Pieni löytö kirpparilta

Ostin tämän esineen jo syksyllä, mutta sitten se hukkui. Syyllisyys kallistuu Alman puoleen joka tuppaa leikkimään pöydille unohtuneilla esineille niin, että tassuttaa ne lattialle, ja siitä sitten sohvien ja muiden huonekalujen alle. Tämä solki oli eksynyt isännänhuoneen työpöydän alle. Eilen siivosin pitkästä aikaa työpöydän alta ja löysin soljen ikäänkuin toistamiseen.

 Soljen iästä, alkuperästä tai valmistajasta minulla ei ole mitään tietoa. Käyttötarkoituksesta minulla on aavistus. Epäilen sen olevan paitasolki jolla on kiinnitetty perinteisen, esimerkiksi kansallispuvun paidan etuhalkio.

 Ei minulla ole sellaista paitaa, ei kansallispukuakaan, mutta minulla on monesti harteilla huivi joka olisi hyvä saada kiinni edes joltain syrjältä. Solki tuli ostettua tarpeeseen vaikka hinnan puolesta olisin ostanut sen muutenkin. Maksoihan tuo vain vaivaiset puoli euroa.

Jos joku teistä lukijoista tietää tarkalleen mikä tämä solki on, niin kuuntelen innolla.

---

Muuten täällä kotona ollaan nyt kaikessa vain yhden huoltajan varassa. Mies mursi eilen kylkiluunsa, tänään vietettiin puoli päivää päivystyksessä missä murtuma todettiin. Nyt ei vähään aikaan nostele puulaatikoita, pilko lisää puita tai tee lumitöitä. Tämän ja huomisen puut kannettiin lasten kanssa sisälle, ei siinä kauaa mennyt, mutta sahaan ja kirveeseen emme koskeneet. Sen lisäksi toivomme, ettei lunta sada lisää muutamaan viikkoon ennen kuin mies on kunnossa. Vaikka tiedänhän minä ettei tuo malta sairastaa,  jo tänään suutuin kun ei malttanut pysyä liiteristä poissa. Ja taidan joutua suuttumaan samasta asiasta vielä monta kertaa...

Moneymaker, Tiny Tim, Maja, Tigerella, Supersweet ja Gardener`s Delight

Tein jo pientä suunnitelmaa kevään taimikasvatuksen suhteen. Ja taas havaitsin saman ongelman kuin joka vuosi. Kun ostan pussin sieltä, toisen täältä ja kolmannesta paikasta 10 koska maksavat poistossa vain 0,05e per pussi, niin lopulta minulla on aivan mieletön määrä siemenpusseja. Onneksi siemenet eivät kauheasti vanhene vaikka niissä on päivämäärä, ja niillä on helppo ilahduttaa puutarhatöistä pitävää ystävää. Noita viiden sentin pusseja vein ystävälle useita. Tomaatinsiemeniä vaihdellaan muutenkin kun yhdessä pussissa on aina yhtä lajiketta liikaa.

Tomaattia yksinään on 17 pussia, lajikkeet ovat otsikossa. Tänä vuonna panostin erityisesti avomaantomaatteihin (Moneymaker ja Maja) sekä kirsikkatomaatteihin. Ensimmäisiin on syynä kesien epävakaiset säät, ja jälkimmäisiin, se että niitä meillä syödään eniten kesällä.

Siemenet läpikäytyäni totesin, ettei keväällä kauppoihin ilmestyvistä siemenhyllyistä tarvitse ostaa kuin keltaista porkkanaa. Kaikki myyt löytyivät syksyn poistomyynneistä. Yllättävän paljon säästää kun siemenet ostaa alennuksesta. Keltaista porkkanaa en harmikseni löytänyt syksyllä enää mistään, voi olla että on mennyt jo keväällä hyvin kaupaksi sillä keltaista ei ole läheskään jokapaikassa tarjolla. Meillä taas tykätään syödä todella paljon keltaista porkkanaa sekä kasvattaa sitä. Sen kimppuun ei käy samalla tavoin tuholaiset kuin oranssiin porkkanaan, ja maku on aina hyvä.

Eikä tässä kuulkaas ole enää pitkä aika helmikuuhun jolloin voi tehdä ensimmäiset kylvöt!

Tuulessa ja tuiskussa

Ihailen ihmisiä jotka uskaltavat toteuttaa unelmiaan. Kuten siskoni omaansa. Viime kesänä taloon hankittu hevonen on komistunut tulostaan entisestään. Voi niin hyvin kuin hevonen vaan voi, ja sisko on päässyt käsiksi vuosien haaveeseen omasta hevosesta. Minä en tunnu saavan edes niitä pari hassua kanaa ja lammasta joista edelleen haaveilen. Toisaalta tällaiset hetket saa tiedostamaan, että niistä eläimistä on huolehdittava oli sää mikä tahansa, Suomen kesä on lyhyt, eikä aina edes kaunis. Olisiko minusta sittenkään työhön pimeässä ja kylmän kosteassa navetassa vesiä sulatellen, kipeää eläintä hoitaen tai synnytystä valvoen. Sen kaiken perushoidon päälle. En tiedä onko, mutta mieli tekee kokeilla.

 Maunoa ei paljoa tuuli ja tuisku haitannut, oli ihana päästä juoksemaan umpihankista kenttää. Minun ei tehnyt mieli, laidalla seisominen oli jo saavutus sinänsä lämpöä rakastavalle keholleni.

 Täällä toisella puolen Suomea, Savon korvissa lunta on ihan toisin kuin Päijät-Hämeessä. Miehen kanssa soiteltiin, ja kuulemma kotinurkilta on vesisade vienyt kaikki lumet. Että tietää taas töissä kurahousukelejä. En ihan nyt rakasta niitä, mutta minkäs teet.

Mutta vielä nautitaan vierailusta ja Maunon ulkoilutuksesta. Yöllä sain kainalooni ja jalkoihin kolme kissaa, on se kumma kun talossa on talli, niin kissat ei ole tallikissoja vaan talokissoja. Paras paikka on jonkun lämpöisen ihmisen kainalo tai lattialämmitys. Minulle se sopii, hyristään yhdessä takkatulen lämmössä ja jätetään ulkotyöt muille.