torstai 13. helmikuuta 2014

Talvinen lasikuisti

Lasikuisti on ehdottomasti kauneimmillaan talvivalossa. Hetki jolloin se on sävyiltään yhtä ulkopuolisen maailman kanssa on se kaikkein kaunein, mutta minulle turhan vaikea kuvattava. Joten kuvat aiemmin päivällä otettuina, myös omalla tavalla kauniissa valossa.
 Kunhan saan rapsutettua kaikki valkoiset maalit pois, päätän maalataanko tuo kaunis sininen listojen sävy kunnolla esiin, vai jätänkö alkuperäisen kuluneen lopulliseksi pinnaksi. Turkoosi maali on vaikea rapsutettava, sen alla on myös kaunis siniharmaa sävy. Harmi että kauniit siniset ja harmaat sävyt on piilotettu uuden maalin alle.
 Rakastan lasikuistin ikkunoita. Jopa niin, että ne jouduttivat aikoinaan talon ostopäätöstä. Ja olen minä niistä hivenen ylpeäkin, ne on ihan itse kunnostetut.
 Äitini virkkaamat pitsiverhot tekevät kuistille loppusilauksen. Verhoja on kolme, mutta kaksi muuta on otettu pois maalinposton tieltä. Tuo viimeinen verho pitää siirtää pois keväällä. Tuleepahan samalla pestyksi.
 Lasikuistilla on yksi ehkä talon rumimmista asioista, pariovet eteiseen. Ihan järkyttävällä käsialalla petsatut ja lakatut. Ehdottomasti työlistalla raaputtaa lakka pois ja maalata ovet uusiksi. Pikkasen vielä mietin sävyä. Helmenharmaa tai vaaleansininen houkuttaisi sillä ovista pitää tulla ainakin eteisen puolelta vaaleat eteisen pimeyden takia. Muutoin tekisin samalla Uulan sävyllä myrsky kuin ulko-ovetkin.
Maalin rapsutuksen seinistä aloitan kuitenkin heti kunhan ilman vielä hieman lämpenee. Mietitään sitten lisää sävyjä oviin ja muuallekin kuistilla.

20 kommenttia:

  1. Kyllä tuo kuisti on ihana!!! Upeat ikkunat ja lattia ja seinät ja kaikkia :) Katselin ja ihastelin taas muitakin kotikuviasi. Jos silloin nuorna ollessain, kun esiskeltiin kotia, olisi ollut tällainen tarjolla, ei olisi epäilty hetkeäkään. Ei kyllä epäilty silloinkaan, kun eteen tuli tämä länässä oleva rintsikkatalo ;) Tässä on vain ollut tilanpuutetta joissain vaiheissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän edellinen koti oli vuodelta 1943, mutta vuodesta huolimatta ei ollut perinteinen ristsikka vaan vanha osuuskauppa! Siitä saimme kipinän ja hingun muuttaa vielä vanhempaan. 5 vuotta tätä taloa etsittiin kunnes kohtasimme.

      Poista
  2. Löysinpä tieni uuteen ja kauniiseen blogiin <3 Todella kaunis kuisti! Aivan ihana tunnelma!
    Terkuin Jonna oma koti onnenpesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa blogiin! Pitääkin tulla vastavierailulle :)

      Poista
  3. Aivan ihana lasikuista, mä tulen näkemään tuosta unta ensi yönä. Nuo ikkunat on oikeat namupalat. Ja muutenkin tykkään tunnelmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasikuistin tunnelma on ihana! Ja juuri sen säilyttämisen takia pelottaa alkaa maalaamaan seiniä, jos mies vain hyväksyy niin jätän kyllä nuo raaputetut pinnat esille. Ainakin toistaiseksi. Mutta ovet maalataan, ihan ehdottomasti.

      Poista
  4. Oih, niin KAUNIS! Rakastan vanhoja ikkunoita, varsinkin moniruutuisia. Ja voin vain haaveilla kauniista lasitetusta kuistista... Ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnostaessani olin ihan tyytväinen että ruutuja oli vain 5 per ikkuna. Vaikka ne pieniruutuisimmat on kaikkein kauneimpia.

      Poista
  5. Voi miten ihanalle näyttää! ♡ Ja nuo ikkunat on niiiiiin kauniit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuisti on lempitilojani talossa vaikka siellä tulee oleskeltua todella harvoin. Kesällä on liian kuuma ja talvella liian kylmä :)

      Poista
  6. Varmasti ihanaa asua tuollaisessa vanhassa talossa ja rapsutella siitä hiljakseen mieleisensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja ihanaa, turkoosin maalin pois rapsuttaminen on raivostuttavan hidasta, irtoaa milli kerralla :D

      Poista
  7. Jatkan muiden aloittamaa ihastelua: ihana kuisti. Kauniit ikkunat. Tykkään kyllä tuosta turkoosistakin sävystä. Itse haaveilen, että seuraavasta verannastamme tulee vaalea lehmuksenvihreä. Vai onkohan mielihalu jo siinä vaiheessa muuttunut, jaa-a.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkoosikin on ihan kiva, mutta sen alla oleva vanhanajan siniharmaa on yksi kauneimmista sävyistä mitä tiedän. Lehmuksenvihreä veranta kuulostaa kivalta, sopii hyvin kesän väreihin.

      Poista
  8. Kyllä noista ikkunoista sietääkin olla ylpeä jo sinänsä ja bonusylpeä itse kunnostuksesta :) Nuo pitsiverhot ovat aivan ainutlaatuiset. Se on vaan niin hienoa, kun tuollaisia osaa joku tehdä. Kaupasta sopivia kun ei edes saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti teki pitsiverhot mittojen mukaan ja itse sain valita kuvion. Sellaisia ei kyllä kaupasta löydä, ja pitsiverhot on jotenkin ne ainoat oikeat tuollaiselle kuistille.

      Poista
  9. Ihana kuisti! Rapsuttaminen on työlästä, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää ystävänpäivää sinullekin! Rapsuttaminen on puuha josta en pidä yhtään, siksi tuon kuistin kanssa on mennyt jo pari kesää. Rapsuttelen sitä vain silloin kuin huvittaa ja se on aika harvoin :D

      Poista
  10. Enpä ihmettele yhtään että olet rakastunut kuistiin ja sen ikkunoihin, aivan ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli menoa ensisilmäyksellä kuistin kanssa <3

      Poista

Kiitos kommenteista :)