10 vuoden harkinta-aika

Keittiön remontista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Vieläkin huoneessa on hommia jotka ovat odottaneet tekijäänsä kaikki nuo vuodet. Keittiön ja eteisen välille hankittiin jopa uusi ovikin, kaunis lasiaukollinen peiliovi. Kuitenkin päätimme jatkaa ovettomuudella ja se on osoittautunut 10 vuodessa oikeaksi ratkaisuksi. Näin pitkän harkinta-ajan jälkeen uskalsin ryhtyä toimeen oviaukon kaunistamiseksi.

 Naistenpäivänä alkoi talon ainoan kaksijalkaisen naisen toiveremontti, oviaukon kunnostaminen. Vanhat karmit ja karmilistat päätettiin säästää ja maalata. Sekä karmit, että listat on vaihdettu taloon oviremontissa joskus 1980-luvun alussa. Koska listat ja karmit ovat kunnon puuta, niin päätimme tehdä säästävän remontin ja hyödyntää jo olemassa olevaa. Lisäksi karmilistoissa on kaunis uritus, ihan kuin vanhan ajan listoissa.

 Leivinuunin vastaisella hirsiseinällä on ollut ruma levytys joka on häirinnyt silmääni talon ostohetkestä saakka. Päätin purkaa levytyksen pois.

 Hirsiseinää näkyvissä. Ja lasivillaa jolla oli tilkitty karmin ja seinän väli. Poistin kaikki lasivillat ja laitoin tilalle pellavaa. Hirsiseinässä oli näkyvissä vanhaa rappausta, sen todettiin lähtevän pesulla pois.

 Samalla korjattiin eteisen puuttuva lista joka on sekin ollut työlistalla jo vuosia. Minua häirinnyt pitkään koska minun puoli naulakosta on ollut puuttuvan listan lähellä.

 Kaikki pölyävät työt piti tehdä ennen maalaamista, siihen lukeutui myös hirsiseinän pesu ronskisti vedellä ja juuriharjalla. Kuvassa vielä märkä seinä. Kuvassa pilkottaa myös pala lattiaa seinän ja leivinuunin välistä jolle pitää tehdä jotain. Ehdotin pientä puulattiaa jotta kohtaa ei aina tarvitsisi peittää sen rumuuden takia. Leivinuunin "portaat" joku edellisistä asukkaista on laittanut piiloon laatoilla, ne saavat nyt jäädä lattiaa lukuunottamatta josta laatta on murentunut pikku hiljaa pois. Arjessa laatat ovat poltettavien roskien ja syttypapereiden laatikoiden peitossa eivätkä näy häiritsevästi.

Lisää kuvia luvassa kunhan saan maalattua kaiken vielä toiseen kertaan.

Syö tai tule syödyksi

Jänikset aiheuttavat jokavuotiseen tapaan korkeaa verenpainetta ja sydämen tykytyksiä. Kaikki puuvartiset kasvit ovat hienosti suojassa, yhtään suojattua pensasta tai puuta ei ole syöty.

Tänään sain leikattu puutarhassa kaikki omena- ja päärynäpuut. Jäi vielä aikaa kierrellä ympäriinsä ihmettelemässä kevään etenemistä. Ei olisi kannattanut, edellä kuvattujen oireiden lisäksi sain kaupan päälle pahan mielen.

 Lähes kaikki puutarhan krookukset olivat joutuneet jänisten ravinnoksi. Tällaisia rykelmiä oli useita. Pikkaisen pisti veren kiehumaan, tänä vuonna ei nautita krookusten kukinnasta. Syksyllä pitää laittaa uusiksi suunnitelmat suojaverkoista ja laittaa verkot niin, että ainakin osa krookuksista pääsisi suojaan, ainakin ne jotka kasvavat puiden ja pensaiden juurilla. Uudet krookukset on istutettava jo valmiiksi suojattaviin paikkoihin. Iso merkitys on todennäköisesti tämän talven lumettomuudella.

 Omituinen talvi muutenkin. Ensi kertaa törmäsin näin pahasti mullasta nousseihin iiristen juurakoihin. Nämä on kaivettava takaisin maahan heti kun se on mahdollista. Suunnitelmissa on keväämmällä multatilaus ja jokaiseen istutusalueeseen kunnon multalisäys vaikka tuskin se auttaa meidän umpisavisen maan kanssa kovin paljoa.

 Pioneissa on isot alut, ne kestävät pientä pakkasta joten ei huolta.

 Magnoliani kestävyyttä olen jännittänyt. Onkohan tämä nuppu? Tällaisia karvatupsuja magnoliassa on useita. Muut ovat kiinni mutta tässä on tapahtunut jotain, mennyt joko huonoksi tai sitten kukka tulossa?

 Tummat keijunkukat näyttäisivät selviävän ensimmäisestä talvestaan. Ja kuten kuvasta näkyy, kitkemistä on luvassa heti kun tämäkin istutusalue kestää päällä kävelyä.

 Puutarhassa kiertely ei ollut pelkkää pahaa mieltä. Punaisen kukan tekevä jouluruusu on tehnyt muutaman nupun. Kahteen vuoteen tämä ei ole kukkinut kuivuuden takia. Nyt ei ole pelkoa kuivuudesta.

Myös muratti on kasvanut kohisten ja nauttinut talven leutoudesta. Muratti kasvaa rosariossa sellaisten ruusujen juurella jotka saavat siirron, muratin taidan kuitenkin jättää tähän kivimuurin seuraan kertomaan uusille ruusuille, että ihan kiva paikka tämä on.

Hoivavietin viemänä

Minulla on noussut kevään myötä (maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi) oikein kunnon hoivavietti. Vietti kohdistuu puutarhaan ja kasveihin. Tämä yhdistettynä sunnuntaina olevaan Naistenpäivään sai aikaan käynnin oikeassa kukkakaupassa. Piti saada jotain hoivattavaa.

 Saalis oli helmililjoja, perunanarsisseja, kerrottuja tetenarsisseja sekä yksi naisellisen vaaleanpunainen esikko. Nuo kolme muuta esikkoa on ostettu aikaisemmin ruokakaupasta.

 Tämä esikko oli selvästi hoivaa vailla ja tahtoi tulla hankituksi uuteen kotiin. Väri on täydellisen sopiva Naistenpäivään.

 Kerrottu tete on aika suloinen. Kevätväreihin kuuluukin ehdottomasti keltainen, se erottuu yhtä hyvin niin lunta kuin vihreää nurmeakin vasten. Juuri sopiva kasvi tällaisen heittelevän kevään hoivattavaksi.

 Tomaatit oli laitettava alulle. Kylvö on tehty viikko sitten. Tällä kertaa laitoin itämään viitisen kymmentä tainta, kaikista ei ole noussut vielä mitään pintaan, osa ponnisteli jo kahden päivän idätyksen jälkeen. Nyt riittää hoivavietillä vietävää salin ikkunalla.

Varsinaista puutarhaa pääsin hoitamaan haravan kanssa viikko sitten. Sain haravoitua syksyllä maahan jääneitä lehtiä hyvän määrän pois. Perennan varsien siivoaminen kävi mielessä mutta maltoin vielä mieleni, märkä ja sammaleinen nurmikko ei kestä yhtään turhaa tallomista.