Kirvoittavaa

Kuivuudessa on yksi huono puoli, kirvat. Ne pienet ötököt löytävät puutarhan heti kuin haistaen ettei sadetta ole tiedossa. Iskevät kiinni kasviin ja aloittavat hitaan tuhoamisen.

 Olen ihmetellyt miksi purppuratuomeni kukinta on tänä vuonna kovin vaisua.

 Piti mennä puun lähelle katsomaan, ja syy selvisi. Puu on aivan täynnä kirvoja. Mitäpä noille voi, tuonne ei yletä vesiletku jotta voisi hävittää kirvat kylmällä vesisuihkulla ja myrkyttämään en halua alkaa. Ehkä muut kasvit saavat olla rauhassa jos purppuratuomi on tämän vuoden kirvojen uhri. Puu kyllä toipuu ja on ensi vuonna entisenlaisensa. Kirvojen kimpussa muuten näkyy jotain pieniä vihreitä ötököitä, ovatko petopunkkeja kirvoja syömässä?

 Tässä näkyy mitä helteet tekevät savimaassa oleville perennoille. Täpläimikkä nuupottaa lehtiä ja kukkavarsia. Kuvan ottohetkellä meillä näytti lämpömittari auringossa +37 astetta ja koko päivän oli paahtanut pilvettömältä taivaalta.

 Samaisessa penkissä kasvava kullero ei hellettä tai savimaata hätkähdä. Se jaksaa kukkia vuosi vuodelta komeammin. Tämä lienee jalostettu lajike sillä luonnonlajike kukkii vasta kesäkuussa.

 Vanhan omenapuun torson ympärillä kasvaa humala. Viime kesän kosteus oli humalalle rankka, vähän jo pelkäsin, että se kuolee pois. Eipä kuollut vaan kurottelee lonkeroitaan torsoa pitkin. Loppukesästä torsosta ei näy kuin pieniä kaistaleita humalan alta. Tämä on yksi pihan lempimaisemiani.

Risuaidan edessä kasvavat tuomipihlajat kukkivat runsaasti. Olen odotellut milloin tekee juurivesoja ja saan aukkokohtia täytetyksi. Kovin hitaasti leviää, osasyynsä voi olla jänisten hampailla ja savisella maalla.

Viikonlopun sää näyttää oivalta puutarhurin kannalta. Vain vettä kaivataan edelleen, kaikki sadekuurot kiersivät meidän ohi. Kuution säiliöön tuli isolta navetan lappeelta vettä muutaman kastelukannullisen verran, ei siis juuri yhtään mitään.