Varis ja orava

Pihaltamme löytyi aamulla häntä. Tarkemmalla silmällä häntä osoittautui oravan hännäksi. Olennon loppuruumiin kohtalon selvittämiseksi ei tarvitse olla mikään Einstain, kurre lienee kohdannut kissamme Oton. Otto on näppärä kamu oravien kanssa. Ja oli ilmeisesti nälkäinen, sillä yleensä hännän seuraksi on jäänyt myös oravan takapuoli. Tällä kertaa jämänä kuitenkin vain se tuuhea häntä.

Jätin hännän aamulla talon ulkoportaille josko lapset sitä haluaisivat tutkailla. Mutta kun menin häntää kuvaamaan, oli se jo hävinnyt portailta. Meidän pihassa pitää olla vikkelä.

 Vaan ei tässäkään kohtaa tarvittu isoja hoksottimia. Syyllinen näkyi olevan saaliin kera koristeomenapuun alla. Ja koska jotenkin vaikutti että kaikki ei ole niinkuin pitää, lampsin kahlasin lähemmäksi saaliin saanutta varista.

 Lintu ei lehahtanutkaan karkuun kuten variksen tekevät, vaan yritti hyppiä umpihangessa eteenpäin siipiään levitellen. Tullessani ihan lähelle, jähmettyi se ihan aloilleen.

 Katse oli sellainen, että paatuneinkin varis-vihaaja olisi heltynyt. Kiltti, älä tapa. No en tappanut. Vaikka jyrsijälle saatan tehdä mitä vain, on linnut jotain sellaista mitä ei vaan voi vahingoittaa. Kesällä mies joutui lopettamaan pihastamme auton töytäisemäksi osuneen harakan poikasen. En voinut edes katsoa toimenpidettä ja itkin silti poikasen takia.

 Sinne ne jäi puutarhaan, varis ja oravan häntä. En ole tohtinut käydä edes katsomassa onko lintu päässyt umpihangesta lentoon. Siipiään tuo levitteli ihan kunnossa olevan veroisesti, mutta  puuterilumesta on kai mahdotonta ponnistaa lentoon jos siihen uppoaa.

Ennen pimeää on pakko tarkastaa tilanne, muuten ei saa mieli rauhaa. Toivon totisesti, että lintu on päässyt lentoon eikä kylmä ole korjannut satoa.

edit. Varis oli menehtynyt kun myöhemmin tarkastimme tilanteen.

Aikuisen äiti

Mistä tietää olevansa vanha? No tietenkin siitä, että se ikioma esikoinen on lentänyt pesästä ja on nuori aikuinen. Nuorena ajattelin tai ehkä toivoinkin, että kaikki lapseni olisivat tyttöjä. Ihan niin ei mennyt, vain esikoinen on tyttö ja loppujengi on sitten poikakolmikko. Jollain tavalla koen olevani etuoikeutettu siitä, että lapsissani on molempaa sukupuolta. Vaikka oikeastihan se on seikka johon ei voi vaikuttaa vaan otetaan sitä mitä saadaan, ja ehkä hyvä niin.

Viikonlopun reissulla kun olimme irti arjesta ja omista tutuista ympyröistä oli taas ihana huomata, että tyttären ja minun suhde on jo paljon muutakin kuin äititytär-suhde. Pystymme olemaan jo kuin kaksi aikuista naista, toistemme ystävät. Ja nuorena lapsen saamisen etuihin kuului sekin, että oma äitini oli porukassa mukana. Kolme sukupolvea naisia, siskoani unohtamatta. Odotan jo aikaa kun siskoni vanhin tytär saadaan mukaan joukkoon.

 Isoäidiksi en sentään toivo vielä tulevani vaikka oma äitini olikin minun ikäinen päästessään mummo-kerhoon. Sen siitä saa kun tekee parikymppisenä esikoisen joka taas tekee oman esikoisensa parikymppisenä. Mutta en valita, on upeaa kun on useampi polvi sukua elossa.

 Aikuisen lapsen äitinä voisi ajatella, että ei tässä enää ole huolta ja murhetta lapsesta. Täysi-ikäinen huolehtii jo itsestään. Ja näinhän se on, huolehtii itsestään, mutta kyllä huolehtii vielä äitikin. Huoli on erilaista kuin pienestä vauvasta tai koululaisesta, mutta ei se huoli mihinkään katoa. Pärjääkö lapseni itsenäisessä elämässä ja sen mutkissa ja karikoissa? Tällä hetkellä näyttää pärjäävän vaikka niitä mutkiakin on ollut. Jokainen meistä valitsee ne omat elämänpolut vanhempien mielipiteistä huolimatta ja niitä valintoja pitää äitinä kunnioittaa vaikka niistä ei pitäisi.

 Toivottavasti olemme onnistuneet kasvattamaan tytölle kantavat ja vahvat siivet matkalla aikuisten maailmaan. Tässä kohtaa on turha enää kasvattaa, pitää vain luottaa ja uskoa.  Ja ehkä hivenen opastaakin, tai ainakin ujuttaa neuvo sinne ja toinen tuonne. Ei äiti koskaan pääse irti roolistaan äitinä.

toukokuisissa kuvissa talon toinen äiti, Iines

Ja siksikin olen ihan onnellinen siitä, että tässä kotona on vielä lapsia siipiä kasvattamassa. Eikä kuopuksen pesästä lennosta ole pelkoa vielä vähään aikaan. Mutta ihan hirvittävää on ajatella että kun kuopus on rippikouluiässä, olen itse jo 50-vuotias. Ihan kamalaa! Ja sitten esikoisella on ikää 27 vuotta! Vielä kamalempaa!

Joten parempi elää ihan tässä ja nyt, ja nauttia arjesta näiden poikalasten kanssa. Ja olla sen yhden Aikuisen äiti.

Havuja kahdella tyylillä

Kuopiosta, savon ytimestä on selviydytty kotiin. Vaikka shoppailureissulle lähdettiin, oli pääosassa kolmen sukupolven naisten yhdessäolo, kuitenkaan niitä ostoksia unohtamatta.

Kesällä avatusta Ikeasta hain ison kasan kynttilöitä. Ikean kruunukynttilät ovat osoittautuneet käytössä hinta-laatusuhteeltaan parhaimmiksi. Enkä voi haukkua tuikkujakaan. Ensi kertaa ostin heidän tuoksukynttilöitään, tuoksuna viinimarjat. Koekäytön perusteella täytyy sanoa että sopivat tämmöisen hajuherkänkin hajuaistille. Tuoksu oli mieto mutta hyvä.

Perheen askartelijahirmulle löysin Ikeasta jotakin niin täysin turhaa, mutta hauskaa. Pahvikuusi oli hitti ja se koristeltiin heti poikien huoneeseen. Kahdenkympin kuusi oli tarjouksessa kuudella eurolla.

 Lasikuistin pääoviin löytyi Kuopion torilta perinteiset havukranssit, ja tietenkin ilman mitään koristeita. Viime vuonna tein kranssit itse, mutta se työn määrä oli niin iso, että ilomielin maksan jollekin muulle hyvin tehdyistä ja tuuheista kransseista. Nämä vaikuttavat juuri sellaisilta.

 Kuisti on niin onnettoman näköinen puoliksi muovitettuna ja maalattuna. Ensi kesänä on pakko ottaa lopputiristys ulkovuoren rempan kanssa ja saattaa kuisti lopulliseen asuunsa. Tosin valmiista ikkunoista on vielä turha haaveilla. Mutta edes paneelit seiniin ja maalia niihin. Pariovet maalaan siniharmaalla, se saa luvan riittää niiden remontiksi kun toimivat ovet ovat. Ylisillä olevat alkuperäiset ulko-ovet saavat vielä odottaa vuoroaan.

Ja kuten kuvasta näkyy, on täällä lunta jo ihan kivasti. Talon etuosan kivijalka saatiin lumella täysin peittoon. Se onkin ainut keino saada talon lattioista kunnolla lämpöiset. Perustuskivet on saumaamattomat ja kivien väleistä puhaltaa tuuli alapohjan sisään mennen tullen. Lumi estää tuulen puhalluksen ja pitää alapohjan lämmön vielä plussan puolella. Riittää ihan vaan yhdet villasukat varpaiden lämmöksi.