Rukkasesta räsymattoon

Eteisen räsymatot alkoivat olla aika heikossa hapessa. Näitä en vain millään raaskisi heittää pois. Ovat sitä aitoa Arvilaa, loimesta ja kuteista päätellen ihan oikeasti todella vanhat. Päätin hiukan korjailla mattoja. Näitä pikkumattoja on kaksi, ja molemmat saivat itselleen ympärikanttauksen. Kanttauskangas on värjäyskurssilla värjätty vanha verho. Sanoisin että kierrätystä parhaimmillaan. Pinkki kantti sopi hyvin maton haalistuneen punaisiin kuteisiin.Kehtaaa pitää taas lattioilla. Matot ovat mukavan kapeita, leveys vain puolisen metriä. Juuri sopivat kenkien alle suojaamaan tuota kulunutta eteisen lattiaa.

On tässä puuhasteltu muutakin. Sain aiemmalta puutarharetkeltä hankitut Pelargonit multiin. Jos nämä nyt saisi pidettyä hengissä. Kukkien värin pitäisi olla valkoinen.

Puuhaa riittääkin koko viikolle. Kirpparipaikka alkoi eilen ja vein sinne monta säkillistä tavaraa. Tänään kävin siivoamassa ja totesin että kauppa käy ainakin lastenvaatteiden osalta. Huomenna meillä on eräänlainen tupatarkastus, siitä lisää kunhan kaikki on varmaa. Loppuviikkokin on suunniteltu ohjelmaa täyteen. Aurinko saisi paistaa, nyt on tullut koko päivän taivaan täydeltä vettä, eikä onneksi tarvitse miettiä milloin ehtisi puuhastelemaan puutarhaan.

Kurarukkasesta on moneksi.

Kaapo satutti lauantaina tassunsa. Epäillään pihassa lojuneen lasinsirun tekosia sillä niitä riittää. Keväisin routa tuo aina vaan uusia pintaan eikä Kaapo tietenkään osaa niitä varoa. Piti miettiä suoja haavaiselle tassulle jotta ei kastu ennen kunnon ruven tuloa. Mies sen keksi, lasten vanha kurarukkanen. Muuten ihan toimiva, mutta Kaapo inhosi sitä. Hyvä kun tarpeillaan pystyi käymään, sillä niin epämukava se kurarukkanen Kaapon mielestä oli. Tänään saikin ulkoilla ilman suojaa.Tuolla pissatuslenkillä löydettiin kevään ensimmäiset sammakonkudut. Ihan kuin vieraalta planeetalta. Toivotaan ettei oja kuivu liian aikaisin kuten joinain vuosina on käynyt.

Naapurissamme olevan kesämökin asukkaat tulivat tänään tervehtimään uusia naapureita. Eihän me ollakaan kuin vasta viisi vuotta sitten ostettu tämä talo. Hiljaa hyvä tulee :D

p.s. Polka-suklaa oli hyvää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, mutta erittäin hyvää. Voisin ostaa toistekin.

Perinteitä

Alkaa tämmösen liki nelikymppisen vappuperinteet olla hiukan erilaisia kuin kaksikymppisen. Kuten viime vappunakin, nytkin oli vuorossa lasikuistin siivous kesäkuntoon. Aikaa ja rauhaa oli, sillä äitini haki nuorimmat pojat luokseen yöksi. Teini luuhasi kirkolla ja vanhin poika fillaroi kaverilleen.

Kuvan orvokit on kuopuksen valitsemat. Perhekerho teki viime viikolla tutustumisreissun puutarhalle jossa jokainen sai valita oman orvokin. Kuopus valitsi itselleen keltaisen ja isoveikalle valkoisen. Keskimmäisen orvokin sai istuttaa itse, kotona se siirrettiin ruukkuun jonka olen saanut joskus äitienpäivälahjaksi. Orvokkeja uskaltaakin pitää jo lasikuistilla yöpakkasista huolimatta.Lasikuistin ikkunoita en vielä pessyt, saattaa olla muutaman viikon päästä tulossa kaivinkone kaivamaan ihan tuohon ikkunoiden viereen. Sitten taas likaa ja pölyä riittää. Muutenkin olen yleensä pessyt ikkunat vasta kun koivun siitepölyaika on ohi. Pihapiirissämme on kymmeniä isoja koivuja joten sitä siitepölyä riittää.

Korituoli on aika vähällä istunnalla. Kissat siinä tykkää välillä lepäillä. Viltti on löytö kirpparilta.

Kun kerran aikaa oli, sain hiottua mummon kaapin. Kaikki vaneriosat, kuten taustalevyt, laatikoiden pohjat ja leivinlevy meni vaihtoon. Mies kävi ostamassa uutta vaneria ja nyt vain odottelen että hän saa ne sahatuiksi. Kyllä tästä vielä kaappi tulee :)

Sunnuntaina jos EI sada, ajattelin lannoittaa ja kalkita puutarhan. Vielä olisi vähän haravoitavaakin ja sitä ikuista kesäriemua, kitkemistä voisi jo aloitella.