Nyt ne kirpparilöydät

Hieman venyi tämä postaus luvatusta, mutta en malttanut avata koko lauantaina konetta, sillä päivä meni yläkuvan mukaisessa tunnelmassa lapsivapaassa kodissa.

Nyt vapaa on ohi ja sain kaivettua koneen esiin. Luvattu kirpparipostaus on tässä.

Nämä rinkulat sisällään kantanut pussukka meinasi mennä silmieni ohi ihan täysin. Onneksi eräs toinen nainen käänsi pussukan esiin ostamatta sitä, jolloin naisen mentyä hyökkäsin kuin hyeena pussin kimppuun. Näitä olen etsinyt!

 Oikeasti etsin kyllä niitä satavuotiaita messinkisiä, mutta siihen hintaan mihin sain nämä uudemmat rinkulat, en voinut jättää ostosta tekemättä. 20 rengasta pidikkeineen, sekä 4 uudemman mallista seinäpidikettä maksoi vaivaiset 1,5 euroa. Yes!

 Ulkonäkö ei eroa mainittavasti näistä Arvilan alkuperäisistä verhonipsuista (huono härärässä napsaistu kuva). Tangot löytyivät nuppeineen ja nipsuineen pitkin vinttiä. Onneksi oli tajuttu viedä sinne eikä kaatopaikalle. Meille kelpasivat käyttöön paremmin kuin hyvin. Nyt puuttuu sitten enää 2 tankoa päätynuppeineen ja kiinnitystankoineen. Uskon että osat vielä jostain löytyy ennen kuin vanhempien valtakunta, jonne nämä päätyvät on remontin osalta valmis.

 Sitten sarjassamme täysin turhaa, mutta ah niin ihqua. Metallinen uustuotantoa oleva kirja- tai valokuvateline.

Hinta 3e, ehkä se kannatti maksaa. Jos tähän vaikka löytyisi isompi vanha valokuva.

 Kaksi nippua pitsiä, pellavan värisessä liki 5 metriä, valkeassa 2 metriä. Yhteishinta 2e.

Kauniille pitsille on aina käyttöä.

 Valkea on ilmeisesti lakanapitsiä, nyplättyä sellaista.

 PartyLite ei kaikelta tuotannoltaan eikä hinnaltaan yleensä kolahda minuun. Ei edes kirpparilla. Vaan tämä seinään kiinnitettävä paketissaan oleva tuikkuteline vai mikä lie härpätin (oli sillä nimikin jonka jo unohdin, Pariisiin liittyvä) maksoi vain 4 euroa. Tyyliltään sopii meille eikä siinä ole liikaa koristuksia.

 Kuvasta näkee, miten ne suuremmatkin esineet häviävät suureen huoneeseen ja isoon, korkeaan seinään. Hirsiseinää vasten oleva pariisitar on kuin pienen pieni kipponen, vaikka oikeasti halkaisija taitaa olla ainakin 15 senttiä.

Paljon pientä ja kivaa josta tulin hyvälle mielelle. Etenkin niistä tarpeeseen tulevista verhorenkaista.

Miehelle mainitsin, että olisikohan nyt aika aloittaa remontti kun on Iso osa sisustuksesta jo hankittu.

Verhonipsuthan on tietenkin se Iso osa.

Sain vastaukseksi epämääräistä mutinaa.

Mielenheikkoutta

Ruokaostoksilla koin hairahduksen, heikko mieli sai tahtonsa läpi.

Ostin pitkästä vanhaa lemppariani, Herra Fazerin sinistä.

Ja nimenomaan ostin laatikollisen suklaata  sinisen taustan ja kullanvärisen tekstin takia.

Sisältö tuli ihan kaupanpäälle.

Jos joku metalliloota on mielestäni kaunis, niin se on tämä.

 Pelkäksi koristeeksi tuo ei jää, vaan saan siitä säilytysrasian kaikille niille itsetehdyille joulukorteille joita olen vuosien mittaan postissa saanut ja kaapissa säästänyt. Nyt kortit ovat nuhjuisessa kirjekuoressa, ei niin kauniisti.

Huomenna näytän teille mitä aarteita löysin tänään kirpparilta.

Oli taas niitä kerran elämässä löytöjä-päivä.

Kaksin kappalein

Ensin on kasa Tiimarin poistomyymälästä haalittua tilpehööriä ja kuumaliimapistooli.

 Sitten hetki sommittelua,

 ja lopulta valmiina on kaksi ovikranssia. Tytär saa valita kumman ottaa ja sen jälkeen etsitään toiselle uusi koti. Olisikohan siskolla tarvetta? 

Omatkin ovet kaipaisi jotain talvista/jouluista koristusta.

Pääoviin tulee ehdottomasti taas yksinkertaiset havukranssit, mutta sisempiin parioviin jotka ovat säältä suojassa voisin tehdä koristeet.

 Risupyörylät tuli käytettyä kaikki, siispä takaisin Tiimariin.

p.s. Eikä tullut kalliiksi. Toisen kranssin tarvikkeet maksoivat 4,55 euroa ja toisen 4,65 euroa.