Huhtikuun alku

 Kevät tulee kovin laidasta laitaan keikkuen kuten sanotaan. Maanantaina +15 astetta lämmintä ja keskiviikkona 15 cm lunta. Yritän ajatella positiivisesti, että lumi on hyväksi puutarhalle tulevien kunnon pakkasöiden takia. Palataan kuitenkin maanantaille, kevään kauneimpaan päivään.

Kovin ehti puutarha lumettomaksi. Minulla on suunnitelma vasemmalla näkyvän koivun taakse, haluan levittää istutuksia ja kaventaa nurmikkoa. Se tietää, että karhunvatuille ja yhdelle ruusulle pitää löytää uusi paikka puutarhasta. Toistaiseksi ei ole hyviä ideoita uusista paikoista. Yleensä sellainen tulee, kun antaa asian hautua hetkisen.

Sailan tunnistuskatse on kyllä aivan uskomaton. Hän tunnisti nämä pelkän lehden avulla tähtilumikelloiksi. Minä olisin tunnistanut vasta kun kukka avautuu. Onhan ne kauniita, ehdottomat lempikukat kaikista kevätkukkijoista.

Tykkäisin niin kovasti myös näistä vaalean keltaisista krookuksista. Jatkossa istutan kuitenkin vain liiloja sillä pölyttäjät eivät pidä keltaisista. Maanantaina olivat ensimmäiset naapurin tarhamehiläiset pörräämässä krookuksissa ja vain liilat kelpasivat. Etualalla taitaa muuten olla safiirikiurunkannuksen siementaimi. Se on ilon aihe, saan siirrettyä sitä toisaallekin.

Osa penkeistä on jo siivottu, lannoitettu ja katettu. Tässä on hyödynnetty erästä kasaa jonka muistin kun siivosin risuja kaadettujen puiden luota. Meiltä jäi risukasa unohduksiin noin 15 vuotta sitten. Huomasin kasan maatuneen mukavaksi, lähes mullaksi ja päätin hyödyntää sen katteena kukkapenkeissä.

Siinä sitä tavaraa on. Täydellistä katetta. Jätin pienet oksat sekaan, suurimmat otin pois. Kaikkiaan tätä tuli neljä kottikärryllistä. Ihan toista kertaa en ehken jätä risuja maatumaan, 15 vuotta on turhan pitkä aika odotella. Tällä kertaa on tarkoitus jaksaa hakettaa kaikki risut pois vaikka inhoankin sitä puuhaa.

Talon edustan penkki on myös siivottu. Korin alla on Austin-ruusu The Pilgrim. Se näyttää olevan erittäin voimallisesti hengissä. Jätin sen vielä leikkaamatta vaikka leikkasin penkin takaosassa kasvavat neilikkaruusut, ne kestävät rajumpaakin käsittelyä. Austinin leikkaan sitten kun pahimmat yöpakkaset ovat ohi. Kori saa olla paikoillaan varuilta jos täytyy heittää joku viltti ruusun suojaksi. Ei näistä kevään säistä tiedä.

Ensimmäinen rohkea kevätkurjenmiekka päätti avata kukkansa säätä uhmaten, nyt kauneus on kunnon lumipeitteen alla. Sääennusteen mukaan tässä saa kärvistellä muutaman päivän takatalven kourissa ja sitten kevät palaa. Toivotaan, että niin tapahtuu.

Riskillä mennään

Pidin eilen taimien koulintapäivän, samalla kylvin tuoksuherneet. Minun piti laittaa vähemmän tomaatteja, mutta yllättäen niitä on taas yli 50 taimea. Oma tarve on noin 30 taimea. Niinpä sisältä saivat lähteä kaikki sellaiset kylvöt ja taimet kasvihuoneeseen, jotka kestävät vähänkin kylmää. Tuoksuherneetkin siirtyvät heti itämisen jälkeen kasvihuoneeseen, sisälle ei mahdu vaikka on kolme taimipöytää käytössä. 

Koulitut salkoruusut ja ritarinkannukset siirtyivät kasvihuoneeseen. Päivän pidin ilman harsoa, mutta yöksi heitin päälle kaksinkertaisen harson. Päivällä kasvihuoneessa oli 20 astetta lämmintä, yöksi kylmenee, mutta ei sentään pakkaselle. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei se ihan hevillä tule kasvihuoneeseen.

Pöydällä on kaikenlaisia siemenkylvöjä. Yksi väinönputki on näkyvissä, muissa odotellaan vielä itämistä.

Toinen arboretumin lumikellokasvustoista. Nämä ovat selvästi lisääntyneet sivusipuleista. Tuohon on todennäköisesti istutettu sellainen kymmenen kappaleen pussi, ja nyt taimia on selvästi enemmän.

Ensimmäinen jouluruusu oli päättänyt kukkia salaa. Väri on valkoinen joka on osoittautunut haastavaksi minun puutarhassani, punaiset jouluruusut menestyvät paljon paremmin. Kukka on hauskasti lehden alla piilossa ja suojassa. Hyvä ollakin, keväällä sataa usein.

Tämän piipon arvelen olevan koiranhammas. Vaan onko sekin tehnyt sivusipulin kun vierestä nousee toinen? Sain viime keväänä Vaalean vihreää-blogin pitäjältä valkoisena kukkivan koiranhampaan, olisikohan tämä se? En yhtään muista mihin kohtaa hortensiapuutarhaa istutin taimen. 

Hortensiapuutarhassa on paljon ilonaiheita. Tässä niistä toinen koiranhampaan kaveriksi. Sain viime vuonna tilaisuuden ostaa jonkin sortin kämmekän taimen. Kotona jaoin taimen kahteen osaan, tässä on toinen osa ja toinen osa on toisella puolella hortensiapuutarhaa, hengissä on sekin ja voi erinomaisesti. Toivottavasti kukkivat myös minun puutarhassani. 

Viikko sitten pidettiin puunkaatotalkoot joissa kaadettiin muutama koivun runko ja yksi haapa. Kaksi päivää on tehty rungoista klapeja ja nyt on urakka valmis. Oksat ovat vielä käsittelemättä, niistä otetaan paksuimmat talteen polttopuiksi. Pienemmät oksat ja risut haketetaan jos ehditään, tai viedään risunkeräykseen. Metsässä on vielä 16 runkoa jotka odottelevat miehen talvilomaa. Lisäksi on ostopuut jotka pitää nekin pieniä, niistä tehdään metristä halkoa joka on hyvä polttaa leivinuunissa.

Kohta lähden hakemaan lapsenlapset yökylään, täällä tarvitaan purontekijöitä ja Oivan leikittäjiä.

Pääsiäinen puutarhassa

 Pääsiäisen ohjelmaa ei ole tarvetta suunnitella. Viikko sitten kaadetut koivut pitää saada klapeiksi ja sään mukaan voi aloitella puutarhatöitä. Se riittää mämmin syönnin ja La Promesan katsomisen kaveriksi.

Kivijalan penkki on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Toimenpiteiden jälkeen peitin koko komeuden harson alle jottei jänikset tuhoa nousevia tulppaaneja. Helmililjojen varsia oli jo harvennettu. Lankakorin sisällä kasvaa kitukasvuinen Flammentanz ruusu.

Kasvimaa on kohta vapaa lumesta. Kuvan alalaidan kukkapenkistä siivosin tänään puolet, pionien kohta jäi siivoamatta sillä pionien varret ja lehdet olivat jäätyneet maahan kiinni. Huomenna lannoitan ja multaan siivotun osuuden.

Sulamisvedet tulevat taas tielle sillä tien ali menevä putki on jäässä. Kivipuro ja sen loppuosan kivikaivanto hoitavat työnsä hyvin ja keräävät sulamisvedet itseensä. Jos niitä ei olisi, arboretumin toinen puoli lainehtisi vettä. 

Jalo välttelee kaikkea märkää. Siirtolohkareen päältä on hyvä katsella tassut kuivina mahdollisia myyriä. Oiva kävi kastraatiossa parisen viikkoa sitten. Operaatio ja toipuminen sujui hyvin. Nyt on lupa ulkoilla, mutta ulkomaailma tuntuu Oivasta kovin jännittävältä. Riittää kun pyrähtää terassilla ja tulee takaisin sisälle.

Tämän päivän tehtävä oli raivata tie navettaan ja erityisesti karjakeittiöön joka toimii puutarhavarastona. Ärsytti kulkea varastoon koko 30 metriä pitkän navetan läpi joka kerta kun tarvitsin varastosta jotakin pientä. Meni hyvää puutarha-aikaa hukkaan.

Ei siihen tarvittu montaa hetkeä kun reitti oli selvä ja ovi mahtui aukeamaan. Lumivallin yli kulkee kevyesti, pääasia oli mahtua ovesta sisään ja ulos mielellään tavaroiden kanssa.

Arboretumin lumet vajoavat silmissä. Pahimmillaan tuolla oli yli polven lunta, nyt ei ole kuin nilkkaan asti ja paikoin ei ollenkaan. Arboretumissa ensimmäiset krookukset ovat nupuillaan, muita kovin aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ehkä pitäisi laittaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille.