Ensimmäiset pionit ovat jo lopetelleet kukintaansa, toiset vasta aloittelevat. Tykkään pioneista senkin takia, että niiden kausi on pitkä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Tänä vuonna tosin kukinta voi venyä pidemmällekin, heinäkuun puoleenväliin asti. Pääkukintaa toivon 6.7. sunnuntaille jolloin osallistumme taas Avoimiin puutarhoihin.
Ostin Hiidenkiven puutarhan Minnalta pari vuotta sitten juhannuspionin taimen. Tänä vuonna taimi kukki ensimmäistä kertaa. Ihan juhannukseen kukinta ei osunut, vaan se oli kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kukat ovat kyllä kauniit, tiheät pallomaiset. Muutoin pionin olemus on melko vaatimaton ja siinä ehkä piilee osa sen salaisuutta.
Tarhapioni 'Rosea Plena' on ostettu Lahden siirtolapuutarhan avoimien ovien taimimyynnistä. Ostin tämän täysin sokkona, kukasta saatikka edes sen väristä ei ollut mitään tietoa. Hyvin kävi sillä tätä minulla ei ollut ennestään.
Amurinpionin paeonia obovata herkät kukat jaksavat ihastuttaa. Kukat eivät avaudu koskaan enempää vaan jäävät ikäänkuin puolittain nupulle. Minulla on näitä kaksi taimea, kumpikin kasvaa aika syvässä varjossa hortensiaputarhassa.
Ilokseni amurinpioni tekee runsaasti siemeniä. Olen kylvänyt niitä pionin ympäristään ja nyt esiin on tullut kaksi tällaista pientä siementaimea. Voisivatkohan oikeasti olla amurinpionin siementaimia? Ainakin lehti on kovin samanlainen kuin emokasvilla. Kuvan vaaleat juuripallurat kuuluvat pystykiurunkannukselle. palluroita nousee vuosittain esiin kukinnan jälkeen ja painelen niitä sitten takaisin maahan tai istutan uusiin paikkoihin.
Pioni 'Pink Hawaiian Coral' ei jätä kylmäksi ketään. Ärtsy väri mutta tykkään hurjan paljon. Näitä olen laittanut arboretumiin useamman taimen.
Tässä yhden taimen kukintaa. Taimella on viruksen seurauksena kirjavat lehdet joka vuosi. Virus ei ole levinnyt muihin taimiin joten olen antanut tämän kasvaa erikoisuutena muiden keskellä. Olen harkinnut sen siirtämistä omaan yksinäisyyteensä jotta kirjavat lehdet tulisivat paremmin esiin.
Amerikan siemenistä kasvanut nimetön pioni on kaunis sekin. Värissä on jotain herkkää.
Vielä herkempää oli se hetki, kun sain Einon syliini ja kissa rentoutui siinä hellittäväksi. Ajatella, että alle vuodessa on päästy tähän luottamukseen. Sinnikäs työ kissan kesyttämiseksi tuottaa tulosta. Einon ehdoilla on menty eikä kissaa ole pakotettu mihinkään. Onneksi katti on perso herkuille, niillä on helppo opettaa käsittelyä kuten esimerkiksi punkin poistamista.