Kuin kaksi marjaa

Joskus elämässä on ihan ihmeellistä tuuria.

Olin eilen viikoittaiseen tapaani entisöintikurssilla.

Opettaja oli tuonut sinne pinon antiikkikirjoja selailtavaksi.

Olihan muuten ihana sarja. Jos olisin rikas, niin ostaisin itsellenikin.

Yksi sarjan kirjoista oli tämä, kertaustyylit

 Ja sitten se kaikkein paras! Muutaman sivun jälkeen kirjassa on kauniin ja siron tuolin kuva. Näyttää kovin tutulta. Eikä ihme, sillä...

 ... hupsankeikkaa, kotoa löytyy tämä. Täysin sama tuoli, omastani puuttuu vain kultaukset ja istuinosa on joskus korjattu toisenlaiseksi. Jokaikinen sorvaus, kulma ja kaarre on täysin sama.

 Ja kun kirjan kuvateksti tuolista kuuluu näin, voitte arvata ettei tällä tuolilla enää istuta.

Ei edes allekirjoittanut vaikka täyttääkin tänään 40 vuotta.

Tekisi mieli ottaa selvää vielä tarkemmin tuolin alkuperästä jos se enää on mahdollista.

Tietäisiköhän Porvoon museo jossa tuo kullattu versio kuvatekstin mukaan on.

Tässä vielä linkki postaukseen joka kertoo kuinka tuoli tuli meille syyskuussa

mummolasta.

Onneksi olin paikalla eikä tuoli päätynyt roskikseen.

Katkenneen pinnan kun sai helposti korjattua liiman avulla.

Star Wars faneille

Kuten moni muukin poika, niin meilläkin pojat fanittaa ihan täysillä Star Wars-juttuja.

Jopa niin paljon, että olin valmis rynnimään kauppakeskus Karisman avajaisiin saadakseni

BR-lelujen legoja.

Ai miksi juuri niitä legoja?

No siksi että avajaispäivänä kaikki legot olivat -50%.

Se oli jo sellainen tarjous johon kannatti tarttua.

Karismaan päästiin onnellisesti (minä, kuopus ja esikoinen), ja ilman tuskia kun tajusimme että moottoritien kautta ei kannata mennä. Parkkipaikka löytyi helposti ja sitten kaupoille.

Ensin Stadiumiin sillä onhan pari rättiä tärkeämpiä kuin Legot.

Puoli tuntia jonotusta ja huikkia kaupan tarjoamasta jonotusvesipullosta, ja olimme suoriutuneet onnistuneesti ulos rättikaupasta.

Sitten Legojen pariin.

Lelukauppaan pääsi sisään, mutta tungosta oli, kassajono kiemurteli ties missä. Tunnelma oli, no oli se kokemisen arvoinen.

Kasa Legoja syliin ja ei kun jonottamaan 100m kaupan ulkopuolelle.

Ja sitä jonotusta sitten kesti reilun tunnin verran.

Tietysti jos laskee tuntipalkan jonotukselleen niin kyllä se kannatti.

Muuten ihan hullun hommaa!

Mutta nyt näitä on ja muuta ei tarvitse joululahjaksi miettiä.

 BR-leluista löytyi tässä taannoin muutakin kivaa faneille. Kun osallistui Legon kilpailuun, sai vastineeksi hienon julisteen.

 Näitä meillä nyt luetaan ja mietitään kuka on kukin. Ja kaikki tietysti pitäisi saada. Jotenkin ne alukset jää vähemmälle huomiolle ja itse hahmoilla tapahtuu se varsinainen leikki. Siksipä ostin useamman pienen paketin kuin yhden suuren. Saa pojat enemmän hahmoja leikkeihinsä.

Voi pojat, kun tietäisivät mitä äidin vaatekaapissa on piilossa!

Vauhdin hurmaa

Nyt se sitten kävi.

Sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot, tai sakot ylipäätään.

Tai teknisesti itse sakko ei vielä tullut, vaan pääsin poliisin kamera-auton kuvaan.

Nyt vain jäädään odottelemaan tuomiota.

Kyllä kuulkaas ketuttaa!!

Ja etenkin siitä syystä että ihan omaa tyhmyyttä, kevyempi kaasujalka olisi säästänyt tältäkin.

Taidan muuten sittenkin olla hiukan turhamainen vaikka en kyllä myönnä.

(tai vain tyypillinen nainen)

Mutta eka ajatus kameran välähdyksen jälkeen oli, että olikohan edes tukka hyvin ja ihmisen ilme naamalla.

Viis siitä että rikkoi sallittua ajonopeutta ja kohta on laskupinkassa yksi täysin turha maksu.

Ehkäpä siis otan opikseni enkä anna enää vauhdin hurmata.

Loppuillan vietän tasan näin, Iineksen kanssa.

Ja viereisellä pöydällä on suklaata (81%:ta) ja teetä.

Jospa alkaisi vauhtikettu väistyä.