Voi tätä säätä

Kyllä nyt puutarhaa ja tarhuria hellitään. On ihana tehdä puutarhatöitä kun ei tarvitse vahtia milloin ja miten paljon sataa vettä. Voi rauhassa miettiä mikä ilta tekee mitä hommia.

 Eilisen illan tavoitteena oli siivota yrttipenkki. Tein siihen joitain vuosia sitten kunnon perusparannuksen mutta silti sinne oli löytänyt tiensä sitkeä joukko juolavehnää ja voikukkia. Oli aika nostaa kaikki kasvit ylös ja hävittää rikat.

 Jo vain näyttää paremmalta. Otin myös lahot välipuut pois. Yrttimaan kehikko on ensimmäisen kasvihuoneemme alakehikko ja välipuut olivat silloin erottamassa käytävää mullasta.

 Viimeisenä silauksena kasvit takaisin. Nyt valikoimassa on ohotanlaukka, karhunlaukka, tuntematon laukka, ruohosipuli, timjami ja oregano. Viimeisenä siirsin tähän toisessa laatikossa kasvaneen valkoisen mansikan. Se toinen laatikko puretaan pois koska kehikko hajoaa pienestäkin kosketuksesta.

 Ruohosipulin alkuja oli satoja. Karsin niistä jatkoon vain kaikki parhaimmat ja suurimmat. Meillä ruohosipuli saa kukkia joten siementaimia riittää.

 Alma tarkkaili puuhiani hyvin naamioituneena rinnepuutarhan lehtialueelta. Lehdistä on tullut ilta-auringossa kissojen lempipaikka, onhan se lämmin ja pehmeä. Ja Iines ja Alma maastoutuu sinne hyvin värinsä takia.

Toinen oiva maastoutuja on tässä. Huomasin yhtäkkiä pihatiellä sisiliskon. Onneksi ennen kissoja. Siirsin liskon turvaan pensaikkoon missä suojaväri on parempi. Joka vuosi en näe pihassa sisiliskoja, tämän näkeminen tuntui todella hyvältä. Kaikki luonnon pienet otukset kelpaavat puutarhaan.