äidin Joululahja

Sali kaipaa joka joulu koristuksekseen jotain muistoa menneistä ajoista. Yleensä olen ottanut sitä varten esiin vintiltä löytyneet vanhat joulukortit. Esiin pääsi kortitkin, mutta samalla kaivelin aarrearkkuani josko löytäisin edes yhden vanhan Kotiliesi-lehden jossa olisi jouluinen kansikuva. Ei löytynyt, mutta sitten löytyi äidin Joululahja.

 Äidin Joululahja on iso kirjekuori. Vintiltä löytyessä sen sisällä oli kaksi vanhaa kakkupaperia. Jätin paperit edelleen kuoreen muistoksi siitä että ennen ei heitetty mitään pois. Vanhat joulukuoretkin kelpasi uusiokäyttöön.

 Kuva on niin perinteisen jouluinen kuin olla voi. Lapset, reki, kuuset, lahjasäkki ja kaiken kruunaa pienimmän käsissä oleva joulukukka. Lahja äidille.

 Onko kellään lukijallani tarkempaa tietoa kuoresta? Oliko niitä ennen yleisesti myynnissä, jaossa koulussa vai tulivatko esim. lehden mukana? Kuoressa ei ole mitään vihjettä mistä se on hankittu. Edes ikäänsä en osaa hahmottaa.

Kuori pääsi esille aiemmin kirpparilta löytyneeseen telineeseen. Sen myötä luulen, että salin joulukoristeet on nyt tässä lukuunottamatta joulukuusta joka kasvaa vielä tuossa tontin nurkalla. 

Älä tee näitä!

Kettu sentään, että erehdyinkin kokeilemaan.

Ei olisi pitänyt, ei missään nimessä.

Hyvää, aivan mahdottoman hyvää!

maitosuklaafudge

(ohje Yhteishyvä 12/12)

2dl kuohukermaa

2dl sokeria

3 rkl voita

(2rkl hunajaa)

2dl vaahtokarkkeja

100g maitosuklaata

1. Kiehauta kerma, sokeri ja voi. Lisää hunaja. Keitä sekoittaen, kunnes seos on sakeaa. Seos on valmis, kun nokare pysyy koossa tiputtaessa kylmään veteen.

2. Ota liedeltä ja sekoita, kunnes seos hiukan jäähtyy ja sakenee. Lisää sekaan hienonnetut vaahtokarkit ja suklaa. Sekoita kunnes ainekset sulavat ja muuttuvat notkeaksi massaksi.

3. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun pieneen (n. 12x20cm) vuokaan ja anna jähmettyä peitettynä kylmässä.

Itse jätin hunajan pois ja seuraavan koe-erän aion tehdä ilman vaahtokarkkeja (tai niiden lisäaineita). Taivaallisen hyviä nämä oli, kuvassa on alle kolmannes paloista, ne loput katosivat suuhun samantein kun leikkasin palaset. 

Kaloreita ja muita en uskalla edes laskea. Jos et kuitenkaan halua näitä omalle vyötärölle niin tee vaikka lahjaksi, ei ollenkaan hassumpi saaminen. Minun itsehillintä ei näiden lohkareiden kanssa toimi, siitä tämän postauksen otsikon idea.

Jouluperinne

Eikös tapaa mikä on jo kolmatta vuotta käytössä, voi sanoa jo perinteeksi. Ainakin tällä mäennyppylässä voi.

 Salin peili sai taas piparkakut koristuksekseen. Vähän myöhäiseksi ne jäi, meinasivatpa jo hukkua lasten suihinkin, mutta huomasin erheen ajoissa. Ja eihän tuo joulu nyt ihan vielä ole.

 Yhtä hankalia ne piparkakut on kuvata, oli sitten vuosi mikä vaan. Otin mielestäni riittävästi kuvia, mutta koneella niitä raakatessa oli yhdessä sun toisessa kuvassa peilin kautta heijastuneena joko oma naama tai käsi. Ei muuta kuin napin painalluksella roskakoriin ne kuvat.

 Yhtä kivat kuin muinakin vuosina, ekan vuoden ruutunauha on nykyisin ruskea satiininauha. Sopii paremmin salin tyyliin. Siellä kun on muutenkin kovin hillitty ja väritön joulu.

Loppuun vielä yksi poiston alle joutunut kuva jonka kuitenkin jätin. Siellä se allekirjoittanut kaivaa roskaa silmästään samalla kun ottaa peilistä kuvaa. Tosi emäntä tekee aina kahta asiaa yhtä aikaa, oli järkeä tai ei.