähde syysmyrskyjen mukaan. Jos sanomalehtien päälle laittaa hyvän kerroksen multaa, voisi siihen istuttaa matalajuurisia kasveja heti.

 Yhdelle pionille jouduin tekemään jo oman paikan. En edes muista mistä tämä on ostettu, ehkä Türista. Istutus jäi myöhäiseen mutta toivottavasti ehtii vielä juurtua. Loput riviin tulevat pionit kasvavat jo omassa pihassa mutta huonoissa paikoissa. Siirron jätän kuitenkin viime talven opetuksen jälkeen kevääseen jolloin kasvuun lähtö on varmempaa.

Viimeisen kuva räppäsin puidulla pellolla seisten. Kuvasta näkee miten pientä arboretumin kasvusto vielä on. Mutta eihän tämä ole perustettu kuin vasta muutama vuosi sitten. Siihen nähden ihan hyvin, että kaikki tuo alue missä on nyt nurmikkoa oli joutomaata missä kasvoi vain puolimetristä nokkosta, juolavehnää ja koiranputkea.