Kun mikään ei riitä

Joo, joskus on otsikon mukainen olo puutarhan suhteen. Saa olla kiitollinen ettei omista kymmeniä hehtaareja maata, silloin lähtisi lapasesta isomman kintaan mukaan.

Kaivoin viikonloppuna esiin kaikki puutarhalehteni. Selaan ne joka kevät läpi. Muutaman lehden selattuani sain jonkun pimauksen aivoihini. Nyt, juuri nyt on suunniteltava tulevan kasvihuoneen edustan istutukset ja kun kevät koittaa niin tekeminen on aloitettava heti. Paitsi että stop.

 Tuleva uusi kasvihuone on todellakin asteella tuleva. Tähän jäätiin viime kesänä. Kun rakentaminen jatkuu, on koko tienoo rakennusaluetta jossa ajetaan traktorilla ja muilla kulkuneuvoilla, kuljetaan tiiliä ja tallataan nurmikot. Ei mitään mahdollisuutta aloittaa istutusalueita yhtä aikaa rakennustyömaan kanssa.

 Suunnitella voi silti, tässä kasvihuoneen paikka ennen rakentamisen aloittamista. Tarkoitukseni on peittää nurmikko lähes kokonaan istutuksiin. Niin iso alue, että on ihan hyväkin suunnitella.

 Luumulehdon ja  kasvihuoneen alueen väliin jää nurmikkokaistale josta kuljetaan kivimuurien toiselle puolelle ja rosarioon. Mutta on tuossa silti tilaa pienen omakotitalon pihan verran. Maata pitää hivenen nostaa, ajattelin sen hoituvan parhaiten niin että peitän nurmikon ylimääräisellä maa-aineksella, kompostilla ja muulla ns. ylimääräisellä tavaralla. Peite päälle ja kun on aika tehdä istutukset niin peite pois ja maa kääntöön.

Lehdistä pursuili kuva toisensa perään mitä parhaimpia ideoita. Upeita puutarhoja, mielenkiintoisia yksityiskohtia, kiviä, tietysti kiviä,väriä, kanttauksia ja rikkaruohottomia istutusalueita. Kuvista pompsahteli mielen syövereihin kasveja joita alueelle on ehdottomasti saatava. Ja myös niitä joille sanon ehdottomasti ei. Inspiraation siemen on kylvetty, kasvihuoneen rakentamisen ajan on hyvä jalostaa suunnitelmaa ja ideoita. Fysiikkaakin tarvitaan aivotyön kaveriksi, kiviä pitää kaivaa lisää jostain. Tällä kertaa ei tehdä viivasuoraa hiekkakäytävää vaikka sekin houkuttaa luumulehdon malliin.

Ehkäpä hyvä tuo viileä ja pakkanen, kun oikein kuumottaa puutarhatöihin pääsy niin pieni kierros pihalla viilentää mukavasti. Sitten voi palata takaisin unelmiin ja puutarhalehtien pariin.

Keväinen arvonta

Blogini täytti helmikuun lopulla kunnioitettavat yhdeksän vuotta. Tuntuu, että se aika on kulunut hujauksessa. Lapset ovat kasvaneet, oma elämäkin muuttunut ja siinä samassa myös blogi. Vuosien saatossa tästä on on tullut puutarhapainotteinen lifestyleblogi. Ja sillä teemalla toistaiseksi jatketaan.

Vaikka pidän blogiani eräänlaisena päiväkirjana niin onhan se totuus, että yksi blogin suola on vastavuoroisuus, tuskin minä höpöttelisin täällä samaan malliin ilman teitä lukijoita. Niinpä on tullut aika kiittää teitä lukijat kommenteista ja myös hiljaisista blogivierailuista, viesteistä sähköpostiin ja livetapaamisista maailmalla.

Synttärien kunniaksi on luvassa arvonta jossa kaksi palkintoa. Säännöt tyyliini yksinkertaiset, osallistua voit jättämällä kommentin tähän postaukseen ja kertomalla kumman palkinnon arvontaan osallistut. Myös anonyymit voivat osallistua jättämällä sähköpostin osoitteen kommenttiinsa. Arvonta päättyy sunnuntaina 11.3.2018 klo 18:00.

 Palkinto 1.

Puutarhaharrastajan unelmapalkinto. Burgon & Ball kitkin, pussillinen 'Beaujolais' tuoksuherneen siemeniä ja puutarhakauden avausta odotellessa syötäväksi levyllinen Fazerin Domino- uutuussuklaata. Tämän viimeisen takia piti odottaa arvonnan kanssa maaliskuun puolelle että saan hankittua suklaan laivalta.

Palkinto 2.

Levyllinen Domino-suklaata joka siis on uutuus jota saa vielä vain laivalta tai lentokentältä.

Kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!

Tallinnan tuliaisia

Huh, on se matkustaminen rankkaa vaikka reissussa on vain yhden päivän. Mukana miehen kanssa meillä oli Tallinnassa nuorin oma lapsi ja tyttären vanhin poika. Mummin mussukka kävi ensimmäistä kertaa Tallinnassa. Valittiin siksi helppo kohde ja käytiin Teletornissa eli televisiotornissa.

 Matkalla Teletornilta satamaan käväistiin paikallisessa supermarketissa Selverissä. Sieltä ostin naistenpäivän kunniaksi itselleni esikon. Ja nyt kuulkaas kaduttaa etten ostanut myös sitä missä oli siniraitaiset kukat. Vaikka onhan tämä pinkkikin ihana.

 Erittäin rajallisesta ajasta johtuen käväisimme vielä nopeasti sataman vieressä olevassa uusitussa ostoskeskuksessa, lapset pääsi vessaan ja kaupasta haettiin vielä evästä laivamatkalle. Minä bongasin heti kodintarvikkeita myyvästä kaupasta Kodu Extrasta siemenhyllyt. Sieltä ja Rimistä löytyi viisi erilaista tomaattilajiketta jota halusin kokeilla. Vielä jäi monta lajiketta hyllyyn muita varten.

 Ostin myös pussin luomuherneitä ja kasvihuonekurkkua. Enkä voinut vastustaa syklaamin värisiä tuoksuherneitä, olivat minusta niin edullisia että ostin heti monta pussia.

Iines katselee kummissaan tuomisia, missä myyräpaistit? Laiska rouva katselee tuosta tuvan sohvalta lintulaudan alla vipeltävää hiirtä mutta koska pakkanen niin sitä ei voi mennä saalistamaan parempaan talteen. Hienot kissat eivät tassujaan pakkaseen vie on Iineksen motto.

Huomenna alkaa blogini 9-vuotis synttäriarvonta, pysykäähän kuulolla.