Maata näkyvissä!

Sulo Vilen-minäni pääsi taas eilen vauhtiin oikein kunnolla. Perjantaina jo tuli ohimennen naapurin rouvan kanssa puhetta että harmi kun ei muuta paikka ole, niin kippaavat piennarten siivoamisesta tulevat maa-ainekset hänen navettansa taakse. Sanoin, että olishan meilläkin sille maalle tilaa, mutta siihen se sitten jäi muun pölinän jalkoihin.

Eilen tuo rouva sitten soitti minulle ja kysyi, vieläkö tuo tienhoitokunnan ongelmajäte kelpaa meille. Nyt sitä olisi tulossa traktorinkuormakaupalla ja heti. Sekunnin mietin ja hihkaisin, että tänne vaan, tulen näyttämään paikan. Ja siitä se rumba sitten alkoi. Miehelle soitin asiasta ilmoitusluontoisesti tässä vaiheessa, ettei aja ojaan kun näkee muuttuneet maisemat.

Ja mitä tuolla ilmaisella maa-aineksella sitten maisemoitiin? Tietenkin taas yksi joutomaa. Sellainen ihmeellinen monttu minne tuppaa vesi kerääntymään. Nyt saatiin melkein koko monttu täyteen.

 Tämä on aika lähellä tietä ja pihamme sisääntuloa. Kaunis näky tuo ei ole, vaikka ei se nokkosniittykään nyt ihan silmiä hivellyt. Annetaan tuon tasoittua talven yli ja seuraavan kerran kun kaivinkone tulee tontille, niin siistitään lopullisesti. Sitten nurmikkoa ja muutaman puun istutus. Ja pieni puisto on valmis.

 Tämän koivurivin aukot ehdin paikata kesällä pienillä taimilla. Nyt ne jäi traktoreiden jalkoihin, mutta ei hätää. Sulo Vilen-minäni bongasi jo monta ilmaista ja omaa koivun tainta omasta pihasta. Juuri sellaisia mitkä joutuisivat muuten hävitetyksi mm. kukkapenkissä kasvamisen takia. Lykätään ne tilalle niin joskus tuossa on komea rivi koivuja.

 Sitten täytyy esitellä tämä pajupusikko jota olen muokkaillut aina silloin tällöin. Nyt huomasin, etä letitykseni on kasvanut toisiinsa kiinni. Yläosa on kasvanut ihan ruokottomaksi eikä ole enää kaunis pallo. Pitää näyttää sille vähän puutarhasaksia niin kehtaan ottaa kuvan koko puskasta. Tätä ei taida raaskia hävittää muiden pajujen kanssa.

Reipasta tiistaita, minua odottaa illalla entisönti kahden viikon tauon jälkeen!

Jospa muistaisin ottaa kamerankin mukaan.

Vain muutama

Vain muutama pieni ja sievä klapi tarvitaan siihen,

että saa valmiiksi aamupalan, lounaan ja välipalan.

Väittäisin, että puuliesi on kautta historian yksi parhaimmista keksinnöistä.

Nykynaiselle (tai miehelle) sen käyttö ei ole välttämätön pakko,

vaan oma valinta. Näin on minullekin.

Ekologinenkin se on, sanoo kuka mitä tahansa.

Väittäisin vielä, kuten ennenkin,

että puuliedellä laitettu ruoka on paljon maukkaampaa.

Mehukin mehustuu siinä makuaineeksi joka on vertaansa vaikka.

 Kaiken tuon lisäksi saa samalla lämpöä taloon.

Tuvan aamuiset +18 astetta alkaa olla jo vähän viluista.

Sähköpattereita tuvassa ei ole edelleenkään, eikä niitä ole tulossakaan.

Viime talvi pärjättiin pelkän puulieden ja leivinuunin lämmöllä ja näin ajattelimme toimia jatkossakin.

En ole mikään syksyn rakastaja, mutta yksi asia siinä on mitä odotan joka vuosi lämpimän kesän jälkeen.

Se on tietysti puiden rätinä puulieden uumenissa ja siinä hellalla valmistunut ruoka.

Sarjassamme meillä ei tapahdu mitään

No ei tapahtu yhtään mitään.

Töitä, vanhempainiltoja, ruokakauppaa, Kaapo pissalle, hetki koneella, nukkumaan.

Siinä voisi summata tämän viikon tapahtumat.

Kohokohta taisi tosiaan olla eilinen Prisman reissu.

Muistinpahan ainakin miksi välttelen kaikenmoisia avajaisia.

Maalla tulee näköjään kammo ihmismassoja kohtaan.

No, alennuskahvit ja limut on hamstrattu ja niiden lisäksi lähti mukaan tekemistä

tylsän viikon viikonlopuksi. Jotain ihan yhtä tylsää kuin koko viikko.

Enpä ole tehnyt näitä pitkään aikaan!

Joskus kun oli vain kaksi tai kolme lasta näitä tuli tehtyä jatkuvasti.

 Teinipoikakin innostui ja tehtiin tätä yhdessä puoli yhteen asti yöllä!

Hmm, pätkiikö muisti, vai haraako aivot vastaan, mutta oliko nämä ennen helpompia?

Tylsän mukavaa viikonloppua lukijani, uudet ja vanhat!