Heinäkuun helteistä joulukuun pakkasiin.

Niin se vaan menee, kesää on ikävä.

Ainakin se ikävä tuli kun muistelin näiden käpyjen keräämistä.

Lämpö hellelukemissa, aurinko kilottaa pilvettömältä taivaalta. Ei kylmää eikä lunta!

Ei voi mitään, olen kesäihminen!

Käpyjen keräämisellä oli ihan tarkoituksensakin, ei pelkästään auringosta nauttiminen ja ruohonleikkurin säästäminen. Niille olisi käyttöä talvella.

 Nimittäin sytykkeinä. Viime vuonna tein niitä sytykeruusuja ja niissä oli ihan tuskainen homma. Pohdin eikö sitä saisi yksinkertaisemmaksi ja sitten keksin! Käpy on paljon parempi. Sen kun kerään ja antaa kuivua.

Sitten taas kynttilänjämät sulamaan kattilaan puuhellalle, odotellaan hetki ja kastamaan käpyja sinne steariiniin. Näitä tuli ihan kuin liukuhihnalta ja

Riihimäen 10 litran tölkki täyttyi hetkessä.

 Osa päätyi pienempiin kurkkutölkkeihin joululahjoiksi. Tölkit kun loppui kesken, niin lopuille ompelin pellavasta pienen pussukan. Että jos sukulaiset ja ystävät tätä luette, niin tiedätte mitä odottaa joululahjaksi :D

Ideat saa vapaasti kopioida, en usko olevani ensimmäinen tämän keksinyt.

Arvonta on vielä voimassa tuolla alempana.

Arvonta

Tähän väliin pieni arvonta.

Kahdesta syystä.

Ihan sen kunniaksi, että pienessä blogissani on liki 200 lukijaa

ja yli 200 000 käyntiä.

Kiitos ja kumarrus lukijani, on aika palkita teitä.

Toinen syy juhlaan on pienen tytön syntymä tänään.

Olen  nyt neljän lapsen täti!

Onnittelut siskolleni ja hänen perheelleen!

Arvontavoittoina on kaksi paria patalappuja.

Kaksi voittajaa, ja kumpainenkin saa valita ottaako kaksi valkoista vai kaksi punaista.

Kuvasta poiketen punaisten sydän on tehty huovasta.

Valkoisten pellavakankaasta.

Arvonnassa ei ole sen kummempia sääntöjä kuin että jätä kommentti tähän postaukseen, ja jos olet anonyymi niin keksi itsellesi kommenttiin nimimerkki.

Tasapuolista kaikille, kaikki saa osallistua.

Ja ihan tasapuolisesti kaikille onnea arvontaan!

Arvonta-aikaa on 8.12 klo 18 asti.

Kello käy

Tästä talosta on löytynyt ihan ihmeellisiä aarteita.

Siis käsittämättömän ihania juttuja on säästynyt polttoroviolta, perikunnilta tai kaatopaikalta.

Kuten tämä kello. Siellä se makasi osina muovipussissa homeisen sivukuistin homeisessa nurkassa.

Vanhoihin kelloihin erikoistunut kelloseppä löytyi Orimattilasta.
Laittoi kellon arvoiseensa kuntoon ja käyntiin.

Maksoi kyllä ihan mansikoita, mutta oli se sen arvoista.

 Kellotaulun takana on pieni teksti josta ei saa selvää, mutta vuosiluku kertookin paljon enemmän.
24.12.1892 on talon rakentamisvuoden joulu. Tästä taas voisi päätellä kellon olevan lahja uuteen kotiin.
Totuutta ei tiedä enää kukaan, mutta kiva on arvailla.

Siinä se nyt raksuttaa aikaa tuvan seinällä. Taulu tahtoo vähän hukkua tapetin kuvioihin, mutta kun kellon paikka nyt vaan on tuossa ikkunoiden välissä. Siitä se on puusohvalta helppo vetää kerran vuorokaudessa.

Kello kertoo kaunilla äänellä puoli- ja tasatunnit. Hivenen jätättää, mutta se sallittakoot näin iäkkäälle yksilölle. Kantikas punnus on alkuperäinen, käpy on kunnostajan valitsema uusi. Kantikkaita ei kuulemma saa mistään. Uskotaan, eipä ole tullut mistään vastaan.

Kello ei ole myytävänä, mutta alempana on edelleen myytävänä muutama opetustaulu.

Huomisesta alkaa pieni arvonta.