Löytöjä arboretumista

Puutarha-aika on taas ollut kortilla. Tänäänkään en ehtinyt muuta kuin kuvata. Mutta ei se mitään, joskus kuvaaminenkin riittää, etenkin jos siihen voi yhdistää syreenien nuuskuttelun.

 Kiinansyreeni syringa chinensis "Saugeana" kukkii ensi kertaa näin runsaana. Kukkien väri on enemmän vaaleanpunainen kuin liila. Pensas on korkeudeltaan alle metrin ja se on ihan täynnä kukkaa, oksat notkuvat niiden painosta.

 Lumipalloheisi on toinen notkuja. Kesän kauneimmista lumipalloista ei voi ottaa liikaa kuvia, koittakaa kestää.

 Sinitähtihyasintti on lievä pettymys, kukka on paljon valjumpi kuin myyntikuvissa. Ehkä se ei kasva näillä leveysasteilla kauniiksi ja tiheäksi.

 Happomarja tekee tänä vuonna vain muutaman kukan. Oksia oli talven aikana kuivunut muutama, niin on joka talvi, keväällä sitten puskee juurelta uutta kasvua.

Harmaakurjenpolvi "Ballerina" on kaunis, siis todella kaunis. Kasvupaikka arboretumin perennapenkin laidassa on hyvä muutoin mutta isommat kasvit hieman ahdistelevat tänä vuonna selustaa. Pitänee harventaa isompia pois.

 Puutarhan akileijat alkavat avautua. Tämä kaunotar on oman pihan siementaimia.

Kuten tämänkin kerrottu pieni suloisuus. Tällä näyttää olevan uloimmat terälehdet kastettu liilaan väriin. Muutoin väri on vihreää ja täydessä kukassa valkeaa.

Huomenna on onneksi perjantai ja sitten enää kaksi viikkoa ja alkaa kesäloma jolloin saa olla puutarhassa aamusta iltaan.

Nimikylttejä

Ensin kukkakuvia.

 Jostain olen onnistunut hankkimaan särkyneensydämen joka tekee punaiset kukat ja jonka lehdet ovat tummat. Netin mukaan tätä myydään "Valentine" nimellä.

 Sade pilkutti keltaisen matalan saksankurjenmiekan. Kukkia on toinenkin mutta se on jäänyt vähän lehtien alle. Ja lemmikki yrittää vallata kaiken tilan itselleen, ehkä karsin lemmikkiä pois.

 Kirjavalehtinen syreeni "Aucubaefolia" on nopeakasvuinen. Kukkaa siihen ei vielä ole tullut mutta ehkä jo ensi kesänä, pääasia on että tekee uutta versoa joka vuosi.

 Kitketty kivipuro on kaunista katseltavaa. Märät kivet ikäänkuin nousevat esiin kivipurosta. Vihreät keijuangervot sateen tummuttamaa maata vasten on kiva yhdistelmä.

 Lumipalloheisi "Pohjanneito" kukkii ihan kohta. Siinä ei vielä koskaan ole ollut näin montaa kukkaa, viime vuonna taisi olla kymmenisen kukkaa, nyt on kymmeniä.

 Laukkojen kukinta sanoo pian hep! Niiden lehtien kärjet ovat ikävän keltaiset mutta puutarhassa on sieedettävä myös epätäydellisyyttä. Taisi olla pakkanen mikä kellastutti lehdet keväällä.

Ne nimikyltit. Tein kylttejä jo viime kesänä mutta nyt päätin panostaa koska Avoimet Puutarhat. Sopivaa puuhaa sadepäivien illoiksi. Ensin tehdä tekstit tietokoneella, leikata nimet, vihreästä paperista tausta ja sitten koko nippu laminointikoneen kautta. Vielä pitää teipata nimikyltit grillitikkujen päihin. Mutta sen ehtii, yhtään sadepäivää en kaipaa näiden kahden jatkoksi.

Viherlannoitetta valkosipuleille

Joka alkukesä silppuan nokkosta valkosipulien juurelle. Olen liian laiska tekemään nokkosista käytettä joten menen tässä helpoimman kautta. Katkon nokkoset, laitan kottikärryihin, otan isot sakset ja silppuan nokkoset kottikärryissä. Sen jälkeen silppu valkosipulien väleihin.

 Siinä sitä on, luonnonlannoitetta omasta pihasta. Puuhaan tuo sopivaa haastetta kotilot joita ei vielä ole kasvimaalla. Piti olla tarkkana mistä kerään nokkoset jotta mukana ei tule kotiloita.

 Etualan rivissä on valkosipulit, loppurivit herneisiin saakka on tavallista keltasipulia. Se kasvoi aluksi harson alla ja onkin jo ihan kivan kokoista. Loppuviikon työ on tyhjentää leivinuunin tuhkat sipulien lomaan. Kasvimaa-ajatukseeni kuuluu hoitaa kasvimaata mahdollisimman omavaraisesti ja luonnonmukaisesti.

Kasvimaan tämän vuoden katastrofi on porkkanat. Kärsivät kylmästä ja kuivasta harsosta ja kastelusta huolimatta. Joudun paikkaamaan osaa riveistä ihan reilusti. Kaaleja ja muita ristikukkaisia en laittanut tänä vuonna lainkaan. Kirppojen ja ajan säästön takia. Ei niistä tule mikään vuosi syötävää niin hyvin kuin haluaisin.

 Risuaidasta laitoin kuvaa vain muutama postaus sitten mutta tässä aita on kuvattu kitkettynä. Vihreä massa aidan edessä on tuomipihlajaa ja koivuja. Niistä kasvaa ajan kanssa suoja-aidanne pellon tuulia vastaan.

Yksi lempitulppaaneistani on tämä papukaijatulppaani jonka nimi on hukkunut. Siinä yhdistyy kaikki ne tekijät joista tulppaaneissa tykkään. Vaaleanpunainen väri, vihreä raita ja rimpsuja.