Luomua

Talon kanssa tykkäämme olla mahdollisimman luonnon mukaista. Parina päivänä satanut lumi tarjosi tähän taas erinomaisen tilaisuuden. Pääsimme poistamaan lattiavetoa luontoa ja lompakkoa säästäen.

 Talon luonnonkiviselle kivijalle kasattu pakkaslumi toimii eristeenä uskomattoman hyvin. Saumaamattomien kivien välistä kun puhaltaa aina vaikka kissanluukut olisi suljettu talveksi. Viime talvena, lumettomana sellaisena eron huomasi kun kivijalan ympärille ei saatu yhtään lunta. Lattiat oli kylmemmät ja puita kului.

Tänä talvena olemme lämmittäneet puulla ahkerasti. On ensimmäinen talvi kun vanhempien valtakunnan sähköpatterit ei ole lainkaan päällä. Salissa on päällä, mutta termostaatit 14 asteessa. Päälle räpsähtävät lähinnä kylminä öinä. Joka päiväinen pönttöuunien ja muiden tulisijojen käyttö on näkynyt sähkölaskussa. Marraskuussa sähköä kului vain n. 600 kWh mikä on vähän jopa meille. Joulukuussa meni 857 kWh mikä kertoo heti että pattereita on napsauteltu valmiustilaan. Vuonna 2014 sähköä kului 10 358kWh, edellisenä vuonna n. 500 kWh vähemmän. Tänä vuonna on tarkoitus saada kulutus taas alle kymppitonnin.

Yritin kuvata pihalla mikä puhuri siellä on meneillään. Väillä tulee sellaisia tuulenpuuskia, että täällä sisällä nurkissa ulisee ja talon rakenteet vintillä paukkuu. Kissatkin ovat kaikki kuka minkäkin pönttöuunin lähellä massaansa lämpöä varaamassa. Enkä ihmettele, tuuli oli viedä mukanaan kun aamulla ulkoilimme.

5 kuukautta

Viisi kuukautta, ja puutarhassa näyttää tältä:

Viisi kuukautta, ja taas voidaan ihmetellä minkä värisiä risteytyksiä luonto on puutarhaan tehnyt. Viime kesänä syntyi vaaleanliila akileija, tumman ja valkoisen risteymä.

 Nuuskutellaan juhannusruusujen taikaa. Ja häädetään kirvoja.

 Odotellaan satoa kasvimaalta, ja ehkä jopa syödäänkin. Pinaattia saa jo kesäkuussa.

 Seurataan miten salaa napattu ruusu on selvinnyt talvesta hengissä. Istutellaan pari ruusua lisää niihin hurahtamisen seurauksena.

Laajennetaan luumulehdon perennavalikoimaa ja vaalitaan vanhoja. Etsitään edullinen luumupuu ja istutetaan se luumulehtoon. Kitketään ahkerasti ja nautitaan kesästä.

Enää viisi kuukautta tähän kaikkeen.

Kuvat on otettu 15.6.2014.

Höntti ja höntein

Kaapo on ollut vieraanamme taas jonkin aikaa. Siinä koira josta todella voi sanoa höntti. Tai se höntein. Elää vain ruokaa varten, pelkää kuollakseen automatkoja, tahtoo nukkua sängyn alla tai sohvalla, inhoaa pakkasta ja pelkää pimeää.
Mutta osaa karvakamu olla ihanakin, on kiltti kuin mikä. Ja oli maanantaina aivan täpinöissään kun pääsi mukaan tokaluokkalaisen bussia vastaan. Siinä odoteltiin yhdessä pellonreunassa milloin bussi tulee. Ihmettelimme ohikulkevia ja yritimme olla niin päin ettei kylmä ja tuima viima tuntuisi pahalta.

 Alman, sen toisen höntin kanssa ollaan jo aika hyvin kavereita. Ihan ei uskalla työntää kirsua kissaan kiinni, Kaapo on oppinut, että kissankynsi kirsussa ei tunnu kivalta. Alma taas ei nykyään oikein edes välitä Kaaposta, sähähtää vain jos koira tulee liian yllättäen liian lähelle. Muuten koiran edessä riekutaan, käydään haistelemassa sen ruokia ja kuljetaan ohi häntä koiraa vähän hipaisten.

 Tämä joulun aikaan otettu kuva kertoo hyvin asetelman joka meillä kotona on. Otto-kissa (kaikkea muuta kuin höntti) istuu hieman korkeammalla ja seuraa kun kaksi hieman yksinkertaista nuorempaa touhuaa lattialla.  Hei te pöhköt siellä lattialla, nauttikaa vaan, kohta minä teille näytän!

Almasta tulee näköjään ihan yhtä paha hienohelma kuin emostaan Iineksestä mitä tulee talvisäähän. Lumi tassujen alla on jotain aivan kamalaa, sohjosta puhumattakaan. Ulos tekee joka päivä mieli, mutta puoli minuuttia terassilla riittää, sitten on jo kylmä, väsy ja nälkä ja on päästävä sisään. On se vähän höntti.