Piparkakkuja

Saimme viikonloppuna mummin mussukan yökylään. Mietin mitä puuhailisimme, viimeksi ihan vain olimme mutta nyt olisi ohjelman vuoro. Koska joulu on aika lähellä päätin, että leivotaan piparkakkuja. Se kävi myös nuorimmalle omalle lapselle. Lauantaina laitettiin piparkakkutehdas pystyyn.

 Sunnuntaina oli meno veljen tyttären syntymäpäiville. Tein pienelle päivänsankarille ihan oman piparkakkuasetelman. Siskon lapsille näitä on tullut tehtyä jo monta vuotta.

 Nuorin poika innostui Suomi-muotista ja teki hienot Suomi 100 vuotta teeman piparkakut.

Mummin mussukka oli vanha tekijä. Ikää on himpun vaille neljä vuotta, ei siis kovin paljoa vielä. Ei kuitenkaan tarvinnut kuin vähän apua alussa kaulitsemisen kanssa, sitten jo hoksasi miten paksu pitää taikinan olla. Pellille osasi asetella piparkakut sotilaallisen tarkasti.

Tuvan pöytä oli urakan jälkeen aika hurjassa kunnossa. Rapatessa roiskuu vaan ei se haittaa, vesi ja rätti on keksitty. Suurempi leivontaurakka on lähempänä joulua jolloin teen oman perheen piparkakkuasetelman. Samalla teen asetelmat kotoa muuttaneille lapsille ja sisarusten lapsille. Tänä vuonna ei ole myyjäisiin leipomista, olen siitä vain helpottunut.

Sammalta

Tämä kostea kesä ja syksy sai havahtumaan siihen että pihan sammaleet ovat kasvaneet silmissä. Osa toivotusti ja osa ei ihan niin toivotusti.

 Rinnepuutarhan salavan sammaloitumista esittelee Jalo. Niissä on kuulemma vähän oravainen tuoksu. Siitä en tiedä, mutta salavan sammaloituminen ei haittaa.

 Talon eteläpäädyn kallion sammaloitumiseen minulla on kahtia jakautunut olo. Olen kaivanut omin käsin kallion sammaleen alta esiin enkä haluaisi että se peittyy taas uudelleen. Mutta joissain kohdin sammal on kaunista tälläkin kalliolla, kuten pienissä kuopissa ja urissa.

 Kivijalan viereen annan sammaleen kertyä pari vuotta, sitten kerään se jouluisia kukka-asetelmia varten pois. Nyt pitäisi mennä keräämään ennen kun sammal jäätyy uudemman kerran. Saniaisen ajattelin siirtää autopaikan kivimuurille missä sitä kasvaa jo ennestään.

 Lumi tuli ja meni, tämä kuva näyttää yleiskuvan ympäröivistä maisemista. Märkää on. Nurmikon sammaleet tykkäävät vaikka minä en niinkään.

 Tämä vuosi on ollut hankala luumulehdon kivituhkakäytävien suhteen. Niitä ei pysty haraamaan litimärkinä ja kuivina päivinä ei aina ole ehtinyt silloin kun pitäisi. Voi olla, että ensi keväänä pitää kuoria pinta pois ja tuoda tilalle uutta kivituhkaa. Ja onhan vanha kivituhka myös painunut, senkin takia lisäys olisi hyvä tehdä.

 Rosarion kivimuuri on sammaloitunut todella nopeasti, siihen on auttanut kostea kasvukausi ja varjoisuus kivimuurin tällä puolen. Kivimuurin suhteen olen sammaleen kanssa erityisen suopea.

Auropaikan kivimuurilla on myös sammalta. Kuvassa näkyvä määrä alkaa olla sopiva, tykkään että kiveäkin on näkyvissä. Ja jotain kasveja kivien väleissä. Tähän taidan siirtää talon kivijalan vieressä kasvavan saniaisen.

Mummin mussukka tuli tänään yökylään, mummi ei siinä tahdissa ehdi sammaloitumaan, onneksi.

Kenkäostoksilla

Terveiset täältä hektisen arjen, lyhyiden iltojen ja tiiliskivikirjojen keskeltä. Lukeminen on taas vienyt mukanaan kun puutarhassa ei ole tekemistä. Kate Mortonin uusin teos on tällä hetkellä luennassa ja koska se on lyhytaikainen uutuuslaina niin kirjaa on luettava hyvään tahtiin.

Pakkasten ja talvikelien alkaessa totesin kenkätilanteeni erittäin huonoksi. Kuomat kyllä menettelee päiväkotityössä mutta ei niillä muuten viitsi liikkua. Olen jo pitkään haaveillut Maija Poppasen kengistä, kauniista nyörikengistä joita voisin pitää talvisin hameen tai mekon kanssa. Laitoin nettiin hakusanaksi Maija Poppasen kengät ja heti löytyi täydelliset.

 Olin jo tilaamassa kenkiä netistä mutta arvoin vielä koon suhteen. Päätin kuitenkin poiketa kenkäkauppaan katsomaan livetarjontaa ja niinhän siinä kävi että kenkäni pomppasi kaupan valikoimista heti silmiini. Kaupan ainoat ja koko sopiva. Olihan nuo ostettava.

Sopivan yksinkertaiset mutta ei kuitenkaan tylsät. Sisäsivuissa vetoketjut jotta on helppo pukea jalkaan. Pisteenä iin päällä pieni sievä nirkkoreunus nauhojen ympärillä. Pari päivää olen näillä kopsutellut autoon, ja parkkipaikalta työmaalle tyytyväisenä hankintaani.

Vaan ostinpa vielä Kuomatkin, mummin mussukka oli vaikka sopivia talvikenkiä ja mummi lupasi ostaa uudet. Päiväkotiin on Kuomat parhaat.