Vielä piisaa

Ei kuitenkaan oksutautia vaan lunta. Talon eteläpääty on jo ihan sula, mutta muilla sivuilla on isot kasat lunta.Puutarhassa märkää ja lunta, toistaiseksi näyttää että marjapensaat ja omenapuut olisivat selvinneet talvesta oikein hyvin.

Kukkapenkit näyttää kovin ankeilta, vaan kun menee tutkimaan tarkemmin, pilkistää sieltä täältä tulppaanin alkuja. Melkein voi kuulla kuinka kohisten ne mullasta nousee.

Ulkona on mitä mahtavin sää. Oltiinkin koko perhe pihalla hommissa (paitsi prinsessa). Pojat teki puroja, mies vaihtoi autoihin renkaita ja minä kärräsin navetan ylisiltä tavaraa roviolle pellon reunaan. Tarkoitus on saada ylisille hiukan väljyyttä polttamalla kaikki poltettavaksi kelpaava romu ja roska. Muut viedään kaatopaikalle ja kierrätykseen. Mistä sitä romua sinne kertyykin? Muutaman tunnin tein töitä ja tuntuu ettei näy missään. Sitten loppui jakso ja oli ihan pakko pikkasen vilauttaa haravaa talon päädyssä. Pari viikkoa kun jaksaa odottaa niin saa varmaan haravoitua koko pihan.

Touhukasta viikonloppua kaikille!

Pyykkiä

Kuopus oksenti silloin tiistai-iltana ja muutaman kerran yöllä. Aamusta juoma jo pysyi sisällä ja myöhemmin söikin. Koko keskiviikon oli ihan ok. Tänään aamu alkoi ihan normaalisti ja ajateltiin jo taudin menneen ohi. Kympin uutisten aikaan se taas alkoi, oksentelu. Pieni reppana on sittenkin vielä kipeä. Kerhosta oli kyllä muutenkin tarkoitus pitää huomenna vapaata ettemme tartuta muita. Eskarilainenkin on ollut kotona yskänsä kanssa. Kerhon tilalle olin suunnitellut muuta kivaa, mutta se jää nyt väliin. Aamu menee pyykinpesussa, sillä ennen oksentamistaan kuopus oli heittänyt sängystään kaikki suojana olevat pyyhkeet pois. Tapana on ollut pitää niitä pyyhkeitä vielä muutama päivä oksentamisen jälkeen, kun se tauti aiempien kokemusten mukaan voi vielä yllättää.

Viikonloppuna meiltä lähti tuo kuvan pyykkisäkki äidilleni. Kaivovetemme on taas niin kamalassa kunnossa ettei siinä voi pestä valkopyykkiä. Onneksi äiti lupasi auttaa. Pyykkisäkki on alunperin untuvatäkin suojapussi, mutta meidän peitot ovat kesäisinkin käytössä joten pusseille piti keksiä muuta puuhaa. Pyykkisäkkeinä ihan parhaita.
Ja nyt mä en uskalla mennä nukkumaan kun kuitenkin kohtaa saa juosta metsästämään osumaa ämpäriin.

Huomenta katastrofialueelta!

Ei massatulvia tai tsunameja, ihan vaan vettä kuin pienessä suomalaisessa maalaiskylässä, tai yhdessä sen talossa. Aitan kulma on komeasti kylvyssä. Yllättävää kyllä, ei edes niin pahasti kuin viime keväänä. Alimmat hirren ovat kuitenkin mennyttä jatkuvien kevätkylpyjen seurauksena.Yhdellä puolen pihaa vanha viemäriputki hoitelee tehtäviään. Hyvin toimii ja estää veden tulvimisen tielle.

Toisella puolen pihaa on turvauduttu uppopumppuun. Muuten siellä olisi oma uima-allas. Kuopus puhdistelee jo saappaitaan.

Ja kun maalla kaikki osallistuu hommiin, on tämä kaatunut aurauskeppikin päättänyt hoitaa oman osuutensa. Hyvä, hyvä!

Näin kovasti se vesi sitten virtaa kun sitä kerätään useammasta ojasta ja purosta. Onneksi tämä pieni koski ei kuitenkaan ole tontillamme. Voisi olla pojille ylivoimaisen kiinnostava paikka.

Yhteenvetona voisin todeta ettei katastrofiin ole aineksia. Paljon pahempaa pelättiin.

Sisällä talossa sitä sitten hiukan onkin, sairastuvan merkeissä. Kuopus aloitti oksentamisen eilen illalla, eskarilainen yskii keuhkonsa pihalle ja vetyperoksidiblonditeini makaa kuumeessa sänkynsä pohjalla. Äiti toimii sairaanhoitajana. Paahtoleivät kuulemma maistuis joten äiti menee nyt viemään! Pysykäähän terveinä!