Iineksestä sukeutui tänä kesänä ulkoileva kissa, siis ihan kunnolla ulkoileva. Sisällä käydään nukkumassa hetki, ehkä syömässä ja taas ollaan pihalla. Ja jos minä menen pihaan, on Iines heti jaloissa. Ja sitten kierretään puutarhaa yhdessä. Jos menen kävelyllä, tulee Iines mukana. Jos ulkoilutetaan Kaapo-koiraa, seuraa Iines meitä vähän matkan päässä.
Varsinainen puutarhakissa.
Luumulehdon kivimuurista on tullut yksi Iineksen lempipaikka. Sieltä on hyvä seurata liikkuuko ojassa tai pellolla sopivia myyriä naposteltavaksi.
Kasassa on sopivasti suuri tasainen kivi päällimmäisenä. Kuin luotu puutarhakissan tähystyspaikaksi. Taustalla puutarhan uusin nurmikko, ja se vihertää. Kostea sää teki nurmen kasvuunlähdölle todella hyvää.
Iines saavutti tänä kesänä isomummon arvon. Täällä kotona kutsumme Iinestä joskus muoriksi sillä tyttärensä Alma on nyt todistettavissa tiineenä. Laskettu aika on n. kolmen viikon päästä. Vähän jännittää mitä tämä muorimme pennuista sanoo, luuleeko omikseen vai antaako olla.
Perhearkea maaseudun rauhassa peltojen ja metsien keskellä. Vanhan hirsitalon korjausta ja sisustamista, käsitöitä valmiina ja keskeneräisenä, kasvimaata ja perennoja, löytöjä kirppareilta. Tarinaa näistä aineksista kirjoittamassa viisikymppinen nainen.
perjantai 3. heinäkuuta 2015
torstai 2. heinäkuuta 2015
Yllätyksiä
Kyllästyttää tai ei, niin saatte taas puutarhan kukkakuvia. Viime vuonna ostin eräältä pihakirpparilta muutaman ängelmän taimen. Kaikki piti olla liilaa, mutta toisin kävi.
Neljästä taimesta yksi avautuu tällaisena keltaisena muiden kukkiessa liilana. No, täytyy taas kerran sanoa että yllätys ei haittaa, tämä kellertävä on tervetullut lisä luumulehdon tarjontaan.
Toinen melkein yllätys on tässä. Sain keväällä entisöintikurssikaverilta ämpärillisen (!!) kurjenmiekan taimia, niitä piti kuulemma taas jakaa. Otin taimet kiitollisena vastaan ja nyt taimista on jo yksi kurjenmiekka kukassa. Väri on vähän sellainen wau-efektin aiheuttaja. Osasin odottaa jotain sinikeltaista, mutta hei, tämähän on liilakeltainen, yksi kaunemmista mitä tiedän. Ja se on paljon keltaisesta kukasta minun sanomaksi.
En tiedä onko kurjenmiekan ulomman terälehden nielulla mitään omaa nimeä, mutta hauskasti siinä kasvaa keltaiset karvat. Niitä piti ihastella lähempääkin tänään.
Luumulehtoon itsestään ilmestyneet sormustinkukat ovat auenneet kukkaan. Väri on sattumalta ihan sama kuin taustan tuoksukurjenpolvissa. Ne muuten kukkivat aivan äärettömän runsaasti tänä kesänä. Tuoksu tuossa tuoksukurjenpolven puskan vieressä on melkoisen raskas.
Valkoista kerrottua akileijaa luulin jo menetetyksi sillä se sai keväällä juurellensa seisovaa vettä. Yksi kukka sieltä kuitenkin tuli ja lehtipehko vahvistuu viikko viikolta. Lisäsin juurelle multaa jotta sama ei toistuisi.
Loppuun ihana kuva miten puutarha ja luonto tekee taidetta. Ilmasipulin käppyrä, miten kaunis itsessään näin. Ei tarvita shokeeraavaa väriä, tuimaa tuoksua tai mitään vastaavaa. Vähäeleinen kiekura on itsessään ihan riittävä. Kiitos M tästäkin taimesta.
Neljästä taimesta yksi avautuu tällaisena keltaisena muiden kukkiessa liilana. No, täytyy taas kerran sanoa että yllätys ei haittaa, tämä kellertävä on tervetullut lisä luumulehdon tarjontaan.
Toinen melkein yllätys on tässä. Sain keväällä entisöintikurssikaverilta ämpärillisen (!!) kurjenmiekan taimia, niitä piti kuulemma taas jakaa. Otin taimet kiitollisena vastaan ja nyt taimista on jo yksi kurjenmiekka kukassa. Väri on vähän sellainen wau-efektin aiheuttaja. Osasin odottaa jotain sinikeltaista, mutta hei, tämähän on liilakeltainen, yksi kaunemmista mitä tiedän. Ja se on paljon keltaisesta kukasta minun sanomaksi.
En tiedä onko kurjenmiekan ulomman terälehden nielulla mitään omaa nimeä, mutta hauskasti siinä kasvaa keltaiset karvat. Niitä piti ihastella lähempääkin tänään.
Luumulehtoon itsestään ilmestyneet sormustinkukat ovat auenneet kukkaan. Väri on sattumalta ihan sama kuin taustan tuoksukurjenpolvissa. Ne muuten kukkivat aivan äärettömän runsaasti tänä kesänä. Tuoksu tuossa tuoksukurjenpolven puskan vieressä on melkoisen raskas.
Valkoista kerrottua akileijaa luulin jo menetetyksi sillä se sai keväällä juurellensa seisovaa vettä. Yksi kukka sieltä kuitenkin tuli ja lehtipehko vahvistuu viikko viikolta. Lisäsin juurelle multaa jotta sama ei toistuisi.
Loppuun ihana kuva miten puutarha ja luonto tekee taidetta. Ilmasipulin käppyrä, miten kaunis itsessään näin. Ei tarvita shokeeraavaa väriä, tuimaa tuoksua tai mitään vastaavaa. Vähäeleinen kiekura on itsessään ihan riittävä. Kiitos M tästäkin taimesta.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Dandys Hornpipe
Kirjanpitoni mukaan kolmesta Türista tuodusta Iris sibericasta avautui lajike Dandys Hornpipe.

Väri melkoisen kaunis, juuri ja juuri liila, kuin häivähdys laventelia. Bonuksena varteen on tulossa toinenkin kukka. Päivän puutarhakierroksellä tämä on tämän hetken ykköskohde.
Kakkoskohde on tämä pioni jonka toin Türista kuolanpionina. En tiedä onko, mutta voiko fantastisemman pinkkiä kukkaa olla. Ja vielä kerrottuna. Niin ihana, että tekisi mieli syödä. Ei kuitenkaan, kaunein se on juuri näin. Pioni kasvoi ennen pihassa toisessa kohtaa, Türin penkissä mutta se osoittautui liian varjoisaksi. Nyt tämä on täydessä auringossa ja voi paljon paremmin.
Kolmas puutarhakierroksen kohde ja se puutarhan eniten nuuskutelluin on tämä ruusu jonka nimi on todennäköisesti Ruuhijärvi. Tuoksu on niin ruusuinen kuin olla ja voi, jopa juhannusruusua parempi. Viime vuonna istutettu ruusu teki ilokseni kymmenisen kukkaa. Olen aina ajatellut, että ei ole juhannusruusun voittanutta, mutta enää en tiedä, tässä saattaa olla haastaja ja voittaja.
Lopuksi kuva valkoista akeileijoista jotka kasvavat ukonhatturivistön etuosassa. Ensi kertaa ovat näin runsaassa kukassa ja voi miten hyvältä näytävät kun kukintaa on paljon. Taustalla näkyvät liilat illakot vielä korostavat valkoisia kukkia kun oikeasta suunnasta katsoo. Olenpa vaan tähänkin kukkaan ja ratkaisuun niin tyytyväinen, nyt löytyi oikea kukka ukonhattujen eteen.
Se olis nyt heinäkuu ja kesäloma. Kyllä kelpaa.

Väri melkoisen kaunis, juuri ja juuri liila, kuin häivähdys laventelia. Bonuksena varteen on tulossa toinenkin kukka. Päivän puutarhakierroksellä tämä on tämän hetken ykköskohde.
Kakkoskohde on tämä pioni jonka toin Türista kuolanpionina. En tiedä onko, mutta voiko fantastisemman pinkkiä kukkaa olla. Ja vielä kerrottuna. Niin ihana, että tekisi mieli syödä. Ei kuitenkaan, kaunein se on juuri näin. Pioni kasvoi ennen pihassa toisessa kohtaa, Türin penkissä mutta se osoittautui liian varjoisaksi. Nyt tämä on täydessä auringossa ja voi paljon paremmin.
Kolmas puutarhakierroksen kohde ja se puutarhan eniten nuuskutelluin on tämä ruusu jonka nimi on todennäköisesti Ruuhijärvi. Tuoksu on niin ruusuinen kuin olla ja voi, jopa juhannusruusua parempi. Viime vuonna istutettu ruusu teki ilokseni kymmenisen kukkaa. Olen aina ajatellut, että ei ole juhannusruusun voittanutta, mutta enää en tiedä, tässä saattaa olla haastaja ja voittaja.
Lopuksi kuva valkoista akeileijoista jotka kasvavat ukonhatturivistön etuosassa. Ensi kertaa ovat näin runsaassa kukassa ja voi miten hyvältä näytävät kun kukintaa on paljon. Taustalla näkyvät liilat illakot vielä korostavat valkoisia kukkia kun oikeasta suunnasta katsoo. Olenpa vaan tähänkin kukkaan ja ratkaisuun niin tyytyväinen, nyt löytyi oikea kukka ukonhattujen eteen.
Se olis nyt heinäkuu ja kesäloma. Kyllä kelpaa.
Tunnisteet:
arboretum,
lifestyle,
puutarha 2015,
Türin kukkamarkkinat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










