Kaikkia puutarhatöitäni ja sitä ajankohtaa milloin puutarhatyöni teen, säätelee jaksamiseni ja se milloin on aikaa. Inspiraatio kun iskee, niin siinä ei katsella oikeaa kuun asentoa, kalenteria tai muutakaan yleistä suositusta. Silloin tehdään kun jaksetaan ja on aikaa.
Sunnuntaina sellainen hetki koitti daalioiden kanssa. Kaivoin ne esiin pahvilaatikoistaan lastenlasten huoneen sänkyjen alta. Ai miksi ne siellä olivat? Siksi koska huone pidetään viileänä paitsi silloin kun siellä nukkuvat lapsenlapset kun ovat kylässä. Juurakot talvehtivat hyvin tai niin ainakin odotin. Edellinen talvetus meni vanhempien valtakunnan lattialla.
Viisi juurakko talvetin ja kaikki ovat kunnossa. Voisi sanoa jopa erinomaisessa kunnossa. Ei yhtään homehtunutta ja rupistunutta juurta. Sakset tuossa ovat antamassa osviittaa juurakoiden koosta. Talvetin ne avonaisissa pahvilaatikoissa sanomalehtiin käärittyinä. Hyvin toimi.
Sitten ronskisti oksasahalla juurakot useampaan osaan. Mitään tietoa minulla ei ole kuinka isoja tai pieniä pitää juurakoiden olla, teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Sen tiedän, että kasvupistettä pitäisi jäädä jokaiseen jaettuun palaseen.
Seuraavaksi navetasta sopivan kokoisia muovipurkkeja ja taimet niihin. Mullan laatu näkyy kuvassa. Laitoin myös irronneet juurien palat pariin ruukkuun, katsotaan kasvaako niistä mitään. Kaikkiin muihin paloihin jäi selvästi kasvupistettä joten taimia pitäisi olla kesällä paljon.
Seuraavaksi siirto saliin joka toimii taimihuoneena. En yhtään muista viime vuodesta kauanko kestää, että ensimmäiset alut näkyvät. Parin viikon päästä toivottavasti näkyy kasvua.
Kasvatin daaliat yhdessä lavakauluksessa. Tämä on jokin perinteinen, nimetön lajike jonka sain parisen vuotta sitten. Väri ei ehkä se lemppari, mutta sopii daalialle.
Tämä oli minulle tarpeellinen juttu, sillä en ole tullut ajatelleeksi daalian talvetusta yläkerran sänkyjen alla, meilläkin on siellä kylmät huoneet, paitsi silloin kun lapset perheineen yöpyvät. Iso maakellari on jo todettu liian kosteaksi, sieltä kaivoin homehtuneet daalianjuurakot ym. talvetettavat pois muutamaan otteeseen.
VastaaPoistaTilasin tänä keväänä muutaman uuden juurakon ja yritän niiden talvetusta syksyllä.
Olen samaa mieltä kanssasi; silloin tehdään kun on aikaa ja inspiraatio :).
Onpa hehkuva tuo perinnedaalia! Ihanaa, että pidät sitä elossa.
VastaaPoistaUpea saavutus. Minulla ei ole yksikään daalia talvehtinut ikinä, mutta voisihan sitä vielä kokeilla. Vaikka juuri sängyn alla, se saattaakin olla ainoa paikka, jossa en ole kokeillut. Itse asiassa parina viime vuonna ostettu daalianjuurakko ei ole edes lähtenyt kasvuun tai näivettyi hyvin pian.
Sinulla on komeat juurakot, ja uusien taimien määrä enteilee komeaa kukkaloistoa. Ihana tuo taimisali!
Onpa todella punainen perinnedaalia, arvokas ja ilman muuta säilytettävä! Komeat juurakot!
VastaaPoistaSinulla on juuri oikea asenne tarhurointiin, omien voimavarojen mukaan on hyvä mennä, joskus on inspiraatiota ja joskus ei ja puutarha on onneksi armollinen! Ja on ihanaa, että olet itsellesi armollinen myös.
Hienosti ovat juurakkosi talvehtineet ja saat varmasti kohta nähdä komeaa kasvua. Nämä perinnekasvit ovat aina vaalimisen arvoisia!
VastaaPoistaMinä toimin ihan juuri sinun tavallasi kaiken puutarhuroinnin suhteen. Silloin tehdään, kun on jaksamista ja inspiraatiota!
Onnittelut daalioiden onnistuneesta talvetuksesta. Näyttävät hyviltä. Perinnedaaliat ovat hyvin kestäviä ja minullakin niitä löytyy. Minäkin tapaan istuttaa aina myös irronneet, yksittäiset juurenpalaset, vaikka daalioihin erikoistunut ystäväni kertoikin, etteivät ne tule lähtemään kasvuun. No, "yrittänyttä ei laiteta".
VastaaPoistaIhanan värinen tuo daaliasi. Mahdollisimman pitkää ikää sille.
Tavoitteeni on puutarha- ja kasviasioissa toimia "kaikkien taiteen sääntöjen" mukaan. Lopulta teen kuten sinäkin eli juuri silloin kun inspiraatio iskee. Toisinaan joutuu keksimään kikkakolmosia omien mokiensa kanssa. Enimmäkseen ilman suurempia katastrofeja.
VastaaPoistaJuurakkosi ovat hyvän näköisiä. Sängynalus säilytyspaikkana on selvästi oikein hyvä. Daalioille sopii yltiöpäiset värit ja muodot. Ihan kuin ne eivät haluaisikaan olla hienostuneita.