Maisemia

Tänään en saanut kovin paljoa puutarhassa aikaiseksi vaikka aamupäivästä ei edes satanut. Sellaista pientä vain, marjapensaiden leikkaamista, vähän haravointia ja piparmintun siivoamista.

 Talossa vierailevat toivottaa tervetulleeksi vanha maitokärry tonkkineen. Kaikki ovat löytöjä täältä omista nurkista. Maitokärryn pohjalaudat olivat lahonneet olemattomiin joten tilasin mieheltä uudet laudat. Uudet laudat ovat nekin vanhoja, lojuivat yhden aittahuoneen nurkassa. Pistin jemmaan koska arvasin, että tulee niille vielä käyttöä.

 Maitokärry asusti ennen pari metriä sivummassa, koivun alla. Kesällä kärry jäi koivun varjoon, uusi parempi paikka tuli kun kärry peruutti pari metriä lähemmäksi kiviaitaa. Hieno olisi ihan kiviaidassa kiinnikin mutta käytännöllisyyden takia kärry on nyt kohdassa jossa ei kasva nurmikko. Aidan vierestä kärryn olisi joutunut hilaamaan pois joka kerta kun nurmikkoa leikataan. Siis aika usein.

 Iineksen kanssa tehtiin vähän kierrosta tontilla ja lähistöllä. Tässä talo naapurin pellolta päin, etelän suunnasta. Tulevaisuudessa näkymässä on iso muutos kunhan tervaleppäaidanne pellon laidassa kasvaa. Iines on ollut tänä keväänä aivan mieletön myyräkissa. Kävelyllä nappasi taas mehukkaan pullukan myyrän ja toi ylpeänä näytille. Sen jälkeen herkutteli suu rouskuen. Siitä voi myös päätellä myyräkannan olevan tänä vuonna täällä päin erityisen runsas.

 Arboretumin laajennuksen reunamilta talo pilkistää puiden välistä. Puiden lehtien aikaan ei näy kuin ihan pieniä pilkahduksia.

 Marja- ja hedelmätarha on kevätkunnossa. Marjapensaat on leikattu, perennapenkit siistitty ja vadelman vanhat versot poistettu. Ei puutu kuin oksasilppu pensaiden juurelta ja lehdet kasveista. Silmut ovat kyllä jo aika isoja. Keltaisten vadelmien tuet on tänä kesänä uusintalistalla.

Luumulehdon laatikoiden maat käänsin jo eilen. Ostamani varhaissipulin siemenet taidan kylvää yhteen laatikkoon jo ensi viikolla, tietysti vielä harson alle. Yhdessä laatikossa on mansikkaa, kahteen tulee taas kesäkurpitsaa ja yhteen tulee ehkä salaattia. Luumulehdon hiekkakäytävät oli lumien sulettua aika kurjassa kunnossa. Viime kesän sateisuus näkyi runsaana sammaleena. Nyt täytyy olla ahkerampi ja harata hiekka pari kertaa viikossa.

Routa on tänä vuonna todella syvässä. Yritin kääntää kasvimaata niin eipä onnistu, talikko upposi n. 10cm ja sitten tuli jäinen maa vastaan. Saapa nähdä milloin päästää istutushommiin, toivottavasti sentään ennen juhannusta.

Siistimpi ilme kiviaidalle

Tien viereen itsestään rakentumaan alkanut kiviaita kasvoi tänään taas puoli metriä kun raahasin siihen muutaman kiven lisää. Samalla päätin korjata aidan ulkonäköä.

 Aita on rakentunut kallion päälle, paikkaan missä oli ennestään muutama suurempi kivi. Aina kun tontilta on löytynyt kivi mille ei ole paikkaa, on kivi kuskattu tähän. Jossain vaiheessa tajusin, että siinähän on kiviaidan alku. Jo viime kesänä katselin, että aidan vierus on pahasti heinittynyt. Jotain tarttis tehdä.

 Aita on ensimmäiisä asioita joita talomme ohi ajavat autoistaan näkevät pihapiiristämme. Siksi aidan olisi syytä olla kuosissa.  Niinpä poistin suuremmat heinikot aidan vierestä ja kaivoin kalliota enemmän esiin. Aidan alku on oikean etukulman katajan takana. Siihen istutin viime vuonna pienenpienen verivaahteran taimen. Taimi näkyy olevan elossa ja hyvissä voimissa, toivottavasti se kasvaa nopeasti kiviaidan ylle.

 Tuo suuri oikean reunan kataja on komea. En vain oikein tiedä mitä sen kanssa tekisi, tai tarvitseeko tehdä mitään. Vähän kataja kärsii kun talvella lumiaura auraa lumet sen päälle ja kesällä taas ajetaan tielle suolaa jotta se ei pölise. Niin kauan kun kataja suinkin on hengissä saa se kasvaa tuossa.

Ennen aidan kimmppuun käymistä kannoimme miehen kanssa aitan museoon ensimmäiset huonekalut. Sen jälkeen tein ryöstöretken navetan ylisille ja nappasin kaiken maailman roinaa mukaani museota varten. Puusuksista saunalyhtyyn. Pesin tavarat ja nyt kun ovat kuivuneet vien ne museoon. Siinä loppupäivälle puuhaa kun mietin kaikelle paikan.

Taaperoarkea

Tämä viikko on mennyt lapsenlasta hoitaessa, elo on ollut täyttä taaperoarkea. Säännöllistä ulkoilua, lounaita ja päiväunia. Puutarhatyöt ovat saaneet olla, kottikärryt levätä ja harava siinä sivussa.

 Mummin mussukan lempihuvia on huristella äitinsä vanhalla autolla mäkeä alas. Ostimme auton aikoinaan tyttärelle 1-vuotis lahjaksi. Enpä tiedä kestäisikö nykypäivän lelu yli kahtakymmentä vuotta, sukupolvelta toiselle.

 Posliinihyasintit ovat auenneet kukkaan. Kaikki istutetut sipulit itivät.

 Juhannusruusun kupeeseen siirsin viime kesänä sinivuokon. Sepä yllätti minut näin monella kukalla. Voi mahdoton. Valkovuokoille ei käynyt yhtä hyvin, siirsin niitä useammankin mutta vain yksi näyttää olevan hengissä. Saapa nähdä kukkiiko se.

 Virvaliljoja jo odottelinkin. Yksi on aukaissut kukkansa, muut vielä nupulla. Tämä on jotenkin hauska kasvi, ikäänkuin pelkkää kukkaa.

Iines esittelee talon kivijalan vieressä esiin nousseet pikkukäenrieskat ja jo mahtavan suuret tulppaaninalut, kukkapenkin taaperot. Käenrieskan leviämisestä olen riemuissani, se on tervetullut kevätvihertäjä puutarhaan. Kukkapenkissäkään käenrieska ei haittaa koska kuihtuu jo alkukesästä pois. Istutin tähän penkkiin viime vuonna yhden persianpikarililjan. Harmikseni siitä ei näy mitään. Muuten tein kaikkien oppien mukaan, mutta en peitellyt kohtaa havuilla, olisi ehkä pitänyt sillä lumi tuli tosi myöhään. Ei auta muuta kuin yrittää uudestaan.

Vielä huomiseen asti on aikaa osallistua Lahden Pihapiiri-messulippujen arvontaan. Pääset osallistumaan kommentoimalla edelliseen postaukseen.