Karhun kotiin paluu

Yksi syy miksi pidän vanhoista taloista, on ne tarinat joita talot kertoisivat jos osaisivat puhua.

Kun elämää on nähty yli 100 vuotta, niin siihen on mahtunut kaikenlaista,

kuten sotia.

Arvilan viimeisimmästä sisarussarjasta ainakin toinen pojista oli sodassa.

Hänen elämänvaiheistaan olen kuullut vain yhden tarinan, surullisen.

Sota-ajoistaan on muistona vintiltä löytyneitä kirjeitä ja saunan takaa löydetty sodassa kaiverrettu ammuksen kanta.

Sen lisäksi kuulimme kerran karhusta.

Karhu oli asustellut aina isännän huoneen takan päällä, kunnes Arviloiden aikakausi talossa päättyi ja oli edessä talon tyhjennys.

Karhu jäi kuitenkin kylälle ja viikonloppuna se palasi vuosien jälkeen kotiin.

Minä olin paluusta aivan liikuttunut, karhu palasi sanoilla, siellä takan päällä sen paikka on.

 Siellä se on taas, omalla paikallaan. Sodassa puhdetöinä tehty kaunis karhu. Karhun veistänyt poika oli taitava puuseppä. Hänen käden jälkiään löytyy talosta muitakin, kuten keinutuoli ja vintin portaikko.

 Karhun jalustassa on teksti, Inkeri 1943. Luulisin siinä olevan tekopaikka ja vuosi. Onkohan joskus sodan hiljaisena hetkenä tullut vastaan karhu ja se on ikuistettu tähän veistokseen.

Ja ajatelkaa, sieltä se on rintamalta kotiin kantautunut, ihan ehjänä, eikä edes ihan pienikokoisena.

Ja niin kauan kuin se on minusta ja miehestä kiinni, ei karhu enää kotia vaihda.

Blogi 2v, arvonta sen kunniaksi!

Kaksi vuotta sitten se alkoi. Oman elämän, kodin ja perheen julkinen esittely.

Enkä ikikuunaan olisi osannut arvata miten mukaansa tempaava ja hauska harrastus tästä tulee.

Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, livenä ei olla välttämättä tavattu, mutta onneksi edes näin verkon kautta.

Blogien maailma on antanut itselle paljon, jos ei muuta niin muutaman vietävän hyvän reseptin.

Sirkun mutakakku saa erityismaininnan.

Ja kuten otsikossa jo lupasin, niin kiitokseksi lukijoideni vastavuoroisuudesta pidän arvonnan.

Helpolla en teitä kuitenkaan päästä, joudutte kertomaan mielipiteenne.

Tiedän että joukossanne on mahtavia ideoita omaavia persoonia.

Nyt kaipaan yhtä vinkkiä ylitse muiden tähän torsoon liittyen:

  Mitä tehdä vanhasta pulpetin raadosta?

Idea saa olla miten hurja tahansa, kunhan ei sentään polttopuiksi laitto. Ideassa pulpetin saa halkaista, sahata, maalata, tuhota tai tehdä mitä haluaa, kunhan keksii sille jonkin käytön.

Minua eniten miellyttävän idean tulen toteuttamaan tämän vuoden aikana.

Yksi palkinto siis arvotaan näiden ideoiden kesken.

 Lohdutukseksi idean puutteessa kärventyville, kaikki kommentin jättävät ( + ideat) osallistuvat toisen palkinnon arvontaan.

Riittää kun kerrot tässä postauksessa halustasi osallistua.

Molemmissa on palkintona yksi kassi täältä.

Tässä kuva yhdestä vaihtoehdosta.

Itselleni ostin koirakuvaisen kassin pari vuotta sitten Ruotsista. On ollut ihan paras kauppakassi. Mahtuu pieneen tilaan ja kestää ohuesta materiaalista huolimatta.

Kuoseja on valittavana vaikka millä mitalla joten kaikille löytyy varmana  mieleinen.

Arvonta päättyy sunnuntaina 6.3 klo 18:00.

Eikä muuta kuin ideat suhisemaan ja onnea arvontaan!

Uhkailu, kiristys ja lahjonta

Siinäpä ne keinot joihin tämäkin täydellinen äiti välillä tukeutuu.

Jos et kulje kiltisti kärryjen vieressä, et pääse...

Nyt on parempi totella tai...

Jos siivoat lelut, saat ...

Yksi keino on ollut ylitse muiden meidän lapsilla.

Tarrat + palkinto.

Ne otettiin tällä viikolla taas pitkästä aikaa käyttöön menestyksekkäästi.

Pojat kyllä menivät hyvin nukkumaan, mutta se aika sängyissä ennen nukahtamista on mennyt tässä talven mittaan ihan hulinaksi. Milloin hypitään veljen sängyssä, milloin käydään kokeilemassa viisi kertaa äidin sängyssä nukkumista, milloin pitää hakea unohtunut tavara olohuoneesta, ja milloin mitäkin oheistoimintaa.

Peli vihellettiin poikki, ja nyt saa taulukkoon yhden tarran hyvin sujuneesta nukahtamisesta.

Palkaksi saa pienen suklaan kun taulukkoon on saanut kerätyksi kolme tarraa.

Meidän periaatteiden mukaan kerättävä aika pitää olla lyhyt, maksimissaan kolme tarraa. Palkinto sellainen jonka eteen lapset haluaa tehdä töitä, meillä se on karkki vaikka jotkut ovatkin vastaan karkilla palkitsemista.

Toimii meillä.

 Vielä kun tarrat saisi toimimaan teinien kanssa...

Lauantaina kävin tekemässä Prismassa viikon ruokaostokset. Kärryt ei minusta olleet edes kovin täynnä, mutta siinä pihalla sain kapakkaruusun oloiselta naisihmiseltä päivittelyn ostamastani ruokamäärästä.

En kuitenkaan katsonut asiakseni kertoa montako suuta sillä määrällä ruokitaan ja etenkin monellako aterialla näin talvilomaviikolla. Ruusun ostoskorin epäilen sisältäneen enemmän nestemäistä kuin kiinteää ravintoa vaikka en sitä päässytkään näkemään.

No, tuo oli vain mielenkiintoinen sivujuonne ostosreissuuni.

Toinen yllätys tuli vastaan aiemmin siinä käytävällä.

 Ekaluokkaiselle uusi kevättakki. Merkki on joku aivan täysin unknown, mutta ei se mitään. Hintalapussa luki 10e, löytyi säädettävää helmaa ja hihansuuta. On huppu ja kangas minkä voisin kuvitella sietävän vähän kosteuttakin. Eikä silläkään niin väliä, pihatouhuihin on se rymyyn sopiva Popin takki ja tämä saa olla kauppatakkina. Jos ei muuta, niin oli ainakin naurettavan halpa.

Tytöille oli oma mallinsa, takki + housut 10e! Ainut miinus oli, että ne housut olivat valkoiset. Kummitytölle mietin, mutta jätin sitten ostamatta kun kangas oli laaduttomampaa kuin tässä takissa.

Tykkäsi mallikin kun univaatteiden päälle soviteltiin uutta takkia.

Pojilla oli tänään pyjamapäivä. Ulkonakin oltiin niin, että ulkovaatteiden alla oli vain univaatteet.

Hauskaa oli ja vähän erilaista.

Mukavaa lomaviikkoa ensi viikolla lomaileville!

Minä paahdan töitä.