Suoraan kivikaudesta nykyaikaan

Kun tässä kerran oli luovuttava vanhasta kivikauden aikaisesta puhelimestani, niin siirryin sitten kertaheitolla nykyaikaan. Ostin puhelimen kaikilla herkuilla ja omalla nettiliittymällä, sellaisella kunnollisella kun oli hyvä tarjous. Laskin että tulee halvemmaksi kuin edellinen liittymäni joka on vuosimallia 2005. Siis korkea aika päivittää tähän päivään ja aikaan sopivaksi.

Ja koska olen Nainen, tarvitsi puhelin heti pieniä lisäosia kuten valkoisen nahkakotelon. Tuommoinen siro ja siisti.

 Taustakuvakin meni uusiksi. Keskimmäisen pojan piirtämän oravan sain näppärästi vaihdettua taustaksi ihan itse.

 Blingbling-kuoret oli netistä tilattu pettymys, tosi kömpelöt käyttää enkä viitsi takaisin palauttaa (toimivista saa vinkata). Musta on toimiva, taipuu hyvin käytössä puhelimen taakse, mutta ei kovin naisellinen. Valkoinen pelkistetty kotelo toimii hyvin.

Viikon käyttökokemuksella olen aivan rakastunut puhelimeeni. iPhone 5c osoittautui kelpokaveriksi. Helppo käyttää ja täysin koukuttava kaikessa älykkyydessään. Kosketusnäyttöön tottuu yllättävän helposti, vanhaan en enää palaisi. On otettu kuvia, ladattu musiikkia, pelejä lapsille, käytetty kalenteria, lähetetty ja luettu sähköpostia ja vaikka mitä muuta. Oikeastaan voisi ajatella, miksi en hankkinut jo aiemmin.

Taasko sulla on uus paita?

Juu ei ole, tämä on tunika ja se kyllä on uusi ja syntymäpäivälahja minulle itseltäni. Rakas mieheni ei ihan aina ole kartalla vaateostoksistani, mutta tunnistipa sentään uuden vaatteen. Edellisen kerran olen ostanut uuden paidan loppukesästä joka oli kolmen euron trikooriepu henkkamaukasta, sitä edellinen on ostettu kesäkuussa. Joten hiukan sain selitellä miehelleni, että taas ei ole kovin usein.

Oikeesti tuo ei puutu mitenkään vaateostoksiini, olipa vain hänen tapansa huomata, että rouvalla on uusi vaate. Ja niinhän sitä on, ihanainen Creamin tunika johon rakastuin ensi silmäyksellä. Onneksi oli vielä jäljellä minun kokoa ja malli oli riittävän hyvä päälle jotta sen ostin. Tunikan alla on tummanharmaa Creamin alusmekko jota vasten korostuu tunikan pitsit.

 En tykkää yhtään ottaa näitä kuvia kodinhoitohuoneessa jossa kuvien taustavaihtoehtoinen on joko pesukoneet tai pönttö, mutta muuta paikkaa ei oikein ole. Vanhempien valtakunnassa on kokovartalopeili, mutta huone on niin pimeä ettei siellä voi kuvata tähän aikaan vuodesta. Pitäisiköhän hommata jotkut kuvausvalot jotta pääsisi kodinkoneista eroon?

Vaatekaapin sisällön mentyä täysin uusiksi laihtumisen myötä, alan olla nyt siinä pisteessä että vaatetta alkaa olla vähän joka tilanteeseen sopivaa. Edelleenkään sitä ei ole mitenkään runsaasti, joten ostokset silloin tällöin jatkukoot.

Antiikkia vai tiimaritavaraa?

Salin astiakaappia nuohotessani sattui silmään teekupit ja lautaset jotka ovat olleet siellä jo kotvan aikaa. Kupit ja tassit tulivat meille isovanhempieni kuolinpesästä, koskaan en muista näitä mummolassa nähneeni, olivat tainneet olla kaapintäytettä siellä(kin) jo hyvän aikaa.

Mitään leimoja näissä ei ole, mutta jotenkin ulkonäkö kielii iästä, tai sitten alkuperästä by tiimari tai muu vastaava puoti. Ja koska en ole mikään vanhan posliinin tai fajanssin asiantuntija, toivon että joku teistä lukijoista olisi ja tunnistaisi astiat ihan näiden kuvien perusteella.

 Nuo valkoiset pallukat ovat kohollaan ja kuvaavat ilmeisesti kirsikankukkia. Naisella ja tytöllä on mielestäni päällä kimono. Olisiko näissä japanilainen maisema?

 Sama maisema toistuu kupeissa ja lautasissa.

 Kuvat on ilmeisimmin käsinmaalattuja sillä jokainen niistä on toisistaan vähän erilainen.

 Neljä kuppia ja kolme tassia, osa vähän kolhuja saaneita ja osasta kultaus haihtunut. On näitä siten joskus käytetty.

Joko joku tunnistaa? Netin kuvahaut eivät tuottaneet mitään toivottua tulosta.