Hups heijaa

Perjantaina luonto päätti aloittaa operaation Lumet alas katolta. Ensin jännitettiin talon kattolumia, ei vahinkoja muuta kuin kattotikkaiden vääntyneet yläosat. Uudet tikkaat on joka tapauksessa olleet hankintalistalla joten ei edes harmita.

Lauantaina alas tuli navetan pellon puoleinen osa ja viime yönä toinen puoli. Ja taas sai jännittää.

 Tuolla takana on navetta ja viime kesänä kunnostetut ikkunat ja vajan ovi. Kaikki onneksi ehjinä vaikka lumi on painautunut niihin saakka.

 Sama toisella puolella, ei rikkoutuneita ruutuja. Saapa muuten nähdä milloin tuollainen pakkautunut lumikasa sulaa pois, tämä navetan puoli on vielä varjon puolelle, pohjoiseen päin. Voi olla, että tuosta saadaan tehtyä juhannuksena lumipallo poikineen.

 Rännit kiinnitettiin viime kesänä uudestaan, onneksi sillä vanhat kiinnitykset eivät olisi kestäneet eilistä lumen putoamista. Rännit oli kiinni parilla hassulla naulalla, ylipäätään ihme etteivät olleet tulleet alas missään vaiheessa.

 Kasvihuoneen katolta ei tarvinnut poistaa lunta. Jyrkkä kattokulma auttaa asiassa. Viime kesänä mies rikkoi kasvihuoneen yhden seinälasin, se pitää uusia jossain vaiheessa, nyt tilalla on ruma vanerin palanen. Viiniköynnös jäi peittelemättä mutta ehkä se tuolla pärjää.

Kompostin polkua on saanut raivata ahkerasti auki. Kun monena talvena sinne on päässyt ilman lumitöitä koko talven niin tänä vuonna on ihan toisin. Vaan eiköhän lumet tästä ala sulaa, ensi viikolla eletään jo helmikuun puolta väliä.

Kuurupiiloa ferritiinin kanssa

Joulukuussa iloitsin kohonneista rauta-arvoista, olokin sen kertoi, että raudan syönti on kannattanut. Lääkäri määräsi seuraavan kontrollin kahden kuukauden päähän, rautaa pitäisi nauttia siihen saakka edelleen 100mg vuorokaudessa.

 Tällä viikolla kävin sitten siinä kahden kuukauden kontrollissa ja tänään sain tietää tulokset joita yritän nyt sulatella. Hemoglobiini oli noussut sen ollen joulukuussa 115 ja nyt 119. Ferritiini eli varastorauta oli joulukuussa 14 ja nyt 9. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tämä voi olla mahdollista. Oli fiilis kuin olisi vedetty matto pois jalkojen alta. Säntillisesti rautaa tupla-annoksella useampi kuukausi ja tässä tulos, arvot vain huononevat.

 No tulipahan selitys sille miksi väsymys ja päänsäryt ovat palanneet. Lääkäri laittoi nyt asiassani pallon sisätautien polille, katsotaan mitä sanovat tilanteesta kun rauta ei imeydy. Eihän nuo arvot ole kummoiset kun ajattelee, että syksyllä lähdettiin tilanteesta missä hemoglobiini oli 106 ja varastorauta 6. Syömälläni annostuksella olisi arvojen pitänyt nousta hurjan paljon reilummin.

 Fiilis on nyt se, että olen ihan loppu tähän kuurupiiloleikkiin näiden arvojen ja oloni kanssa. Sen päätin, että odotan polin vastausta ja jos se on mielestäni väärä eli minut jätetään omilleen eikä asiaa tutkita tai en saa rautaa muulla tavoin menen yksityiselle asiantuntijalle maksoi mitä maksoi.

Tsemppiä kaikille saman asian kanssa piilosta leikkiville. Ei tämä ole kivaa eikä missään nimessä hyvä juttu, väsymys kun on sitä luokkaa, että meinaa nukahtaa auton rattiin kun palaa töistä kotiin niin eihän tässä ole mitään järkeä sinnitellä.

Kuvituksena oman pihan ruusuja viime kesältä.

Pientä piristystä arkeen

Ensin ajattelin , että mitä sitä suotta ostaa kevätkukkia kotiin, pääsiäinenkin on juuri ennen vappua jolloin nautitaan ulkona avautuvista kukista. Mutta tuo kaiken peittävä valkoinen höttö sai mielen kääntymään.

 Ruokakaupasta kantautui kauppakassissa kotiin perunanarsisseja ja helmililjoja. Helmililjojen varret ovat venyneet vaikka olen kastellut näitä vain kerran, taitaa olla vikana valon puute. Leikkotulppaaneista olisi saanut iloa heti mutta näistä saa pidemmän ilon kun istuttaa kukkineet sipulit puutarhaan. Perunanarsisseja aion kokeilla kivijalan vieressä missä on todella kuivaa, yhtään kertaa en ole saanut niitä nousemaan uudestaan.

 Ennen joulua sain punaisen amarylliksen joka kukki juuri sopivasti jouluksi. Toisen varren nouseminen on kestänyt mutta nyt jaksan uskoa, että näen sen kukinnan parin viikon päästä.

 Lasikuistilla on vielä pieni kuusi koristeena ja saa ollakin niin kauan kuin lumet on maassa. Sekalainen joukko metsän eläimiä on kokoontunut kuusen alle ja joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sinne eksyi myös lumiukko.

Lumiukon jälkeen lämmittelemään saapuivat nalle ja otus. Molemmat tulivat suuren sydämen kera ja otettiin hyvin vastaan sekalaiseen joukkoon.

 Siinä ne ovat kaikki sulassa sovussa. Kissoja ei parane lasikuistille laskea sillä sen jälkeen huopaeläimet ovat pitkin poikin kuistia uusille paikoille aseteltuina. Itse pidän niistä juuri näin, kuusen alla nuotion ympärillä lämmittelemässä.

Kissat taas ovat paljon näin, tuijottelevat tirppoja ikkunoista. Tai sitten nukkuvat. Iltaisin otetaan hepuleita kun sisällä ei tahdo olla riittävästi virikkeitä. Jotain piristystä pitäisi saada, tänään riemua aiheutti kaksi lintulaudalla ruokaillutta oravaa. Voi sitä säksätyksen määrää kissojen suusta. Kunhan lumet sulavat niin sitten helpottaa, ulkoilut voi aloittaa ilman pelkoa henkeen uppoamisesta.