Apassisoturi

 Tykkään kasveista joilla on hauska nimi. Ja tykkään myös vaaleanpunaisesta väristä. Erityisesti tykkään hankkia Lidlin vaaleanpunaisia iiriksiä sillä ne eivät ole koskaan vaaleanpunaisia. Tällä kertaa sain iiriksen jolla on hauska nimi, se selvisi pienellä avustuksella ja nettihaulla. Iirikseni on Apassisoturi.

Saanko esitellä, Iris germanica 'Apache Warrior'. Jostain kumman syystä en ole lainkaan pettynyt ettei tämän ole vaaleanpunainen. Olen tämän väristä jopa etsiskellyt, mutta ei ole tullut helposti vastaan. Ja jotta tämä lottoaminen ei loppuisi, ostin keväällä neljä pussia lidlin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä iiriksiä. Katsotaan tuleeko taas lottovoitto kuten viime ja tänä kesänä vai suuri pettymys.

Puutarhaan tuli myös ripaus keltaista, kuin sitruunasorbettia. Tämän taisin hankkia jostain viime kesän puutarhareissusta, en laittanut asiaa sen tarkemmin muistiin ja ylös. Tämän tuoksu on kuin sitruunaa ja vaniljaa värinsä mukaisesti. Teki kaksi kukkavartta mutta rankkasade katkaisi niistä toisen. Laitoin sen maljakkoon sisälle, iirikset kestävät hyvin maljakossa. Tämän lajike taitaa olla 'Flavescens'. Nimi tarkoittaa latinaksi kellertävää. Eipä siis ole mitenkään ylevä nimi kuten apassisoturi. Olisi ansainnut olla vaikka keltainen prinsessa.

Mutta palataan vaaleansiniseen. Ostan aina kun kohdalle osuu, matalan iiriksen. Tällä kertaa se sattui kohdalle viime keväänä Mustilassa. Iris pumila 'Blue Denim' oli löytö. Näin vaaleansinistä iiristä minulla ei ole. Väri on kuvassa aika lähellä todellistä väriä. Siniset farkut sopivat päälle, mutta myös puutarhaan.

Löysin kerran talon edestä tavallisen siperiankurjenmiekan joukosta tällaisen vaalean siperiankurjenmiekan. Ei hajuakaan olenko hankkinut tällaisen vai en. Mutta jos olen hankkinut niin miksi olisin istuttanut sen tavallisten kurjenmiekkojan sekaan, keskelle niitä. Saattaa siten olla vaikkapa siementaimi.

Kauniit kukat joten se ansaitsi päästä ihan omalle paikalle uuden kasvihuoneen eteen. Nimeä en ole tälle hakenut, voisihan sille löytyä jokin hauska ja omaperäinen nimi kuten Vaalea Sininen.

Nimetön torilta vaihdettu iiris on ensimmäisiä kukkijoita.  Omassa mielessäni sen nimi on mielikuvituksellisesti Tori. Tämä iiris kukkii vaikka kasvaa lähes täydessä varjossa enkä ole koskaan jakanut sitä. Tosin tänä vuonna aion jakaa heti kukkimisen jälkeen. Osa juurista kasvaa toistensa päällä. Ja kuten kuvasta voi katsoa, minulla iiristen juuret eivät ole mitenkään erityisesti paljaina, kukkivat ne silti.

Loppuun vielä yksi iiris,  'Red Zinger' tai siis punainen nokkeluus (mikä nimi se sellainen on?). Siitä päästään nokkelasti toiseen punaiseen eli Cattus Eino 'Red Ginger'. Punaista inkivääriä on tämä kissa täynnä. Virtaa riittää, mutta niin on alkanut olla myös rauhaa, jalkoihin puskemista, kehräystä ja vieressä nukkumista.

Enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kesäloma, aamukampa on valmiina.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.