maanantai 9. elokuuta 2010

Iskä osaa

Tuparemontin jumittaessa on iskällä ollut aikaa touhuilla lasten kanssa. Viikonloppuna syntyi iltapuhteina avaruusalus jätepuusta ja vanhasta kärrystä.


Iskä toimi vastaavana mestarina ja lapset hoiti rakentamisen lähestulkoon itse. Hieno siitä tulikin, ja liikkuu eteenpäin kunhan joku jaksaa vetää. Kärrystä tosin meni renkaat hetken ajeluiden jälkeen. Se ei kyllä mielikuvitusta haitannut, vaan aluksella lennettiin kaukaisempiinkin galakseihin saakka.

Tuparemppaan on luvassa jatkoa, jos imuauto tulee huomenna sovitusti paikalle. Hiekat ja savet pois lattiasta, ja sitten päästään rakentamaan uutta lattiaa. Mies kierteli perjantaina rautakaupoissa ja puutavaraliikkeissä etsimässä helmiponttipanelia. Ensin mainituista lähestulkoon naurettiin ulos, eihän nyt kukaan kuulemma sellaista taloonsa halua. Kukaan nyt ei ainakaan kattojaan paneloi. Aha, no me haluamme ja paneloimme ainakin seiniä. Puukeskus pelasti homman ja sinne pitäisi ehtiä yhdessä sopivaa seinäpanelia valkkaamaan. Jotta pääsisi maalaamaan niitä paneleita joita kukaan ei enää halua. Pitäkää rautakaupat laminaattinne ja muoviset seinälevynne.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tervetuloa sukuun, sisko!

Meidän sisarusten tapaaminen sujui hyvin. Molempia osapuolia jännitti, sen myönsimme ääneenkin. Siskoani varmasti eniten, sillä olihan täällä meillä häntä vastassa ainakin puoli sukua. Siskoni tunnistaa kyllä heti samaa sukua olevaksi, niin samannäköisiä me kolme siskosta olemme. Aika hauskaa.
Olin pelännyt lauantain olevan liian muodollinen, liian monta hiljaista ja ujoa suomalaista. Vaan jos siskoni oli sellaista meistä suomalaisista kuullut, niin pieleen meni. Puhetta riitti. Suomen säästä hän oli aivan ihmeissään, eihän täällä ollutkaan kylmä. No ei ole ollut tänä kesänä.



Kiitos vielä kannustuksestanne. Minä päätin kertoa asiasta näin julkisestikin, sillä en voisi kuvitellakaan mitään muuta tapaa suhtautua uuden siskon saamiseen. Mikä rikkaus saada aikuisena yksi sisarus lisää. Lapsilla on nyt ihan ihkaoma Saksan-täti. Toivottavasti tapaamme vielä monta kertaa yhtä lämpimissä merkeissä!
(kuvat syksyisestä puutarhasta, mittarissa auringossa +42 astetta)

torstai 5. elokuuta 2010

Suklaapostia

Fazer muisti mukavasti suklaan suurkuluttajia. Kesällä sai lähettää heille muutaman levyn viivakoodit ja vastapalvelukseksi luvattiin postissa syksyn uutuussuklaata. Tänään sitä sitten kopsahti postilootaan. Lapset ja mies vei siitä heti veronsa, mutta loput jäi teehetkeni nautinnoksi. Pari pala maiston ja loput maltoin jättää muidenkin teehetkien iloksi vaikka hyvää oli.



Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi. Huomenna vietän siivouspäivän ja lauantaina meille sitten saapuu vieraaksi odotettu henkilö, siskopuoleni. Kyseistä siskoa en ole koskaan tavannut. Puhumme ihan eri kieltä ja välillämme on tuhansia kilometrejä. Silti on mukava vihdoinkin tavata ja tutustua. Mahanpohjassa on jo nyt perhosia...