Oi miksi aina minä! (tai minun imuri)

Miten minulle sattuu aina se imuri joka on täysi maanantaikappale. Edellisen kanssa vehdattiin huollossa monen monituista kertaa, eikä tämä nykyinenkään imuri taida jäädä pahasti jälkeen. Vekotin on ostettu tasan kolme vuotta sitten. Suulake kesti vuoden, meni vielä takuuseen ja sain uuden. Nyt se uusikin suulake on rikki. Samalla lailla kuin entinen, metalli vääntyi??!! Tänään sitten hajosi kahva. Niin, siis koko kahva murtui kun työnsin sitä matolla. Eikä kyseessä ollut edes apinan raivolla tapahtunut siivous, vaan ihan sellainen normaali. Huomenna Gigantti saa tiskilleen yhden vihaisen naisen. Kyllä Mielen  imurin tulee kestää pitempään kuin kolme vuotta, etenkään kun kyseessä ei ole mikään halpismalli.

Näillä tuvan kuvilla onkin sitten hyvä lohduttaa itseään. Keskenhän se vieläkin on ja pahasti, mutta etenee ja se on tärkeintä.
Kuvassa näkyy jotain todella harvinaista. Varmaan jokainen remppaaja ja rakentaja tunnistaa jo paikoillaan olevan jalkalistan! Meillä ainakin ne tuppaa olemaan viimeisenä laitettavat, paitsi nyt. Jalkalistat piti olla paikoillaan ja maalattuna ennen paneleiden asentamista.
Kerrankin näin.

Entäs se katto? Suhde siihen taitaa olla minun puolelta silkkaa rakkautta. Jos tämä talo joskus joutuu meiltä pois, niin kiitos katto minun mukaani. Vielähän siitä uupuu toinen kerros maalia, mutta ei vähennä ihastustani laisinkaan. Älkääkä antako roikkuvan sähköjohdon häiritä esteettistä nautintoanne. Se lähtee pois kunhan mies ehtii olemaan sähkäri kotonakin.

Lisää kuvia tulee kunhan saadaan lisää listaa ja maalia niihin. Työtä riittää vaikka siivoamiset voikin nyt unohtaa. Tai ainakaan niitä ei tehdä imurilla.

Mukavaa viikkoa, täällä paistaa aurinko eikä viime öisestä myrskystä ole enää tietoakaan!

Voihan käry ja katku!

Tämä ei nyt kyllä liity otsikkoon, mutta pitänee mainita. Perjantaina oli ekaluokkalaisen poikamme kaverisynttärit. Paikalla 9 vierasta tyttöä ja poikaa, sekä 3 omaa poikaa. Täytyy myöntää että jopa nautin illasta vaikka sitä etukäteen hiukan jännitinkin.

Nämä olivat hitti vatsan täytteenä,

ja tämä taas ajanvietteenä. Ilmakiekkopeli pääsi taas vaihteeksi sisätiloihin navetan nurkasta.

Käry ja katku taasen liittyy tuvan tämän hetkiseen olemukseen ja yleistilaan. Mies suti tänään kerroksen vaaleaa maalia katon lankkuihin ja piristää lätkäytti kokonaisilmettä ripauksella kaakaota. Nyt odotellaan kuivumista ja eteeristen höyryjen haihtumista. Minun osuus oli hoitaa väriä lattialistoihin. Kaakao tuntuu edelleen sävyltään oivalta valinnalta, tosin Betoluxin katku ei ole ihan lempituoksujani. Pellavaöljymaalinkin vielä sietää.

Sunnuntaiksi on suunnitelmissa paneleiden seinään vääntöä ja lisää maalausta.

Hmm, tässähän voi alkaa jo miettiä operaatio tapetointia!

Mukavaa lepopäivää!

Kaakaot lattialla

Ette kyllä saa siitä ihan vielä kuvaa. Vasta viikonloppuna päästään sutimaan sillä tuo katon korjaaminen ihan ministikin on sikahidasta. Himo maalaamiseen olisi kyllä jo kova, se on ihan lempipuuhiani.

 Lattiaan siis valittiin maaliksi Betolux kaikkien hengittävyys sääntöjen vastaisesti. Vaihtoehtona oli Uulan lattiamaali terästettynä venelakalla. Sitä ei nyt sitten lähdetty testailemaan ja sekin olisi tainnut olla ihan yhtä hengittämätön ratkaisu. Ehkä tästä nyt ei kuitenkaan seuraa hometaloa.

Pöntön pienen ikkunan kautta kaakao näyttää kovin hyvältä sävyltä.

Kattomaalin ostaminen olikin sitten ihan oma juttunsa. Miehen kanssa sovittiin Uulan Into-maalista jota on jo vanhimman pojan huoneen katossa. Terrassa kävi sitten toisin. Uulan himmeä sisäöljymaali (munamatta)  oli poistotarjouksessa. Pikainen soitto miehelle ja lupa maalin vaihtamiselle heltisi.  Sävyksi olimme ajatelleet valkoista sävytettynä hitusella ruskeaa. Vaan toisin kävi tässäkin.

Myyjä nappasikin käteensä epähuomiossa vihreän sävypastan ja ehti laittaa sitä pönttöön 5g. No eihän tuollainen määrä haittaa mitään 10 litran pönikässä. Sitten vain lisättiin umbraa perään ja myyjä lykkäsi maalille lisää alennusta. Alunperinkin omasta sävystä taisi tulla nyt ihan oma sävy. Eiköhän se ole ihan ok, ainakin ennen näistä vahinkosävyistä on tullut ihan parhaita.

Säästyneet maalirahat törsäsin samantien siemeniin.

Olivat kaikki Lahden Terrassa -70%. Aiempien kokemusten perusteella itävät ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin tuoreemmatkin siemenet.

Taidan olla keväällä pulassa noiden pussien kanssa.

Tuli hamstrattua enemmän kuin muutama.