Kaappi ja sen sisältö

Salin peilin alla nujuaa kaappi jonka sisältö on saanut uinua jo vuosia ruususen untaan.

Sitä ei ole vielä ikinä tyhjennetty esimerkiksi pölyjen pyyhintää varten.

Jos jotain astiaa on tarvittu, on ne aina tiskattu ensin.

(tämä vain ihan meillä käyneitä varten tiedoksi)

Ruusutapetilla blogin Nanna lanseerasi käyttöön uuden ja tehokkaan termin:

kylmästi kiertoon

Tämän kaapin sisältö saa luvan olla tänä keväänä tuon termin uhri.

 Ensin voisin käydä läpi tämän keski-ikäisyyden huipentuman, täti-ihmisen maljakkokaapin. Osa hyvinkin tarpeellisia, osa ei, paino jälkimmäisillä. Kaunettakaan ei ole kaikille liiemmin suotu. Jostain syystä juuri ne maljakot lymyilevät kaapin takaseinustan pimeydessä. Ikäänkuin kohtalonsa tiedostaen.

 Pöytäliina osio on kunnon emännän kauhistus. Puolustukseksi voin sanoa, että kyllä ne on kaikki silitettyjä. Osa kyllä aivan varmasti silloin kun oli vielä markat käytössä. Tarttisko tehrä jotain? Ja kuva valehtelee, tungosta on, sillä joululiinat ovat vielä kuivumassa pesun jäljiltä. Ne liinat kun ängetään tuonne toisten seuraan, ei yllä olevat laatikot tahdo enää avautua. Mutta onhan se hienoa omistaa kolme tusinaa pöytäliinoja!

 Astiapuolen logiikka on jotain ihan kummallista. Sitä kun ei ole laisinkaan. Että elkää Martat naurako ja hymiskö, kuva ei tällä kertaa valehtele. Ihan sulassa sovussa on parittomat kannet, kahviastiastot ja häälahjaksi saadut juomalasit joita käytetään vain jouluisin. Ehkä ne kaikki vaan tykkää toisistaan.

Kylmästi kiertoon.

Eikä mitään tilalle.

Itkujen loppu

Kehnosti kävi tänä talvena.

Niin mukavaa kuin näiden kanssa on muutama tippa tirauttaa, niin pian se on ohi.

Korin pohja häämöttää uhkaavan vakaasti,

oman maan sipulit on kohta syöty.

Erityisen ahkeria emme ole olleet, syy tilanteeseen on laadussa jossa ei ollut tällä kaudella kehumista.

Joku ihme pöpö nuita vaivaa ja mätänevät pois ennen aikojaan.

 Joten viimeiset kulhoon ja kulhosta nassuun.

Jos hyvin käy, uudet sipulit  istutetaan jo neljän kuukauden päästä.

Siihen tähdätään, heti vapuksi maahan, tai

viimeistään äitienpäiväksi.

Tervetuloa kevät, skipataan ohi koko talvi!

Vuosi alkaa viilillä

Minulta pyydettiin omatekoisen viilin ohjetta. Sellaisen saatte, mutta ette mitään kovin tarkkaa. Viilin teko kun taitaa alunperinkin olla ainakin näin kotitekoisena sellaista vähän sinne päin hommaa. Tarvikkeet ainakin ovat hyvin yksinkertaiset.
Ensimmäiseen viilisatsiin tarvitset puhtaan ja kuivan kulhon tai pari ja lautaset niiden päälle. Kaupasta punaisen viilin ja punaista maitoa, ehdottomasti täysrasvaista jos haluat hyvää ja pehmeän makuista viiliä. Tietääkseni myös laktoositon käy.

 Jokaisen kulhon pohjalle ruokalusikallinen kaupan viiliä siemeneksi. Ja mukaan mahdollisimman paljon sitä viilin päällä olevaa "kermaa". Siinä vaiheessa kun saat oman tuotannon käynnistettyä, voit käyttää omaa viiliä siemeneksi, tai ostaa taas kaupasta jos ei ole tälle herkulle säännöllistä tarvetta.

 Sitten taitaa seurata se vaikein osuus, maitotölkin avaaminen. Kun tölkki on saatu auki, kaadetaan maitoa kulhoihin, sinne viilitilkan päälle. Toiset tykkäävät sekoittaa, minä en. Tässä vaiheessa lautaset kulhojen päälle ja kulhot pinoon.

 Ja kulhopino jonnekin lämpimään paikkaan missä saavat olla rauhassa vuorokauden tai puolitoista. Meillä lämpimin paikka tuvassa on aina jonkun kaapin päällinen, leivinuunin päälle en ole laittanut, koska epäilisin sen olevan liian kuuma. Vuorokaudessa tai reilussa viilin pitäisi viiliintyä ja kulhot voi siirtää kylmään odottamaan syömistä. Jos et varma ajasta, niin kurkkaa kulhoon ja tönäise sitä vähän, eron kyllä huomaa maidosta ja viiliintyneestä maidosta.

Ja jääkaapista sitten vaan ääntä kohden. Omaani maistoin tässä yksi päivä päärynähillolla, olihan herkkua. Hillon toin Tallinnasta tuliaisina, siihen ei ole lisätty lainkaan sokeria. Hiilareita siinä on, johtuen mehusta, mutta ei nyt mitään mahdottomia siihen nähden että sitä syö kerralla lusikallisen. Elämässä kun pitää olla nautintojakin laihduttamisesta huolimatta!