sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Pionihuumaa helmikuussa

Lahteen avattiin helmikuussa uusi rautakauppa viime vuonna lopettaneen Terran tiloihin. Mies ehdotti lauantaina kauppareissun oheen uuteen liikkeeseen tutustumista. Ja minähän tietysti lähdin, etenkin kun pieni remonttikuume hivelee aina näin keväisin.

Liikkeen sisäänkäynnistä askeleet suuntautuivat heti puutarhaosastolle. Viis remonttitarvikkeista. Puutarhaosastolle oli laitettu myyntiin daalioitten, liljojen ja pionien juurakoita. 
Ja voitte arvata kuinka siinä kävi.
 Pakkohan minun oli ostaa nämä pionit, kaksi pussia kutakin sillä olivat vielä tarjouksessa neljä kolmen hinnalla. Toisaalta ajattelin ettei ole mitään järkeä ostaa helmikuussa sillä mihin minä nämä laitan. Toisaalta ajattelin etten saa mistään juuri näitä pioneja jatkossa vitosella kappale. Niinpä laadin pikaisen suunnitelman pionien hengissä pitämiseksi kunnes saan istutettua ne maahan.
 Kotona laitoin pionit kolmen litran ruukkuihin. Multana jouduin käyttämään kasvupussin multaa kun muuta ei ollut. Multa osoittautui varsin kelvolliseksi. En ole ennen käyttänyt kasvupusseja vaan kun niitä tuli viime syksynä vastaan lähes ilmaiseksi niin ostin muutaman kokeeksi. Yksi pieni pussi riitti neljään ruukkuun.
Ruukut laitoin lasikuistille jossa on niille sopivan valoisaa. Lasikuisti on lisäksi aina vähän lämpimämpi kuin ulkoilma. Ensi viikolle on luvattu yöpakkasia mutta voin nostaa nämä yöksi sisälle ja taas päiväksi kuistille jos pakkasta on erityisen paljon. Muuten pärjäävät lasikuistilla toukokuulle saakka. Mietin toista vaihtoehtoa eli purkkien kaivamista kasvihuoneen multaan. Kumpaa sinä pitäisit parempana ratkaisuna?

tiistai 18. helmikuuta 2020

Vettynyttä

Sunnuntaina kiertelin puutarhassa ja tarkistelin suojaverkkojen olevan paikoillaan. Kurkistelin perennapenkkeihin ja tiirailin joko näkyy piippoja. Kävelin varovasti vettyneellä nurmikolla, väistelin liukasta jäätä ja löysin pähkinäpensaasta norkon.
 Siinä se on, pähkinäpensaan hedekukinto. Viime vuoteen verrattuna kukinto on noin kuukauden etuajassa. Emikukintoa en vielä löytänyt, se ilmestynee hiukan myöhemmin.
 Aitan takana on kunnon vesilätäkkö. Tuohon pitäisi tehdä salaojitus joka johtaisi veden pois.
 Lumikellojen piippoja näkyvissä, enpä muista että niitä olisi ennen ollut jo helmikuun puolivälissä.
 Tuleva alppiruusumaa ja sen ensimmäiset alppiruusut. Kaikki hienosti hengissä. Mietin pitäisikö nuo suojata jäniksiltä, syövätkö alppiruusuja? Varjostaa en aio sillä tämä on testi johon ostin edulliset poistomyyntitaimet. Paikan havukasvien, katajien ja mäntyjen pitäisi suojata nämä kevätauringolta.
 Arboretumin kivipuro ja kivikaivanto toimii, vesi kerääntyy sinne minne kuuluukin. Outo on talvi, kaivanto on ollut lokakuusta alkaen  täynnä vettä. Yleensä siinä on näin paljon vettä keväällä kun lumet sulaa ja syksyn sateissa. Tuleva alppiruusumaa on noiden kuvan havujen takana.
 Kuva pihatien yli jossa näkyy arboretumin molemmat alueet. Vasemmalla ykkösvaihe ja oikealla kakkosvaihe. Tämä kuvakulma on ollut vähän kuvattuna, ihan hauska katsoa itsekin näkymää jonka pihaan tulija näkee ensimmäiseksi. Ja ajatelkaa, helmikuu ja täällä Lahdessa vihreä nurmikko. Kierroksellani kitkin jopa rikkoja pois yhdestä penkistä.
Kasvimaalla jalka on heti mudassa, kompostille mennessä pitää käyttää eri reittejä jotta ei tallo nurmikkoa pilalle. Kasvihuoneen viiniköynnöstä en suojannut tänä talvena ja nyt näyttää siltä ettei tarvitse, maaliskuuhun saakka näyttäisi jatkuva ikuisen marraskuun sää.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Pieniä laskutoimituksia

Sain aamulla inspiraation koota siistiksi nipuksi viime syksynä istutettujen kukkasipuleiden nimilappuset. Teen lappusten kylkiin reiät ja sidon niput narulla yhteen vuosittain. Samalla kävin läpi aikaisempien vuosien istutuksia ja tein pieniä laskutoimituksia. Olen kerännyt nimilappuset vuodesta 2015 järjestelmällisesti talteen.
 Idänsinililjoja eli scilloja olen istuttanut viidessä vuodessa 186 kappaletta. Jos olisivat kaikki yhdessä paikassa, niin kasassa olisi jo pieni scillameri. Scillat on kuitenkin istutettu eri paikkoihin puutarhassa jotta niistä ajan kanssa muodostuisi isoja alueita useampaan kohtaan. Syksyllä laitan taas vähän lisää.
 Erilaisia krookuksia olen istuttanut vuodesta 2015 n. 391 kappaletta. Krookuksista nämä vaaleankeltaiset ovat lemppareita. Lajike on ehkä 'Romance'. Ehkä sana tulee siitä, etten ole merkinnyt jokaiseen nimilappuun istutuspaikkaa.
 Lumikelloja ei voi olla koskaan liikaa, kasvavat ja lisääntyvät niin hitaasti, että laitan näitä joka vuosi lisää. 94 kappaletta ei tunnu vielä missään sillä osa ei ole kestänyt talvea ja osa kasvattaa vain lehtiä. Tämän luvun päälle tulee Virosta, Türin kukkamarkkinoilta tuodut lumikellot ja toiselta puutarhurilta hankitut joita on muutamia kappaleita. Taidetaan siten päästä yli sadan kappaleen.
 Hyasintit taantuvat joten niitäkin laitan lisää joka syksy. Maan uumeniin isoja ja kauniita hyasintitn sipuleita on uponnut 55 kappaletta. Lisäksi kaikki jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit on istutettu maahan. Kuvassa on lajike 'Gipsy Queen' joka on lempparini siitäkin huolimatta että se ei ole pinkki.
 Tulppaanien määrä on laskettava kiloissa ja kappaleissa. Kiloja on kertynyt 14 ja kappaleita 314 näiden viiden vuoden aikana. Kuvan 'Angelique' tulppaani on istutettu 2015 vuoden syksyllä ja keväällä 2019 ne kukkivat vielä näin komeasti. Iso osa alkuaikojen tulppaaneista on hävinnyt.
Narsissit, niihin minulla on yhden sortin viha-rakkaussuhde. Ne ovat kauniita mutta kun eivät viihdy tämän puutarhan savimaassa. Syksyllä laitoin lisää kun halvalla sai, yhteensä olen istuttanut narsisseja 8 kiloa ja sen päälle 68 kappaleittain.
Kirjopikarililjoja olen istuttanut 67 kappaletta. Kuvan yksilöt ovat tulleet luumulehtoon itsestään. Epäilen, että muualta tulleiden taimien mullassa on ollut siemeniä tai pienen pieni alku ja nämä ovat niistä kasvaneita. No sehän ei haittaa, kirjopikarililjoja on ollut haastava saada viihtymään ja lisääntymään ja silloin kun lähtevät kasvuun itsestään niin yleensä viihtyvät.

Kevättä kohti mennään kovasta tuulesta ja vesisateesta huolimatta, nämäkin kuvat antoivat toivoa, että parin kuukauden päästä aurinko paistaa ja puutarhatyöt ovat käynnistyneet ja hyvällä mallilla.