Tök tök

Sitä voisi sanoa bloggerin tämän hetkisestä tilasta minun kohdalla. Kaikki tökkii.

Blogeihin kommentointi onnistuu vaivalloisesti vain otsikkoa klikkaamalla. Jotkut ei avaudu koskaan. Jopa oman blogin avaaminen takkuaa. Ei sillä, ei minulla ole ollut pariin päivään mitään asiaa. Päivät on olleet aika hektisiä ja läppärille en ole ehtinyt kovinkaan paljoa. Kamerakin on hautautuneena ties minne. Tänään on kuitenkin hankittu tuvan loput maalit. Joten jos minusta ei edelleenkään kuulu mitään, olen sutimassa 20 litraa omaa sekoitusta ja kaakaota tuvan kattoon ja lattiaan!

Kuulemisiin!

Sen isä teki puusta

Kunnon remonttireiska tekee kaiken mahdollisen itse. Täydellisen kunnollinen kasvattaisi puun itse (tai isänsä), kaataisi sen, kuivattaisi takapihan taapelissa, sahaisi ja tekisi listoiksi. Koska turha täydellisyys on tylsää, meidän reiska kävi naapurissa, tuli kotiin muutaman puun kanssa ja väsäsi ne tuossa etupihalla listoiksi.

Kyllä meidän iskä osaa.

Remppa on muutenkin edennyt huimasti viikonlopun aikana. Lattia on hiottu ja kitattu, periaatteessa on maalausta vaille valmis. Katto on vielä vaiheessa. Pellavalla on tilkitty suurempia koloja.

Katto korjaillaan nyt sillä metodilla, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Kattolankkujen rakosten peitoksi liimatuista pahveista poistetaan vain revenneet. Muut saa jäädä ja vedetään vain maali päälle. Tarkempi kunnostus kun vaatisi ihan oman kolmen kuukauden remppansa.

Siihen ei ole nyt aikaa.

Eli homma etenee. Rouvan pitäisi ehtiä jossain välissä maaliostoksille. Kattoon Uulan Intoa ja lattiaan joko betoluxia, permoa tai Uulan lattiamaalia.

Vaikea päättää.

Kaikista kolmesta on jo kokemusta tässä talossa.

Ehkä se lamppu vielä kirkastuu.

Pölyliinoja

Postilaatikossa oli tänään muutakin kuin laskuja. Nanna oli penkonut nurkkiaan ja löytänyt jotain meidän tupaan sopivaa. Ei kuitenkaan pölyliinoja, vaan niille tehdyn pussukan.

Eipä tämän sopivampaa löytöä olisi voinut tehdä!

Värit ovat juuri matsaavat tuvan tulevan tapetin kanssa. Kiitos Nanna! Tämä tulee ihan taatusti tuvan seinälle, jospa tulisi niitä pölyjäkin pyyhittyä sitten useammin :D

Vaan ei siinä kaikki. Tapetin vielä olisi voinut jättää sattuman varaan, mutta ei näitä työpöydälläni päärmäämistä odottelevia pölyliinoja.

Siinä ne ovat nököttäneet, sievä pino mummon vanhasta pyyheliinasta leikattuja pikkuliinoja.

Sanoisin että täydellisen sopivat tulevaan piiloonsa.

Ihan silkkaa henkimaailman tiedettä nämä täydelliset osumat.

Postista oli iloa vielä kuopuksellekin. Höh, sanoi, kun ei ollutkaan postia hänelle. Kauan ei murehtia ehtinyt, kun kirjekuoresta oli jo askarreltu merirosvon hattu. Ja täysin ilman äidin apua. Aika hieno, vai mitä.

Kuopuksesta onkin kehkeytynyt melkoisen mestari piirtäjä ja askartelija. Meillä ei mene hukkaan mikään paperin tai kartongin pala. Pienikin hetki sisällä oloa, niin kädessä on sakset tai tussit. Liimaa kuluu ja silppua syntyy, mutta luovuus kehittyy. Ihana seurata lapsen ylpeyttä oman käden tuotoksista. Ja on äitikin ylpeä. Töitä ripustellaan esille sinne ja tänne missä vaan vapaata tilaa on.

Taidankin tehdä joku päivä askartelusta ja paskartelusta ihan oman postauksen!

Mukavaa viikonloppua älkääkä siivotko liikaa. Minä aion ihan vähän, sillä sunnuntaina juhlitaan jo syyskuussa 7-vuotta täyttäneen ekaluokkalaisen synttäreitä.

(Ilman keittiötä.)