Tomaattitilanne

Viikonloppuna ajattelin kylvää loputkin tomaatit, kylvämättä on pari viikkoa sitten Virosta tuodut lajikkeet. Ikkunan alle mahtuu, vaikka näyttää siltä että aiemmat kylvöt ovat toistaiseksi onnistuneet yli odotusten.

 Osa siemenistä oli jo niin vanhoja että kylvin yhteen pottiin varmuuden vuoksi useamman siemenen. Siemenetpä näyttivät voimansa ja itivät lähes sataprosenttisesti. Nyt pitäisi muka raaskia kitkeä osa pois.

 Itämättömiä potteja ei ole kuin muutama. Näistä on hyvä valita vahvimmat taimet jatkoon. Minulla ei ole varsinaista kasvilamppua mutta virittelimme valon tomaattien päälle josko sekin auttaisi taimien vahvistumisessa.

 Blogivoittoina tulleista perennan siemenistä on osa itänyt ja osa ei. Kovin suttuinen kuva mutta huono kamerani ei suostunut tarkentamaan pieniin taimenhitusiin. Nämä taitavat olla valkohanhikin alkuja. Toinen itänyt on tähtilija.

Iines oli kovasti apuna taimen kanssa touhutessa. Sitten alkoi kiinnostaa ikkunasta näkyvät tirppapaistit liikaa. Eipä kuitenkaan tohtinut hypätä taimipöydälle lintuja seuraamaan, sen verran monta kertaa olen puuhan estänyt.

Keväisen arvonnan voittajat

Pitipä suorittaa arvonta jo eilen, mutta sain jonkun huonon olon kohtauksen ja koko ilta meni sängyssä pötkötellessä ja vatsakivusta kärsiessä. Oli nopeasti ohimenevää sillä aamulla pääsin ihan normaalisti töihin.

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille ja erityinen kiitos teille kaikille blogiin liittyvistä kommenteista. Piristivät kummasti mieltä ja tuntuivat hyviltä. Arvonnan suoritin hyvin yksinkertaisesti, nuorin poika sai valita kaksi numeroa jonka mukaan laskin voittaneen kommentin.

Kitkimen, tuoksuherneen siemeniä ja suklaata voitti Kruunu Vuokko. Ja lohdutussuklaan voitti nimimerkki AL. Yhteystiedot kun laitatte sivupalkin sähköpostiosoitteeseen niin saan palkinnot postiin.

 Alman kanssa olemme nillittäneet säästä pari päivää. Tänään on nimittäin kolmas päivä peräkkäin kun meillä sataa lunta. Ei tykkää Alma eikä minä. Jos olisi mahdollista niin iskisin Alman tavoin selkärankani sohvan nurkkaan ja olisin siinä huhtikuuhun saakka.

Aatu sen sijaan ei säästä nillitä. Kissaherra lähti pienellä ulkoilulle keskiviikkona ja suvaitsi tulla kotiin vasta tänä aamuna. Ehdittiin jo huhuilla sosiaalisessa mediassa onko kukaan nähnyt meidän vanhusta. Ihan hyvässä kunnossa kotiin tuli, mitä nyt vähän nälkä oli.

Olisi se jo kunnon kevään aika, vai mitä.

Kesän 2017 parhaita

Viikko on mennyt hujauksessa. Kun on joka ilta töiden jälkeen jotain menoa niin ei ole vapaa-ajan ongelmia. Vaan hyvä mennä nyt kun ei vielä pääse puutarhatöihin. Huhtikuulle olen buukannut viimeisen koulutuksen ennen kesää, ihan tarkoituksella jotta saan maksimoitua puutarhalle pyhitetyn ajan.

Mitään kuvia en ole ehtinyt ottaa joten päätin tehdä jutun viime kesän kuvista, niistä joista pidän syystä tai toisesta eniten.

 Paraatipenkin keväinen asu on mieluinen näky. Olen yrittänyt levittää kevätesikkoa mutta aika hitaasti tuntuu minulla leviävän. Kirjopikarililjojakin voisi lisätä.

 Tulppaanit taustallaan hiirenkorvaiset koivut ja talomme. Koko kesän ihanuus on vielä edessä.

 Sateellakin voi olla kaunista. Pihan ensimmäinen avautunut kurjenmiekka seuranaan sinisiä lemmikkejä.

 Suuremman kitkentäurakan jälkeen on vallan mahdottoman tyytyväinen olo. Kunnes menee pari viikkoa ja on kuin ei olisi koskaan kitketty. Kuviin tulee onneksi ikuistettua yleensä vain hetki heti kitkennän jälkeen.

 Yksi kauneimmista kuvista joita olen onnistunut ottamaan puutarhasta. Luumulehtoa ja kasvimaata. Keskikesän runsaus on ihan kohta edessä.

 Viime kesänä uskaltauduin kokeilemaan jalokärhöjä vuosien tauon jälkeen. Yksi pääsi pieneen rinteeseen kasvimaan yläpuolelle. Laitoin heti tuen paikoilleen vaikka ei ole tietoa selviääkö kärhö talvesta. Rinteen pitäisi olla riittäävän kuiva paikka.

 Kesällä 2017 sormustinkukat kukkivat runsaasti. Näiden juurakot siirsin talon kivijalan vierestä navetan kivimuurille. Kaikki selvisivät siirrosta hengissä.

 Kultakuoriaiset tuntuvat pitävät pionien lisäksi tähtiputkista. Niin pidän minäkin.

 Loppukesä ja maksaruohot. Niistä ei tarvitse sanoa sen enempää.

 Syysvuokko, mustilanhortensia ja rubiininpunainen lilja. Kolmikon yhdistelmä syntyi vahingossa paraatipenkkiin.

 Kesän sipulisadossa kottikärryt ovat oiva mitta sadon määrälle. Viime kesänä ihan sopiva sato, laatu tosin kärsi sateista. Tänä vuonna uutta satoa, vanha on jo syöty.

 Uuvahtanut kimalainen sinipiikkiputkella. Tässä vaiheessa puutarhakautta myös puutarhuri koki ajoittaista uupumusta.

 Suuri oli huoli kesän perhosista. Tulivat ihan loppukesästä muutamaksi päiväksi ja iloitsivat maksaruohoista.

Syksyn kaunotar oli autopaikan kivimuurin viereen kasvanut kärpässieni. Iso kuin ruokalautanen, juuri sellainen satukirjojen sieni.

Kuvia olisi ollut paljon enemmänkin mutta tässä yksi kuvamuistelo viime kesästä.