Kitkeminen on iloni

Jos joku olisi sanonut minulle 20 vuotta sitten että kitkeminen tulee olemaan lempipuuhaani olisin ollut melkoisen kummastunut sanojan kommentista. Mutta niin se mieli ja elämä muuttuu, nyt kitkeminen on ihan parhaita puuhia puutarhassa. Ja hyvä niin, kitkemistä meillä, rikkaruohojen paratiisissa riittää.

 Arboretumin laajennuksen kitkin tänään. Puoli päivää siihen meni, kivipuro on kitkemisen suhteen syvältä vaikka kitkemisestä pidänkin. Ehdin jo myrkyttämään siellä kasvavia heiniä mutta sekään ei auttanut. Nyt purin hammasta ja kitkin. Mies siirsi pari päivää sitten ruusuorapihlajan tuohon kivipuron sisäkulmaan. Se kasvoi ennen autopaikan kivimuurin päässä ja oli kuulemma aina miehen tiellä. Sellainen mielipide pitää ottaa tosissaan ja niin ruusuorapihlaja sai uuden paikan. Nurmialueella kasvavat puut on vielä niin pieniä ettei ne näy kuvassa. Siellä kasvaa punakoivu, visakoivu, tavallinen pyökki, punapyökki, japaninsiipipähkinä ja kuudes puu on punasaarni. Enempää ei puita mahdu mutta ajan kanssa jotain pensasta ja perennaa voisi vielä ajatella lisätä.

 Alkuun näytti että keijuangervot olisi kärsinyt pahasti talvesta, lisäksi ne olivat jänisten ruokana. Mutta nyt pienet pensaat näyttävät voivan hyvin. Keltajapaninangervoista kaksi voi vähän huonommin mutta molemmissa on pienet alut. Niiden puoli on haastavampi kevään märkyyden takia.

 Arboretumin vanha puoli on jo kertaalleen kitketty. Avoimiin se on tehtävä toisen kerran. Siellä kukassa on japaninruusukvitteni ja vieläpä ihan ensimmäistä kertaa. Voin kuvitella miten kaunis tämä on suurempana pensaana ja täydessä kukassa.

 Talon edustalla kukkii jokin pikkusydän. Nimeä tällä ei ole, ei ollut ostaessakaan. Lehtensä ovat vähän harmaammat kuin tavallisella vaaleanpunaisella pikkusydämellä.

 Syyshortensian tulppaaneista tuli kukkaan yksi. Nämä on istutettu jo kolme vuotta sitten mutta paikka ei ollut kai mieluisa, tämä on ensimmäinen kukka sitten istuttamisen. Väri on kyllä kiva.

 Arvilan alkuperäisiin puihin kuuluva iso koristeomenapuu on parhaassa kukassa. Kuvaaminen on vaikeaa, kuvia ei saa otettua kuin alaviistosta ja kukat ovat enemmän yläviistossa. Puun alla on hauska käydä kuuntelemassa pölyttäjien surinaa, niitä on tuolla päivän aikana tuhansia. Sitä surinaa voi sanoa jo meteliksi.

Tässä vähän lähempää kuvaa koristeomenasta. Siitähän tämä puu on hauska että se tekee kahdenlaisia jälkeläisiä. Ihan tavallisia ja sitten toiset ovat punalehtisiä. Punalehtisiä minulla on kaksi kasvamassa. Nyt katsoin että kasvimaalla on yksi tavallinen taimi ja toinen taitaa olla punalehtinen. Ne pitää molemmat ottaa talteen ja istuttaa jonnekin. Hauska nähdä mitä kaikista tuleekaan.

Huomenna kitkentä jatkuu, suunnitelmissa on saada keltaiset vadelmat valmiiksi.