Vaimolla viiraa

Jos tuo aviomieheni ei vielä koskaan ole epäillyt mielenterveyttäni tai sitä, että keski-ikä kolkuttelee ovella niin nyt se sen tekee. Kävin tänään kirpparilla ja siellä kolahti yksi pieni pussi minuun oikein kunnolla. Eihän siinä pussissa ollut kuin muutama hassu pieni tavara, mutta voi että miten ne huusivat päästä uuteen kotiin.
Tästä pienestä ostoksesta on kai sitten seurauksena uusi harrastus. Ihan kuin minulla olisi aikaa sellaiselle, mutta eikös miltei nelikymppisen eletä vielä niitä ruuhkavuosien hurmoksia. Sitäpaitsi ei täällä ole enää pieniä lapsia. Joten pidemmittä puheitta saanko esitellä:

Sohva

 kattokruunu,

 hyllykkö,

hyllykön pikkuruiset naulakot.

Nyt puuttuu enää se koti näille esineille.

Tiedän, että teissä lukijoissa on alan harrastajia, joten nyt kelpaa kaikki vinkit mistä se tuleva uusi koti olisi parasta ja edullisinta ostaa. Huoneistokeskukseen on kai ihan turha ottaa yhteyttä tämän uuden kodin tiimoilta. Haussa olisi jotain Arvilan tyyliin, ei mitään viimeisen päälle olevaa kaupunkivillaa.

Kirjoja pienille ja vähän isommille

Kuinka paljon teiltä löytyy lasten kirjoja? Ammatinvalinnasta johtuen, on meille alkanut kertyä lastenkirjoja jo ennen lapsia. Silloin kultaiseen ennen vanhaan tulikin kierrettyä aina kaupungin kirjakaupat läpi, alet luuhasin läpi erityisen tarkkaan. Nykyisin hyvä jos käyn kirjakaupassa kaksi kertaa vuodessa ja toisen kerran käytän kontaktimuovin ostoon. Siispä on ihan hyvä että niitä kirjoja on keräilty.

Ja niitä myös luetaan, jos ei ihan päivittäin niin joka viikko. Tähän postaukseen valitsin meidän pienempien poikien suosikkeja. Osa on lähes puhki luettu, mutta klassikot ja hyvät kirjat jaksavat kiinnostaa kerrasta toiseen. Tänä talvena meillä on ekaa kertaa luettu unisaduksi kuvattomia kirjoja. Vihdoin alkaa olla malttia kuunnella ja seurata tekstiä ilman visuaalista ärsykettä. Minä tykkään.

Teemut, kaikkihan tietää Teemu-kirjat. Ensimmäiset painokset tulivat 70-luvulla, minun ja lasten riemuksi näitä painetaan edelleen. Kestosuosikki näistä on reunassa oleva Teemu ja Maija, siinä kun pissitään ilkosillaan nurmikolle. Ihana ja kertoo pienille sopivalla tavalla tyttöjen ja poikien erosta.

 Kurkistuskirjat. Miten ennen pärjättiin ilman? Eniten luetut on meillä nämä Pikku Suden kurkistuskirja ja Pikku Pöllön kurkistuskirja. Ostettu jo yli 10 vuotta sitten, mutta näihin en ole kyllästynyt, ainakaan kuvituksen osalta.

 Mauri Kunnakset. Minusta jo klassikot, sillä näistäkin ekat tulivat 70-luvulla. Minulla oli joskus tonttukirjasta eka painos, mutta minne lie hävinnyt matkan varrella. Tykkäsin siitä jo lapsena ja tykkään edelleen. Se luetaan läpi joka joulu. Hurjan hauska autokirja on toinen suosikki. Kunnasta onkin kirjahylly väärällään. Pojat saavat aina vähintään yhden kirjan joululahjaksi kokoelmaansa.

 Siinä niitä kirjoja on. Kuvassa on reilu puolet omasta valikoimasta. Joskus lainataan kirjastoautolta vielä lisää. Saatetaan niin tutustua uutuuskirjoihin ja sitten hankitaan jos tykätään. Nykyään minusta on tullut vähän ronkeli kirjojen suhteen. Kuvat ja teksti pitää kolahtaa heti ja siksipä ostan aika harvoin kirjoja. Ja monesta nykysuosikista en pidä muutenkaan. Mm. Nalle Puhit ja Pupet ei ole kolahtanut koskaan. Niitä on muutama hyllyssä, mutta ovat todella vähällä lukemisella. Samoin kaikki kirjat Disney-tunnuksella saavat olla vaikka Aku Ankka onkin lehti jonka luen joka viikko :D

Loppuun vielä kiitos edellisen postauksen kommenteista. Kuopus hykerrellen kuunteli kehujanne, ja piirtää lisää...
Uusia lukijoitakin on taas pompsahdellut. Tervetuloa!

Tuotteliasta toimintaa

Kuopus on ihan mahti piirtäjä.

Päivittäin syntyy pino piirustuksia, milloin mistäkin aiheesta.

Tusseja kulutetaan useampi paketti vuodessa, puukynät kulutetaan pätkiksi alta aikayksikön.

Eilen oli vuorossa merirosvoteema,  huomaa aiheeseen sopivan papukaija rosvon harteilla.

Tänään piirustelua jatkettiin teemalla ajoneuvot.

Yksi niistä oli tämä matkailuauto.

Sanoisin ettei erehtyä voi mikä mobiili on kyseessä.

Huomenna aiheena saattaa olla jatko-osa hyönteisille tai vaikkapa käärmeet ja

äiti saa lisää talletettavaa pojan omaan kädentyöt laatikkoon.

Sellainen on kerätty jokaiselle lapselle ja annetaan sitten joskus aikuisena muistoksi.

Toivottavasti tykkäävät, äiti ainakin tykkää.