Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Päivän väri on pinkki

Lempivärini puutarhassa on pinkki, kaikkihan sen tietävät. Niinpä tämä postaus on ylistys kahdelle pinkille keväiselle kaunottarelle. 

Hortensiapuutarhan polun toisella puolella kasvaa kaksi näsiää. 

Odotin näsiöiden kukintaa pitkään ja hartaasti, taisi siinä mennä jopa muutama vuosi. 

Taimet hain pääkaupunkiseudulta saakka toiselta puutarhaharrastajalta. Hänen puutarhassaan nämä lisääntyivät ahkerasti. Itse en ole päässyt nauttimaan siementaimista, ehkä joku päivä koen sen ilon. Viime syksynä sain näsiän marjat maahan, yleensä linnut ehtivät syödä ne ennen kuin ehdin ottaa marjat talteen.

Tänä vuonna kukinta on komeampaa kuin koskaan ennen. Ehkä viime syksynä hankitusta valkoisesta näsiästä kasvaa vielä joskus näin kaunis ja komea näky. Pinkki taitaa silti pysyä suosikkinani.

Pinkistä sinivuokosta en napannut kun yhden kuvan. Kunhan kaikki kukat avautuvat, otan lisää kuvia. Tai otan, jos seuraavien päivien sateet eivät pilaa kukintaa. 

Meillä maa on todella märkää, normaalia enemmän. Siksi en ole kovin innoissani sateista. Juuri kun alkoi olla pientä kuivumista näkyvissä, tulee lisää vettä. Vaan minkäs teet, pakko on kestää. Onpahan aikaa kylvää kaalit, kurkut, kesäkurpitsat ja krassit kun puutarhatöihin ei pääse.

Missä on hätäjarru?

 Ensin sitä haluaa kevään tulevan mahdollisimman nopeasti. Sitten kun kevät on tullut, tekisi mieli vetää hätäjarrusta, ei näin kovaa. Puutarhan tapahtumat menevät pikakelauksella. Aamulla näyttää erilaiselta kuin illalla, vuorokaudessa astuu eri maailmaan. Minulle riittäisi rauhallisempi tahti.

Puiksi kasvatetut syreenit ovat pysyneet puina kunhan niitä välillä hoitaa. Eli leikkaa välit ruohonleikkurilla. Kulkuväylälle kaartui pari suurempaa oksaa, ne jouduin sahaamaan pois. Muuta toimenpidettä syreenit eivät vaadi.

Krookus 'Vanguard' ole levinnyt kunnon pehkoksi. Samassa ympyrässä on samaa krookusta kahdessa muussakin kohdassa, mutta se ei näy kuvissa. Yritän saada koko ympyrän täyteen krookusta.

Pionin punaisia piippoja nousee kiihtyvään tahtiin. Nämä pullukat kuuluvat nimettömälle lajikkeelle jonka ostin jokunen vuosi sitten paikallisen siirtolapuutarhan myyntipisteeltä. Todennäköisesti tämä on tarhapioni.

Toisen jalavan alunen kokee tänä vuonna muutoksen. Puun alla on ollut vuosikaudet musta muovi. Siinä yritti levitä vuohenkello sinnikkäästi. Kolmeen vuoteen en ole tavannut yhtään uutta alkua, joten uskallan ottaa muovin pois. Muovin poisto taas tarkoittaa sitä, että pääsen istuttamaan tuohon kaikenlaista kivaa. Nyt kesällä jotain matalaa perennaa ja syksyllä kukkasipuleita. Perennoja vielä pohdin, mutta sipulikukista laitan joko krookuksia tai posliinihyasintia. Tai ehkä molempia.

Uuden kasvihuoneen alueen penkit on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Urakka jatkuu toisaalla puutarhassa. Olen saanut valmiiksi vajaan kolmasosan penkeistä. Välillä on pitänyt tehdä muuta, tänään oli urakkana kerätä kaikki oksista sahatut polttopuut ja viedä ne liiteriin. Urakka on valmis, nyt keräilen voimia ja lepuutan hetken verran polvea puutarhatöitä varten.