Vettynyttä

Sunnuntaina kiertelin puutarhassa ja tarkistelin suojaverkkojen olevan paikoillaan. Kurkistelin perennapenkkeihin ja tiirailin joko näkyy piippoja. Kävelin varovasti vettyneellä nurmikolla, väistelin liukasta jäätä ja löysin pähkinäpensaasta norkon.

 Siinä se on, pähkinäpensaan hedekukinto. Viime vuoteen verrattuna kukinto on noin kuukauden etuajassa. Emikukintoa en vielä löytänyt, se ilmestynee hiukan myöhemmin.

 Aitan takana on kunnon vesilätäkkö. Tuohon pitäisi tehdä salaojitus joka johtaisi veden pois.

 Lumikellojen piippoja näkyvissä, enpä muista että niitä olisi ennen ollut jo helmikuun puolivälissä.

 Tuleva alppiruusumaa ja sen ensimmäiset alppiruusut. Kaikki hienosti hengissä. Mietin pitäisikö nuo suojata jäniksiltä, syövätkö alppiruusuja? Varjostaa en aio sillä tämä on testi johon ostin edulliset poistomyyntitaimet. Paikan havukasvien, katajien ja mäntyjen pitäisi suojata nämä kevätauringolta.

 Arboretumin kivipuro ja kivikaivanto toimii, vesi kerääntyy sinne minne kuuluukin. Outo on talvi, kaivanto on ollut lokakuusta alkaen  täynnä vettä. Yleensä siinä on näin paljon vettä keväällä kun lumet sulaa ja syksyn sateissa. Tuleva alppiruusumaa on noiden kuvan havujen takana.

 Kuva pihatien yli jossa näkyy arboretumin molemmat alueet. Vasemmalla ykkösvaihe ja oikealla kakkosvaihe. Tämä kuvakulma on ollut vähän kuvattuna, ihan hauska katsoa itsekin näkymää jonka pihaan tulija näkee ensimmäiseksi. Ja ajatelkaa, helmikuu ja täällä Lahdessa vihreä nurmikko. Kierroksellani kitkin jopa rikkoja pois yhdestä penkistä.

Kasvimaalla jalka on heti mudassa, kompostille mennessä pitää käyttää eri reittejä jotta ei tallo nurmikkoa pilalle. Kasvihuoneen viiniköynnöstä en suojannut tänä talvena ja nyt näyttää siltä ettei tarvitse, maaliskuuhun saakka näyttäisi jatkuva ikuisen marraskuun sää.

Pieniä laskutoimituksia

Sain aamulla inspiraation koota siistiksi nipuksi viime syksynä istutettujen kukkasipuleiden nimilappuset. Teen lappusten kylkiin reiät ja sidon niput narulla yhteen vuosittain. Samalla kävin läpi aikaisempien vuosien istutuksia ja tein pieniä laskutoimituksia. Olen kerännyt nimilappuset vuodesta 2015 järjestelmällisesti talteen.

 Idänsinililjoja eli scilloja olen istuttanut viidessä vuodessa 186 kappaletta. Jos olisivat kaikki yhdessä paikassa, niin kasassa olisi jo pieni scillameri. Scillat on kuitenkin istutettu eri paikkoihin puutarhassa jotta niistä ajan kanssa muodostuisi isoja alueita useampaan kohtaan. Syksyllä laitan taas vähän lisää.

 Erilaisia krookuksia olen istuttanut vuodesta 2015 n. 391 kappaletta. Krookuksista nämä vaaleankeltaiset ovat lemppareita. Lajike on ehkä 'Romance'. Ehkä sana tulee siitä, etten ole merkinnyt jokaiseen nimilappuun istutuspaikkaa.

 Lumikelloja ei voi olla koskaan liikaa, kasvavat ja lisääntyvät niin hitaasti, että laitan näitä joka vuosi lisää. 94 kappaletta ei tunnu vielä missään sillä osa ei ole kestänyt talvea ja osa kasvattaa vain lehtiä. Tämän luvun päälle tulee Virosta, Türin kukkamarkkinoilta tuodut lumikellot ja toiselta puutarhurilta hankitut joita on muutamia kappaleita. Taidetaan siten päästä yli sadan kappaleen.

 Hyasintit taantuvat joten niitäkin laitan lisää joka syksy. Maan uumeniin isoja ja kauniita hyasintitn sipuleita on uponnut 55 kappaletta. Lisäksi kaikki jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit on istutettu maahan. Kuvassa on lajike 'Gipsy Queen' joka on lempparini siitäkin huolimatta että se ei ole pinkki.

 Tulppaanien määrä on laskettava kiloissa ja kappaleissa. Kiloja on kertynyt 14 ja kappaleita 314 näiden viiden vuoden aikana. Kuvan 'Angelique' tulppaani on istutettu 2015 vuoden syksyllä ja keväällä 2019 ne kukkivat vielä näin komeasti. Iso osa alkuaikojen tulppaaneista on hävinnyt.

Narsissit, niihin minulla on yhden sortin viha-rakkaussuhde. Ne ovat kauniita mutta kun eivät viihdy tämän puutarhan savimaassa. Syksyllä laitoin lisää kun halvalla sai, yhteensä olen istuttanut narsisseja 8 kiloa ja sen päälle 68 kappaleittain.

Kirjopikarililjoja olen istuttanut 67 kappaletta. Kuvan yksilöt ovat tulleet luumulehtoon itsestään. Epäilen, että muualta tulleiden taimien mullassa on ollut siemeniä tai pienen pieni alku ja nämä ovat niistä kasvaneita. No sehän ei haittaa, kirjopikarililjoja on ollut haastava saada viihtymään ja lisääntymään ja silloin kun lähtevät kasvuun itsestään niin yleensä viihtyvät.

Kevättä kohti mennään kovasta tuulesta ja vesisateesta huolimatta, nämäkin kuvat antoivat toivoa, että parin kuukauden päästä aurinko paistaa ja puutarhatyöt ovat käynnistyneet ja hyvällä mallilla.

Arboretumin 2. alue

Kun kerran lähdin tälle ennen ja jälkeen kuvauksien linjalle niin otetaan seuraavaksi esittelyyn arboretumin kakkosvaiheen kuvat. Arboretumin ensimmäisestä osasta on niin vähän kuvia sen alkuvaiheessa ettei siitä oikein saa kunnon kuvasarja aikaiseksi. Niinpä siirrytään suoraan myöhemmin tehtyyn osaan.

 Arboretumin laajennus oli alunperin joutomaata. Siihen kipattiin kuorma tienhoidosta jäänyttä ylijäämämaata ja sen lisäksi kaikki muu ylimääräinen maa. Näin  saatiin kovaa savipohjaa paremmaksi.

 Ensin valmistui kivipuro. Puron eteen tuli rivi keltajapaninangervoja. Puron yli päädyttiin kulkemaan pientä puusiltaa pitkin. Koska puutarhassa kierrätetään paljon, on silta tehty vanhasta kaapelikelasta. Sillan molemmin puolin tuli 'Pohjantähti' köynnösruusut.

 Seuraavana kesänä traktorimme Söpö pääsi töihin ja varsinainen alue raivattiin mullalle. Ympäristö kaipasi hieman pientä kitkentää.

 En pelkästään kitkenyt vaan tein kivipuron täysin uusiksi. Ensi kesänä olisi edessä kivien uudelleen latominen ja alustan korjaaminen. 'Pohjantähti' sai paremman tukikehikon vaan sekin on jo menossa uusiksi.

 Uusi nurmikko kasvoi hyvin. Kivipurollahan on myös työ, se ei ole pelkkää silmäniloa. Tuohon alueelle tulee keväisin paljon sulamisvesiä ja kovien sateiden aikaan sadevesiä. Kivipuro tasaa kostettu ja vie vedet pois. Puron sisäpuolelle tuli rivi keijuangervoja, peräti 22 kappaletta. En ole ennen sitä, enkä sen jälkeen ostanut niin montaa kappaletta samaa lajiketta.

 Vastakkain köynnösruusuja tuli kupariheisiangervot, lajike on 'Mindia'. Vasemman 'Mindian' vieressä on tapaninsyreeni. Nurmikon keskelle on ilmestynyt muutama piskuinen puun taimi. Sisänurkkaan mies siirsi ruusuorapihlajan sillä se oli hänen tiellään autopaikan vieressä.

 Tuuheutumista ja kasvua tapahtuu. 'Pohjantähti' on ihan uskomaton, pisin vuosikasvu on tähän saakka ollut liki 4 metriä.

 Ekaan kuvaan verrattuna ero on huikea ja vain muutamassa vuodessa tapahtunut.

 Syksyn 2018 ruska oli parhaita mitä olen nähnyt. Tuo keltainen puu on tammi jonka olen istuttanut 20cm taimena.

 Keväällä 2019 kaikki on vielä verkkojen sisällä suojassa. Pienet puuntaimet ovat lisääntyneet. Pensaita, kuten ruusuja on laitettu kolme. Puina on mm. saarni, punasaarni, punakoivu, visakoivu, lehtikoivu ja veikselinkirsikka. Kukkapuita arboretumin molemmille alueille haluaisin lisää, mutta pitää harkita mihin ne mahtuisivat.

Kesäkuva kertoo kasvun voiman. 'Pohjantähti' on upeassa kukassa. Kupariheisiangervoista on kasvanut isot pensaat. Keijuangervon jänikset parturoivat joka talvi mutta se ei haittaa, haaroittuu sen takia ja kukkii kesällä runsaammin.

Kuvan koivurivin jatkoksi aloin tehdä pientä kivimuuria. Tosin sen kanssa taidan tarvita konevoimaa jotta saan muurin valmiiksi. Kesällä jatkuu myös pensaiden hankinta, jotain pientä ja savimaata kestävää pitäisi löytyä.