Varoitus ihan tähän alkuun. Sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka ei sovellut kovin herkille.
Jos et kestä läskejä, niin lopeta tähän.
---
Olen ollut koko aikuisikäni, eli viimeiset 20 vuotta ylipainoinen.
Ennen ensimmäisen lapsen raskautta, 22-vuotiaana painoin n. 60 kiloa.
Pituutta on aina ollut niukasti 160cm.
Siitä ne kilot kertyi, kunnes tänä kesänä oltiin huippulukemissa
88 kiloa.
Eikä edes viimeisillään raskaana tai juuri synnyttäneenä.
Jo keväällä alkoi hiipiä mieleen, että tarttis tehdä jotain. Jotain sellaista mikä kenties kantaisi koko elämän halki, sillä tulevaisuus lihavana vanhana pelotti.
Ongelmia ylipainosta ei vielä ollut, mutta todennäköisiä ne olivat.
Ehkä tässä oli mukana myös pientä keski-ikäistymisen kriisiä.
Kesälomalla se sitten vaan yhtenä päivänä napsahti ja päätin, että NYT.
Tänään, 9.9.2011
vaaka näytti
79,5kg.
Ensimmäinen etappi saavutettu, paino on alle 80kg.
Vielä on matkaa siihen lopulliseen, se ei ole tuo 60kg, vaan jonkin verran yli.
Sellainen paino joka on minulle hyvä, ja joka on kohtuullinen ylläpitää koko elämän.
Helppoudesta en puhu, sillä helppoa se ei tule olemaan.
Joitain saattaa nyt kiinnostaa miten tähän on päästy.
Vedellä ja leivällä?
Ei.
Ensin jätin kaikki herkut pois. Pidin kyllä läksiäiset suklaalle, mutta pois jäi kertaheitolla muutkin karkit, pullat, keksit ja sen sellaiset.
Eikä ole ikävä ollut.
Varsinainen ruoka koki ison muutoksen.
Muutoksen nimi on vähähiilihydraattinen.
Ei perunaa, pastaa, riisiä tai leipää.
Lautaselta löytyy nykyään kasviksia, vielä vähän enemmän kasviksia ja lihaa.
Lihan tilalla myös kalaa ja kananmunia.
Ja niitä olenkin sitten syönyt, vatsan täyteen.
Ovatpa olleet vielä kyllästytettynä voilla ja oliiviöljyllä.
Aamuisen menee nykyään jogurttia 10 rasvaprosentilla entisen rasvattoman sijaan.
Mukana marjoja. Eikä ole nälkä siihen malliin kuin ennen jo kymmenen aikaan.
On tästä seurannut muutakin hyvää kuin painon lasku ja ihran kadotus.
Laktoosi-intoleranssini on kadonnut, vatsa on rauhallinen.
Siis se vatsa jota olin aina kuvitellut rauhalliseksi.
Nyt vasta tiedän millainen se rauhallinen on.
Iho voi paremmin, ei kutise.
Ja sitten se kuvamateriaali
Ensin ihan vaan kuva sirosta Iineksestä jottei alimmainen räpsähdä teille ihan ensimmäisenä siellä bloggerissa.
Ja tässä todiste läskin lähtemisestä. Nämä kesähousut tippuu päältä vaikka työssä vyötäröllä vielä makkaraa onkin. On kyllä riemullisen palkitsevaa siirtyä pienempään vaatekokoon. Lähtökoko oli 46, nyt ollaan siinä kohtaa, että 42 voisi olla jo sopivampi kuin 44.
Ensin mietin kerronko asian myös näin julkisesti.
Päätin kuitenkin kertoa, sillä onhan tämä osa elämääni ja tulevaisuudessa
toivottavasti vielä paljon näkyvämpi osa.
Ja yksi syy, jospa tämä kannustaisi muita.
Ja toinen syy, kun tästä tekee julkista, ei repsahteluihin ole varaa.
Ja kommentoida saa, anonyymistikin :D
