tiistai 31. tammikuuta 2017

Kummituspukuja ja pohdintaa keväästä

Sain tänään herkutella arkivapaan muodossa. Se taas johti siihen että sain suojattua kaikki ne taimet auringolta jotka oli tarkoituskin suojata. Tällä kertaa homma oli helppo, olin jo syksyllä varautunut ja muistanut laittaa kepit maahan taimien ympärille. Nyt ei tarvinnut kuin etsiä sopivan kankaan palaset ja kiinnittää ne pyykkipojilla keppeihin.
 Nyt on pihassa kummituspukuja ohikulkijoita pelästyttämässä. Samalla tuli taas hyötykäytettyä vanhoja lakanoita. Hevoskastanja on jo melkein minun pituinen mutta suojasin sen vielä kevätauringolta varmuuden vuoksi. Toistaiseksihan se on kasvanut enemmän pensaana kuin puuna, mutta nyt on toivoa että siitä joskus puu tulee, muutama oksa kurkottelee onnistuneesti ylöspäin. Aikoinaan luulin että halla syö kasvavat versot mutta blogiin sain vinkin että syypää on kevätaurinko. Sen jälkeen olen suojannut puun joka kevät.
 Kummitusten teon yhteydessä kiersin puutarhaa ajatuksella tulevasta keväästä, tai oikeammin kevään kukkijoista. Mihin niitä oikein kannattaa istuttaa? Keväällä se ei ole ajankohtaista mutta syksyllä on ja tänä vuonna aion keskittyä niihin kohtiin jotka sulavat keväällä ensimmäisinä. Ne kohdat tulevan saamaan maan sisään runsaasti pikkusipuleita.

Yksi paikka on tuleva rinnepuutarha, siellä on nyt tammikuussa hädin tuskin lunta. Kuusen kohtalo ei ole vielä ratkennut, haluaisin sen säästää mutta viekö se koivun ja salavan kanssa liikaa vettä ja ravinteita. Ehkä se onkin koivu joka saa lähtöpassit, salavan haluan säästää kuusen ohella.
 Arboretumin laajennuksessa on vielä vähän lunta mutta tämä on niitä paikkoja josta lumet sulaa ekana. Nyt keväällä pitää vain seurata ettei paikka ole liian märkä pikkusipuleille. Tulppaaneja tuonne on jo laitettu syksyllä koeluontoisesti.
 Koristeomenpuun alla näkyy jo paljasta maata. Hedelmätarhassa tämä kohta sulaa ensimmäisenä ja siksi sinne on istutettu paljon scilloja, kevättähtiä, metsätulppaaneja ja lumikelloja. Mistään kukkamatosta ei voi vielä puhua, ovat vasta pari vuotta kasvaneet tuossa. Mutta hiljalleen toivottavasti leviävät.
 Aitan ja rinnepuutarhan kuusen välille muodostuu sola jota kautta pääsee kasvimaalle, luumulehtoon, kivimuureille ja rosarioon. Senkään takia en haluaisi kuusta kaataa, kasvaessaan se kuroisi tuota solaa vieläkin kapeammaksi ja se ei minua haittaisi. Aitan edusta on sula miltei koko talven mutta siihen tuskin kannattaa mitää istuttaa.
Loppukevennyksenä on arboretumissa kasvava harmaakurjenpolvi "Ballerina" joka näyttää ponnistavan sitkeästi esiin lumen ja jään keskeltä. Malttaisi nyt vielä hetken. Minäkin yritän mutta kyllä nämä aurinkoiset ja tirppojen laulua täynnä olevat päivät saavat kevään tuntumaan puutarhurin käsissä. Ehkä uskaltaisin kylvää suippopaprikat pahinta tuskaa helpottamaan.

22 kommenttia:

  1. Pitänee täälläkin suojata havut, tosin aurinkoa ei olla ihan äsken nähty. Pitää hankkia lisää huppuja. Kevättä suunnittelen minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihan pikkiriikkisiä serbiankuusen taimia, ne oli suojattava. Täällä maalla kehtaa mennä vanhoilla liinavaatteilla :D

      Poista
  2. Nämä keväiset säät alkavat jo herätellä uinuvia puutarhureita. Lunta siellä sentään on kasvien suojana, mutta äkkiähän ne sulavat, jos lauhat säät jatkuvat. Kukkarinnesuunnitelmasi kuulostavat kivoilta. Keväinen kukkanurmi on tosi kaunis. Minä kyllä säästäisin tuon kuusen, mutta voihan se kasvaa jossakin vaiheessa liian suureksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta on, mutta tosi vähän, hädin tuskin 10cm. Kuusi taidetaan säästää, mutta mietitään koivua, toisaalta sekin on osa kolmen koivun riviä, voi näyttää hassulta jos yksi lähtee. Vaikea päättää!

      Poista
  3. Kohta se luonto alkaa heräämään.Tässä ollaan kohta ihanassa keväässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle helmikuusta selviäminen on talven loppumisen taitekohta. Sitten alkaa kevät.

      Poista
  4. Mäki peittelin jo mariakuuset. Non nii ronkelia. Toivottavasti ei ollu liia myähäästä, ku on aurinkoki jo muutamana päivänä paistanu. Alappiruusuullekki laitoon säkkikangasta, mutta se jäi pikkuuse vajaaksi.
    Nyhän onki oikia hetki kartoottaa otolliset sipulipaikat. Voishan tuasta kuusesta ottaa alimmaaset oksat pois, vois istuttaa likemmä kuusta, vaikka kuiva paikkahan son. Muuten näyttää hyvinvoivalta. Kiva nähärä, mitä rinnepuutarhas tuloo kasvamahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit, alppiruusut unohdin. Toisaalta ne kasvaa melko varjossa, täytyy vähän seurata miten aurinko osuu niihin. Viime vuonna piti karsia kuusen alaoksia mutta työ jäi siihen kun yhdeltä oksalta löytyi ampiaispesä! Olivat nekin hoksanneet kuivan paikan. Maa tuossa on todella muhevaa kun koivun ja salavan lehdet ovat maatuneet siinä vuosikaudet.

      Poista
  5. Mikä ihmeen aurinko? Missä?
    Varjostukset pitäisi kyllä laittaa. Ehkä se aurinko täälläkin joskus paistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Hämeen itänurkilla paistoi eilen mutta tänään taas ei. Eilen auringon voima oli jo niin kova että tiputteli räystäältä vettä.

      Poista
  6. Omassa mielessäkin on viikon verran keikkunut havujen suojaaminen auringolta. Kaipa se on alettava viimein toimeen, vaikka aurinkoa ei juur ole vielä näkynytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kannattaa, yksi päivä ottaa ja tulee aurinko ja paahtaa keväisen lämpimästi.

      Poista
  7. Sinä ehdit nuo kepit työntää maahan ennen pakkasia. Olipas kaukaa viisasta!
    Tuo kuusi näyttää niin muhkealta ja hyvältä, että sitä ei kannata kaataa. Talvella kaikki pihan havut nousevat arvoon arvaamattomaan. Minä kaataisin sen koivun. Koivu hamstraa kaiken veden. Salava on kivan näköinen puu, joskin lyhytikäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrankin muistin kepit oikeaan aikaan. Havupuut ovat arvokkaita juuri talven vihreyden takia. Jos kuusi nyt jää niin haluaisin muita havuja sen kaveriksi. Koivua pitää harkita, on koivurivistön yksi puu mutta reunimmainen, ei se enää ole pitkäikäinen puu. Salavan täytyy olla todella vanha, minun kädet ei yletä rungon ympäri ja puu vaikuttaa vielä ihan terveeltä. Olisi hauska tietää milloin se on istutettu.

      Poista
  8. Nuo suojat ovat hyviä. Mulla on kaks pallo Tuijaa, ne tarttis muistaa peitellä keväällä. Kattelin niitä, jotenkin olivat minusta vähän ruskeita. Tää talvi on ollut tosi kurja, sulaa, ei lunta, jäätä, muttei lumensuojaa.
    Meillä oli koivuja, ne veivät ravinteet sekä märkyyden, me kaadettiin ne pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumisuojaa ei ole ollut nimeksikään mutta toisaalta ei ole ollut pitkiä pakkasjaksojakaan eikä liikaa märkyyttä. Ehkä tuhoja ei ole niin paljon kuin vuosi sitten. Minulle koivut ovat tärkeitä, aina kun sellainen pitää kaataa menee pala sydämestä. Mutta eihän niitä kaikkia voi säästää ja osalle tulee ikä vastaan.

      Poista
  9. En ole aurinkosuojannut meidän hevoskastanjoita, mutta asutaan sen verran varjossa, että silloin kun kevätaurinko tänne ehtii, maakin on jo sula. Muutenkaan meillä ei enää ole aurinkosuojattavia kasveja, kun ne havut, jotka sen tarvitsivat on jo niin isoja. Mutta kohta varmaan pääsisi jo ompunleikkuhommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompunleikkauksia on meilläkin tehtävä, sakset syyhyten jo odotan. Ja siskonkin puut pitäisi leikata. Isot havut pärjäävät ilman suojausta, minun serbiankuuset on vasta syksyllä istutettu, ne oli suojattava.

      Poista
  10. Nyt noita suojauksia kevätaurinkoa vastaan tarvitaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on oikea aika suojata, aurinkoa tule joka viikko enemmän.

      Poista
  11. Hyvä muistutus. Meillä ei vielä ole montaa suojattavaa, mutta olisi kurjaa menettää kasvit oman unohtelun takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisi. Taidan suojata rodot varmuuden vuoksi, ovat vasta viime vuonna istutettuja tuontitaimia joten todennäköisesti ovat herkkiä.

      Poista

Kiitos kommenteista :)