Luumuja luumulehtoon

Luumulehto ei ansainnut nimeään vaivaisella kahdella luumupuulla. Lisää piti saada vaikka parhaimmat paikat oli jo viety. Mies sitten yhtänä päivänä toivoi kasvulaatikkoalueen reunojen uudelleen muokkausta. Ja mikäs siinä, samalla tuli paikka kahdelle luumupuulle. Ja mikä parasta, symmetrisesti toisiinsa nähden, alkuperäistä suunnitelmaa mukaellen jonka mukaan luumupuut olisivat kiertäneet kehässä perenna-aluetta.

 Luumupuu "Koetarhan Väskynä" arempana pääsi suojaisemmalle puolelle luumulehtoa. Olin rohkea ja leikkasin puun heti istuttamisen jälkeen. Puu oli aletaimi ja huonosti leikattu. Toivottavasti se selviää koettelemuksestaan, tukikeppejäkään ei ole kuin yksi, ajattelin sen riittävän. Luumupuun vieressä kasvaa syyshortensia "Pinky Winky", se kukkii ensimmäistä kertaa sitten istuttamisen. Jos kukat on yhtä kauniit kuin nimikyltin kuvassa niin tästä tulee vallan ihastuttava.

 Laatikkotarhan toiselle puolelle pääsi luumu "Parikkalan Tummaluumu". Se oli väskynää pahemmin epämuotoiseksi kasvanut, eipä paljoa leikkaamalla parantunut. Mutta kyllä siitä vielä puu tulee, eikä kovin voi valittaa jos luumupuun saa alle 15 eurolla. Molemmat luumupuut on istutettu reiluun kohopenkkiin. Kohopenkkien vierestä nurmikko on peitetty sanomalehdellä ja turvelannalla, sitä kun nyt on. Ja oli sekä nopein että edullisin vaihtoehto. Kunhan nurmikko on ensin kuollut katteen alla, niin täytyy keksiä luumupuiden ympärille sopiva aurinkoisen paikan maanpeitekasvi.

 Luumulehdon laatikkoviljelmät kukoistavat. Istutin kahteen laatikkoon kesäkurpitsaa. Sotkin keväällä mullan sekaan reilusti palamatonta hevosenlantaa ja istutin kurpitsan siemenet ronskisti sinne sekaan. Nyt kesäkurpitsat kasvavat niin että olen ihan hukassa sadon kanssa, jaettavaa riittää. Jatkossa olen suunnitellut siirtää mansikat näihin laatikoihin, yhdessä laatikossa kokeilin mansikkaa tänä kesänä ja olipa hyvä paikka mansikalle. Sato oli puhdasta ja hyvälaatuista.

Lopuksi ei olle ihan luumulehdossa vaan viereisellä kivimuurilla. Laitoin talvella purkkiin kasvamaan toistakymmentä japaninhumalan siementä. Tuurilla tai muuten kaksi siementä iti ja säilyi hengissä kesään saakka. Toinen taimista on tässä, toinen etsii vielä paikkaansa. Yhtään en tiedä kestääkö talvea tai kuinka runsaaksi tämä kasvaa, valloittaako koko luumulehdon, mutta mukavahan näitä kokeiluja on tehdä. Tilapäisesti japaninhumala on tuettu vanhan uuniharjan varteen. Mies poltti harjan kuumassa uunissa ja olin jo heittämässä harjaa pois kunnes keksin että varresta saa kivan köynnöstuen, kun oli se köynnöskin. Kaikelle sitä onkin tarvetta kunhan käyttää mielikuvitustaan.

Laura ja muut kaunottaret

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa Leivonmäellä Tommolan tilalla. Ajan siitä ohi monta kertaa vuodessa mutta takapenkkiläisten tai omituisen kellonajan takia en ole koskaan poikennut puutarhalle. Olisi ehkä pitänyt. Vaan ei se mitään, nyt on käyty ja mukaan lähti monen monta kasvia. Lähinnä sellaisia joita ei peruspuodeista saa.

 Jalokurjenpolvi "Laura" kerrottuine kukkineen oli hieno löytö. Kotona jaoin reilun kokoisen taimen kahtia ja niin sain "Lauran" molemmin puolin luumulehtoa. Kukkavana pitääkin leikata pois sillä tämä ei tee itävää siementä.

 Valkoinen kellopeippi tuli sekin luumulehtoon ja samalla tavoin kun "Lauran" kanssa jaoin taimen kahtia. Myönnän että tiirailin jo myymälässä osaa kasveja sillä silmällä että kotona menee jakoon.

 Mielessä oli vain perennoja mutta Tommolassa oli joitain kasveja alennusmyynnissä. Kuten tämä köynnöshortensia. Kuvasta ei käy ilmi sen koko, suuri on. Toivonkin että koostaan huolimatta asettuu kodiksi autopaikan kivimuurille. Ostaessa ajattelin tätä luumulehdon kivimuuriin mutta siellä paikka on auringossa koko päivän. Autopaikan kivimuurin kyljessä on varjo, mutta savimaa tuli harmittavan aikaisin vastaan ja sen lisäksi lähellä kasvaa valtava koivu ja vaahtera. Köynnöshortensia lupasi sinnitellä näistä huolimatta.

 Suurin osa taimista oli ilman taimikohtaista nimilappua (erittäin ärsyttävää), en tiedä onko tuolla taimistolla aina näin vai onko se vain loppukauden "juttu". Tätä punaista prinsessaa en muistanut kuvata nimilapun kanssa mutta muistelisin että tämä on törmäkukka. Saa oikaista jos tiedät nimen.

Ja ilman nimeä on muutama muukin, kuten tämä kurjenpolvi. Jotenkin saan kaivettua muististani nimen nyppykurjenpolvi. Voiko olla se? Tämä on vielä istuttamatta, paikka tulee olemaan paraatipenkki talon edessä sitten kun olen myllännyt sen uusiksi.

Näiden lisäksi tuli ostettua ainakin farrerinlaukka, balkanin malva, ruusumalva, tummakurjenpolvi, vaalanpunainen sinilatva ja narsissivuokko. Jotain taisin jo unohtaa.

Nimilappujen puutteesta huolimatta Tommolaan kannattaa poiketa. Perennojen istutusalueet on näkemisen arvoiset ja kasveja osaa katsella ihan toisin silmin kuin pienen purkin tai esitekuvan kautta.

Arki

Täydellinen arki ei ole vielä asettunut lähinurkille, mutta siitä huolimatta pientä kaikua asettumisesta on. Arjen, ja päivät vie tavalliset touhut. On mattopyykkiä, pentujen kanssa seurustelua, uimarantaa, taimia ja niin paljon muuta. Litroittain vadelmia, vielä enemmän viinimarjoja, rupisia omenia.

 Minun onni on olleet tämän viikon hyvät säät. Tänään maltoin virittää viltin keinuun, ottaa eväät ja kirjan mukaan ja pitää pitkän tauon.

 Alma tuli hetkeksi viltille seurakseni, pentulaatikossa on kuuma, mutta eipä pihalle tulo tainnut tuoda yhtään helpotusta oloon. Hetken kehrääjä oli seuranani ja sitten piti päästä hoitamaan emon työtä.

 Tänään kolme litraa keltaista vadelmaa, toissapäivänä neljä. Punaista yksi, toissapäivänä kaksi. Pakastin alkaa olla aika täynnä.

  
Herra C, kaksiviikkoinen osaa kehrätä! Ei tietenkään kun roikotin kädessäni mutta nisällä kuuluu pieni ja suloinen hurina. Sitä pysähdyn ihastelemaan aina kun poikkean helteestä sisälle.

Puutarhaan tuli viikonloppuna uusia kasveja, osa uusia tuttavuuksia, osa tavallisempia. Kuvia niistä tuonnempana.