Pari vuotta siinä vierähtikin ennen kuin saatiin kuistia peittävät suojamuovit pois. Tai lähinnä puolet niistä. Ikkuna-aukot ovat vielä suojattuina, mutta kuistin alaosa on saanut ylleen uuden paneloinnin.
Yläosaa ja koristelistoja joutuu vielä vähän rapsuttelemaan, mutta muuten kuisti on ulkopuolelta enää maalausta vailla. Ja elättelen toiveita, että saisin jo pohjoispuolen ikkunat tänä kesänä paikoilleen. Rippijuhliin ne tuskin ehtivät, alkaa loppua aika kesken.
Lasikuistin puutöiden jälkeen mies on paneutunut tekemään paikkapaloja eri puolille taloa. Tämä etuseinusta on jo täysin valmis. Tietoisesti emme purkaneet kuin nippa nappa lahot kohdat pois ja muut jätettiin entiselleen. Uusi maalipinta riitti useimmalle listalle korjaukseksi.
Lasikuistin paneli on paksua helmiponttia, samanlaista kun siitä oli aiemminkin. Vanha paneli oli kuitenkin alaosastaan niin laho ettei sen säästämisessä ollut järkeä. Samalla meni vaihtoon vesilistat joista ei ollut kuin palat jäljellä ennen remonttia. Uudet on vanhojen kaltaiset.
Panelointi ei ollutkaan mikään lätki vain seinään- tyyppinen juttu. Seinät ovat joka suuntaan vinot ja kallistuneet. Kuvasta voi nähdä miten tämä etelänpuoli kaartaa kauniisti mutkalle. Uusia paneleita ei laitettu suoraan ihan silkasta mahdottomuudesta. Eikä se ainakaan minua häiritse silmään, vanha on vanha eikä siitä koskaan (onneksi) saa uudenveroista.
Viikonlopuksi toivon hyviä maalaussäitä vaikka näyttää että peruskesä on palannut, koleaa ja sateista on täällä päin kotimaata.
Perhearkea maaseudun rauhassa peltojen ja metsien keskellä. Vanhan hirsitalon korjausta ja sisustamista, käsitöitä valmiina ja keskeneräisenä, kasvimaata ja perennoja, löytöjä kirppareilta. Tarinaa näistä aineksista kirjoittamassa viisikymppinen nainen.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Iloa ja surua
Jo olisi ulkovuorauskuviakin, mutta eilen tapahtui jotain muuta joka ohitti tapahtumisellaan kaiken muun.
Iines teki yllätyspentueen. Se toki oli tiedossa että tässä heinäkuun aikana varmaan syntyvät, mutta sitä emme tiedä missä ja miten pennut on saaneet alkunsa. Iineksellä ei ole ollut minkäänlaisia merkkejä kiimasta, pihalla se on vältellyt Sulhoa ja on muutenkin käyttäytynyt perin normaalista. Siksi ei tullut edes mieleenkään olla päästämättä sitä ulos edellisten pentujen aikaan. No, lopputulos on, että ehkä olisi kannattanut, sillä onhan nämä pennut nyt tehty vähän turhan nopeasti minun mielestä.
Vaan ei parane itkeä kaatunutta maitoa, nyt talossa on taas pieni lauma ihania palleroita. Pentuja syntyi kuten aiemminkin neljä kappaletta. Mutta tällä kertaa kaikki ollutkaan hyvin. Viimeinen pennuista oli täysin keskonen, syntymäpaino märkänä oli 70g eikä pentu edes näyttänyt täysin kehittyneeltä vaikka hengissä syntyikin. Pentu ei liikkunut, ei hamuillut nisää, eikä osannut imeä kun sain kovan työn jälkeen nisän suuhun. Kaiken lisäksi Iines hylki heti pentua kuin tiedostaen että tähän ei auta kiintyä. Lasten mentyä nukkumaan teimme miehen kanssa raskaan päätöksen, ja päätimme pennun elämän ennen sen kuolemista nälkään ja kylmään. Iines ei enää välittänyt lainkaan pennusta joka hengittikin jo todella vaikeasti.
Kolme muuta sisarusta ovat onneksi virkeitä ja terveitä, syntymäpainotkin olivat 93g ja 107g väliltä.
Tämä harmaaraidallinen veijari taisi viedä minun sydämen. Voiko suloisempaa olla?
Iineksen lähtiessä syömään ja juomaan pennut kasautuvat kiinni toisiinsa. On turvallista ja pysyy hauras keho lämpöisenä.
Pentueen raitapötkylät.
Huomenna sitten niitä remppakuvia!
Iines teki yllätyspentueen. Se toki oli tiedossa että tässä heinäkuun aikana varmaan syntyvät, mutta sitä emme tiedä missä ja miten pennut on saaneet alkunsa. Iineksellä ei ole ollut minkäänlaisia merkkejä kiimasta, pihalla se on vältellyt Sulhoa ja on muutenkin käyttäytynyt perin normaalista. Siksi ei tullut edes mieleenkään olla päästämättä sitä ulos edellisten pentujen aikaan. No, lopputulos on, että ehkä olisi kannattanut, sillä onhan nämä pennut nyt tehty vähän turhan nopeasti minun mielestä.
Vaan ei parane itkeä kaatunutta maitoa, nyt talossa on taas pieni lauma ihania palleroita. Pentuja syntyi kuten aiemminkin neljä kappaletta. Mutta tällä kertaa kaikki ollutkaan hyvin. Viimeinen pennuista oli täysin keskonen, syntymäpaino märkänä oli 70g eikä pentu edes näyttänyt täysin kehittyneeltä vaikka hengissä syntyikin. Pentu ei liikkunut, ei hamuillut nisää, eikä osannut imeä kun sain kovan työn jälkeen nisän suuhun. Kaiken lisäksi Iines hylki heti pentua kuin tiedostaen että tähän ei auta kiintyä. Lasten mentyä nukkumaan teimme miehen kanssa raskaan päätöksen, ja päätimme pennun elämän ennen sen kuolemista nälkään ja kylmään. Iines ei enää välittänyt lainkaan pennusta joka hengittikin jo todella vaikeasti.
Kolme muuta sisarusta ovat onneksi virkeitä ja terveitä, syntymäpainotkin olivat 93g ja 107g väliltä.
Tämä harmaaraidallinen veijari taisi viedä minun sydämen. Voiko suloisempaa olla?
Iineksen lähtiessä syömään ja juomaan pennut kasautuvat kiinni toisiinsa. On turvallista ja pysyy hauras keho lämpöisenä.
Pentueen raitapötkylät.
Huomenna sitten niitä remppakuvia!
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Torikirpparilta
Siskon luona kävin muuallakin kuin museossa. Lauantaina siellä oli tavallista suurempi toritapahtuma ja tietenkin torikirppis. Enkä voinut mitään, että löytöjäkin tuli tehtyä.
Peltisen mitat, 1l ja 0,5l maksoivat yhteensä 3e. Tiedä vaikka sitä ryhtyisi torikauppiaaksi näiden myötä. Jos ei kauppiaan ura urkene, niin käyvät koristekäyttöönkin tupaan.
Vanha ovenkahva ja ikkunasalpa maksoivat yhteensä 1,5euroa. Nyt vain harmittaa, että miksi en ostanut toistakin salpaa joka oli myyjällä myynnissä. Näille saattaa olla käyttöä lasikuistin ikkunoiden kanssa.
Ovenkahvalle ei ole vielä paikkaa, mutta en hennonut olla ostamatta sitä. Tosin kävisi tämä paremmin ulko-oveemme kuin nykyinen metallikahva. Saas nähdä vaihtuuko.
Höylä ja sirkkeli huusivat koko illan etupihalla. Joe olette kiltisti, lupaan huomenna kuvia aikaansaannoksista.
Peltisen mitat, 1l ja 0,5l maksoivat yhteensä 3e. Tiedä vaikka sitä ryhtyisi torikauppiaaksi näiden myötä. Jos ei kauppiaan ura urkene, niin käyvät koristekäyttöönkin tupaan.
Vanha ovenkahva ja ikkunasalpa maksoivat yhteensä 1,5euroa. Nyt vain harmittaa, että miksi en ostanut toistakin salpaa joka oli myyjällä myynnissä. Näille saattaa olla käyttöä lasikuistin ikkunoiden kanssa.
Ovenkahvalle ei ole vielä paikkaa, mutta en hennonut olla ostamatta sitä. Tosin kävisi tämä paremmin ulko-oveemme kuin nykyinen metallikahva. Saas nähdä vaihtuuko.
Höylä ja sirkkeli huusivat koko illan etupihalla. Joe olette kiltisti, lupaan huomenna kuvia aikaansaannoksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)