perjantai 7. joulukuuta 2012

Metsässä ja laitumella

Ei mennyt itsenäisyyspäivä ihan pyjamassa löhöilyksi. Jääkaapissa odotteli pari kiloa piparkakkutaikinaa leipojaansa, joten ei muuta kuin taikinan kimppuun kahden nuorimman pojan kanssa. Kumpainenkin pojista leipoi pellillisen piparkakkuja ja äiti loput taikinasta.

Tässä kuvakavalkadi siitä mitä sain aikaiseksi.

Salin peilin alle syntyi taas metsän eläimet. Ikean eläinmuotit on suosikkejani vuodesta toisen.
 Pupusiskokset
 Tyttären kotiin tein tietysti hevoset laitumella.
 Ja sielläkin pienet pupuset. Pieni ja suloinen pupumuotti on tuoreimpia hankintoja muottirintamalla.
 Hoitolapset saavat joululahjaksi jokainen oman pienen asetelman. Tässä karhu ja pupunen sulassa sovussa.
 Tämä heppahöperön unelma syntyi hetken mielijohteesta ja parista ylimääräisestä piparista. Veisiköhän tytär tämän tallille?
 Kovin on pupuvoittoista tänä vuonna, tässä siskon lasten miniasetelmat.
 Loppuillan vietin linnan pukuja katsellen tässä salin hämyssä. Nyt ei kiitos piparkakkuja vähään aikaan.
Viikonloppu menee Kuopiossa jouluostoksilla kolmen sukupolven naisvoimin. Perheen miesväki jätetään suosiolla kotiin. Kuopion kirppareihinkin voisin tutustua, mutta en vielä tiedä antaako aikataulu periksi.Katsotaan, listalla on ainakin Ikeaa ja uutta ostoskeskusta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Sotamuisto

Itsenäisyyspäivän tienoo on juuri se oikea aika esitellä talosta löytyneitä sotamuistoja ja puhdetöitä. Tämä miehen saunan takaa nokkospöheiköstä löytämä esine on molempia.

Vaikka tykinkantojen käyttö puhdetöissä oli sota-aikana ankarasti kielletty, käytettiin niitä silti. Kielletty houkutteli ja metallia tuskin oli muuten saatavilla. Ja mikäpä sen parempi muoto tulevaksi tuhkakupiksi kuin pyöreä tykin kanta. Sotamuisto 1941 lukee toisella puolella, toisella puolella on lueteltu paikkakuntia joissa sotaa käytiin. Kaikille tuttuja sanoja, Ilmee, Nuijamaa, Rautjärvi, Räisälä, Rautu ja muutama muu.
 Pohjassa tekijän nimi ja yksikkönsä tunnus. Lisäksi ammuksen omat tiedot, osa venäjänkielistä tekstiä.
 Sotamuiston paikka on isännänhuoneen uunin "lakupötköjen" välissä, meitä vartioivan  karhun alla. Jos et ole vielä lukenut upean karhun tarinaa, löytyy se tästä.
Takkatuli onkin saanut loimotella ahkerasti muutaman viime päivän. Tässä isännänhuoneessa ei ole muuta lämmitystä kuin tuo rumankaunis avotakka. Vaikka avonainen onkin, niin massaa löytyy sen verran että varaa lämpöä itseensä ja jaksaa lämmittää huonetta vajaan vuorokauden verran. Näin lämmityskaudella uunissa on tulet joka päivä, ja sen johdosta isännänhuone on se paikka jossa nykyään viihdyn koti-illat. Etenkin jos saan syliini viltin lisäksi hyvän kirjan.

Lokoisaa itsenäisyyspäivää kaikille. Itse ajattelin viettää pyjamapäivän takkatulen ääressä kirja ja kolme vihreää kuulaa seuranani.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kakkaroita

Sain sunnuntaina leipomispuuskan. Ihan oli pakko saada jotain sellaista hyvää jota voisin syödä itsekin hyvällä omallatunnolla. Kehittelin sitten ilman mitään ohjeita kakkaroita, kai noita voisi pikkuleiviksikin sanoa.

Kulhoon 2dl mantelijauhetta, pussin pohja hasselpähkinäjauhepussista, ruokalusikallinen sulatettua voita johon on sekoitettu samankokoinen hitunen hunajaa. Sekaan n. 1dl murskattuja pähkinöitä. Koko hässäkkään sekaan pari kananmunaa. Ja sitten kakkaroiksi uunipellille. Uunissa n. 10-12 minuuttia 150 asteessa niin että reunat ovat kunnon ruskeita.
 Pähkinät oli rainbow pähkinäsekoitusta, sattui löytymään kaapin perukoilta. Olen nimittäin yrittänyt opetella syömään pähkinöitä ihan sellaisenaan, mutta yrityksen asteella se vielä on. Kakkaroissa ne kyllä menettelee.
 Minttusuklaalle oli ihan oma käyttötarkoitus. Murustelin siitä paloja tulikuumien kakkaroiden päälle ja täytyy sanoa, että nuo suklaakakkarat hävisivät suuhun ihan ekana. Jos jollekin lukijalle maistuu Maraboun 70% minttusuklaa niin suosittelen ostamaan noita 10g minipakkauksia, joulun alla niitä taas saa, täällä meillä päin edullisin hinta on Robinhoodissa.
Ei nuo nyt ihan lemppareita olleet ilman sitä suklaata, mutta menettelee kun hätä iskee. Ja mietin, että oiva eväs ottaa jonnekin mukaan jos tietää aterian jäävän väliin. Tuossa mun satsissa oli rasvaa 150g, proteiinia 37g ja hiilareita 28g. Ei paha per kakkara kun niitä tuli 13 kappaletta ja helposti olisi saanut jaettu vaikka 15 osaan.

Kokeile jos uskallat!