Pienimuotoinen järkytys

Ostin taimialesta 'Tähtitorninkatu'-ruusun tarkoituksena istuttaa se arboretumin kakkososaan. Kasattuani istuttamiseen tarvittavat välineet kottikärryihin sainkin idean laittaa ruusun ussurinpäärynän viereen kivimuurin taakse. Mikä onni idea olikaan, sillä muuten en olisi kokenut pienimuotoista järkytystä. Ensin luulin miehen kolhaisseen omenapuuta ruohonleikkurilla, sitten huomasin toisen puun. Ei peijakas, jänikset olivat käyneet syömässä kahden nuoren puun runkoa. Toista enemmän ja toista vähemmän. Onneksi ei sentään rungon ympäri joten toiveita on hengissä selviämisestä. Ikinä ennen ei ole runkoihin koskettu näin aikaisin syksyllä!

 Siihen jäi kaikki muut suunnitellut puutarhatyöt ja aloin verkottaa puita. Ensin runkosuoja ja sitten verkko ympärille. Tuosta jos joku läpi menee niin on aika Houdini. Puu on 'Ananaskaneli' enkä haluaisi sitä menettää, lajiketta näkee aika harvoin myynnissä. Illan aikana ehdin verkottaa kaikki alapihan puut ja pensaat, jäi vielä kymmenien verkkojen työ ensi viikolla tehtäväksi.

 Ussurinpäärynä on saanut hitusen syysväriä. Puusta paleltui latva viime talvena mutta se ei haittaa, araksi tiesinkin jo ostaessa, pääasia ettei kuollut kokonaan pois.

 Vadelmista leikkasin viikko sitten marjoneet versot pois. Samalla leikkasin pienimmät tämän vuoden kasvustot pois. Aika hääppöiseksi jäi loput versot, syynä on kuiva kesä. Ensi vuonna on turha odotella näistä keltaisista vadelmista mitään huippusatoa. Rivien välissä on levitetynä edellisen postauksen purusäkki. Tein kesällä mielenkiintoisen huomion. Levitin keväällä samaa purua koko punaisille vadelmille ja niissä ei ollut sen jälkeen yhtään kotiloa. Keltaisissa oli oksasilppua ja kotiloita löytyi. Epäilen etteivät kotilot tykkää purusta sillä se on täynnä gerbiilien silppuamaa pahvia. Pahvi tekee purusta höttöisen ja vaikean liikkua kotiloille.

 Verkkojen paikoilleen virittelyn jälkeen ehdin ottaa kuvan syksyisestä kasvimaasta viimeisissä auringonsäteissä. Porkkanaa on maassa vielä muutama rivi. Niitä ei ole kiire nostaa, pärjäävät kasvimaalla pakkasiin saakka. Herneet olin suunnitellut ottaa pois, sekin jäi tekemättä verkkojen laittamisen takia.

Viimeisenä kuva ihanasta valkoisesta kyläkurjenpolvesta jonka taimen olen saanut ystävältä. Sen kukat huomattuani lievittyi harmitus jänisten syömistä omenapuista. Eiköhän puut selviä kun sain verkot ajoissa paikoilleen eikä niitä päästä syömään lisää.

Millainen puutarhuri olen

Sain Kukka ja Kaali -blogin Pauliinan alkuun laittaman haasteen Vaalean vihreää-blogista ja Multaa ja mukuloita-blogista. Kopion Pauliinan valmiit vastausvaihtoehdot ja päätin valita niistä sen joka koen parhaiten vastaavan minua. Katsotaan kuinka onnistuin, vastaukseni on yliviivattu vihreiksi.

Puutarhan häpeäpilkku, toinen puoli talon edustasta on karmeassa kunnossa. Tarttis tehdä jotain, suunnitelmallisesti.

Puutarhasuunnittelu

1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

En suunnittele koskaan paperille. Päässä on suunnitelmia mutta ne muuttuvat jatkuvasti. Lähinnä suunnittelen minne istutan ja muuten mennään kasvi edellä. Tosin olen huomannut tässä muutosta, mitä enemmän puutarhaa on rakentanut, sitä enemmän suunnittelen kasvejakin.

Ilmaista katetta, tyttären gerbiilien puruja.

Ostokset

1. Minulla on nollabudjetti. 
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Puutarhassani on osin nollabudjetti. En osta kuorikatetta, en erikoislannoitteita tai muitakaan erikoistuotteita. Turpeensekaista hevosenlantaa olen saanut toistaiseksi lähes ilmaiseksi. Taimihankinnoissa suosin alennusmyyntejä ja pieniä taimia. Myös kaikki taimitorit mitkä kohdalle sattuu kierrän läpi. Iso piha tarvitsee paljon kasveja, silloin on merkitystä ostanko puun 5e vai 50e hintaisena.

Työkalujen säilytys

1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

En aakkosta sukkia mutta liinavaatteeni ovat pinoissa raidat kohdallaan ja reunat tasattuina. Työkalut ja välineet kuuluu olla paikoillaan, niin autotallissa kuin talossa tai puutarhassa.

Kasvimaa kesällä 2018.

Minä hyötytarhurina

1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

Kellaria en omista, valitettavasti. Säilön pakastimeen sen mitä mahtuu. Kasvimaan anti pyritään syömään tuoreeltaan mahdollisimman pitkälle. Hyötytarhan merkitys on minulle suuri mutta en silti ota sadon suhteen stressiä, joskus onnistuu ja joskus ei.

Ai ai, missä on kitkijä piileskellyt kun tämä kohta on jäänyt oman onnensa nojaan.

Kitkeminen

1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Nautin kitkemisestä, koen ettei minulla ole siihen tarpeeksi aikaa. Tämä hellekesä oli hyvin poikkeuksellinen kitkemisen suhteen, en ole ikinä kitkenyt näin vähän. Osin siksi että helteissä ei jaksanut eikä rikatkaan kasvaneet. Osin ajanpuutteen vuoksi.

Kesällä 2017 istutetut kärhöt ovat olleet suuri iloni, ensi kertaa sain ne kestämään talven yli.

Puutarhapuuhat

1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Perheellisenä ihmisenä muutakin elämää on mutta jos saan valita niin kaikkein mieluiten vietän vapaa-aikani puutarhassa.

Luumulehto oli ensin pieni idea josta kasvoi yksi puutarhan lempipaikoista.

Puutarhan tyyli

1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

En ehkä sanoisi suunnitelmiksi mutta kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia on puutarhan suhteen päässäni. Suuruudenhulluja, pähkähulluja ja superhulluja. Hullu puutarhuri.

Joskus juuri niitä kasveja mitä halajaa, tulee pihana omia teitään.

Kasvivalikoima

1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Olen perinteiden ystävä, ei kiitos kivitalojen pihoille jossa on kuorikate ja kolme erilaista havua. Ihan kaikkia kasveja en puutarhaani kelpuuta vaikka sen tuosta valitsin. Yhtään kuunliljaa minulla ei ole eikä tule. Joskus olen värin suhteen tarkka, joskus en. Leviämisen kiinnitän yhä enemmän huomiota, vaivattomuus ei ole tärkeä kriteeri.

Luumulehtoa eräänä helteisenä heinäkuun päivänä.

Minä ja sää

1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys. 
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Mitäpä sitä muuta sanomaan, piste.

Talvi ei ole minun juttu, ei mitenkään päin, ei lumi eikä lumettomuus.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Vaikka syksyllä tuntuu, että on kurkkua myöten täynnä puutarhatöitä niin silti kaiherrus ja ikävä puutarhatöihin alkaa viimeistään marraskuussa. Joulukuussa on levoton koska ei ole pitänyt käsissään lapiota ja kitkintä kuukausiin. Tammikuussa on tuskainen olo, helmikuussa helpottaa kun saa kylvää ensimmäiset tomaatit. Maaliskuu on jo kevättä ja huhtikuussa taivas repeää ja fanfaarit soivat, puutarhakauden voi avata.

Kiitos Pauliina kivan haasteen eteenpäin laittamisesta. On ollut kiva lukea erilaisten puutarhojen puutarhurien vastauksia. 

Tällä kertaa en jatka haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti, jos ei ole vielä vastannut niin käy kopiomassa Pauliinan blogista vastaukset ja tee postauksesta oma versiosi.

Lyhyet illat

Joka syksy lyhyet illat yllättää. Pimeys saapuu kuin hups jo kahdeksan aikaan illalla, puolen kahdeksan aikaan hämärä pakottaa viemään työkalut pihalta varaston uumeniin. Tässä vaiheessa vuotta kaikki suurempi panostus jää väkisinkin viikonloppuihin.

 Arkistoja selatessa tuli vastaan tällainen vanha kuva. Keskimmäinen poika leikkii kaivurilla, taustalla on joutomaalle säilötty iso puukuorma jonka saimme pihaan tukkirekan avustamana. Puukuorman ympärillä kasvaa nokkosta, pujoa ja horsmaa.

 Alue on nyt tässä arboretumina. Puut on poltettu jo aika päivää sitten, maa muokattu ja istutettu nurmikko. Kasveja ja taimia on hankittu tasaiseen tahtiin, tällä viikolla ostin arboretumiin yhden ruusun lisää sekä pihan ensimmäisen atsalean. Muutamassa vuodessa on tehty paljon vaikka välillä tuntuu kovin vähäiseltä.

 Sedum 'Bertram Andersson' on sitkeä, sitä ei kasteltu kesällä ollenkaan vaikka kasvaa täydessä paahteessa kivimuurin vieressä. Tämä jää matalaksi ja kasvaa mätäsmaisesti. Ajattelin kokeilla saisiko tästä jo siirrettyä pieniä paloja toisaallekin.

 Nimetön maksaruoho on kaunis kastepisaraiset suviruusun lehdet kaverinaan. Kaunis vaikka ei ole vielä täydessä kukassa. Maksaruohoja pitäisi lisätä puutarhaan, ehdottomasti ovat parhaimmasta päästä syksyn kukkijoita. Moni laji vain saattaa olla arka pihassamme joka on muutenkin haastava hallojen ja muiden uhkien suhteen.

 Lämmin kesä kasvatti auringonkukista komeita. Sain siemenet Lahden pihapiiri-messuilta, en kyllä enää muista mistä pisteestä. En ole vuosiin kasvattanut auringonkukkia ja nyt olen kummastellut , että miksi en. Aina mahtuu auringonkukkia yksi tai kaksi kasvimaalle penkkien päihin kasvamaan.

Virosta tuotu pieni hortensian alku ei sen sijaan oikein tykännyt tästä kesästä, luulen ,että sillä on liian kuumaa ja kuivaa kivimuurin vieressä. Seuraavaksi on pohdittava siirränkö hortensian paremmalle paikalle vaiko en.

Sorruin ruokakaupassa muutamaan uuteen sipulipussiin, on taas istutettavaa viikonlopuksi. Sipulien paikat on helppo löytää, tulevat itsestään kun laitan uuden ruusun ja atsaleani maahan. Juurelle ainakin krookuksia. Mukana tulleiden punaisten tulppaanien paikkaa on vielä harkittava.