maanantai 9. tammikuuta 2017

Maan raivausta

Ostimme tämän tilan vuonna 2005. Silloin en vielä ollut ihan niin paljon puutarhaihminen kuin nyt. Etsiessämme taloa puutarha oli ihan sivuseikka. Riitti että on pihaa ja tilaa. Näin jälkikäteen olen miettinyt että toisaalta ränsistynyt puutarha ja villiintyneet istutukset ovat olleet onni. Jos olisin saanut puutarhan jossa olisi ollut kaikki valmista, ei siellä ehkä olisi ollut tilaa omille ideoille ja toteutuksille. Puutarhasta ei olisi tullut niin minun näköinen kuin se nyt on. Olen saanut ihan itse päättää (tai budjetti on saanut päättää) mitä omenapuita, perennoja tai pensaita istutan. Ja mihin päin puutarhaa. Puutarha on rönsyillyt, on vallattu lisää joutomaata, kaivettu ja rakennettu.
Vuonna 2005 tämä kaikki kasvoi metristä koiranputkea. Vain aitan edessä oli kaistale nurmikkoa, sekin enemmän savivelliä ja sammalta kuin vihreää heinää. Ensin valmistui kasvimaa ja sen jälkeen parisen vuotta sitten luumulehto. Tässä luumulehdon hiekkakäytävät ovat jo valmiina.
Kesällä 20016 luumulehtoa rajaa kivimuuri, aitta on korjattu ja se on saanut uudet ikkunat. Luumulehdossa on kasveja ja ympärillä kasvaa hyvinvoiva nurmikko.


Luumulehdosta alaspäin tontin rajalle saakka oli samaa koiranputkea ja joutomaata. Se raivattiin esiin kesällä 2015. Tällä kertaa hommissa oli kaivinkone ja sen ansiosta saimme puutarhaa nyt halkovat kivimuurit.
Vanhan kaivon pumppuhuone on vielä tallessa, tuo pieni tiilirakennus takavasemmalla. Sen takaa alkaa omenapuiden rivi joka jatkuu kivimuurin reunaan saakka. Alueelle mahtuu muutama puu lisää pumppuhuoneesta vasemalle mutta en ole pitänyt hankinnan kanssa kiirettä. On ihan kiva että on yksi alue missä kasvaa vain nurmea.

 Arboretumin laajennusta tehtiin sitäkin pitkään. Viime keväänä mies otti konevoimat alle ja tasoitti alueen traktorilla. Lantakasa ja sora otettiin talteen, multakasa levitettiin alueelle. Päälle heitettiin nurmikonsiemeniä ja
kesäsateet tekivät lopun työn. Ja joko mainitsin että tämäkin alue kasvoi metristä koiranputkea vuonna 2005. Ja oli pari vuotta sitten aivan täynnä kotiloita. Kotiloita en ole tavannut tuossa viime kesänä kuin pari kappaletta. Joko ovat siirtyneet muualle tai sitten kanta väheni viime talven myötä.

Tämän kevään ja kesän suurin tavoite olisi saada ponkaistuksi hyvään alkuun uusi alue jota suunnittelin jo koko viime kesän, se rinnepuutarhani. Katsotaan kuinka käy, viime kesänä vuohenputket lannistivat niin paljon että puhti loppui jo alkukesästä. Nyt lähden taistoon uudella innolla.





13 kommenttia:

  1. Onpa valtavia muutoksia tapahtunut! Vuohenputki saisi minun puolestani paleltua tänä talvena. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saisi minunkin puolesta :D On ihan vihonviimeinen rikkaruoho.

      Poista
  2. Ahkerasti olet saanut puutarhaasi rakennettua pala palalta koiranputken valtaamalta tontilta. Hienoa jälkeä on syntynyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pala palalta kuvaa hyvin pihan tarinaa. Kun on tehty käsivoimin suurin osa on ollut pakko edetä kulma kerrallaan.

      Poista
  3. Vuohenputki kuolee, jos alueen peittää yhdeksi kasvukaudeksi mustalla muovilla. Siitä kuolee kaikki muukin samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinnepuutarhasta piti peitellä vuohenputket mutta hups en saanut tehtyä. Ensi kesänä on luvassa joko kovaa kitkentää tai sitten yksi vuosi peitettynä.

      Poista
  4. Kyllä teillä onkin iso piha. Kovasti ootte tehneet töitä sen eteen ja tullut hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoidettua aluetta alkaa olla puolisen hehtaaria. Nurmikon leikkuussa menee aina puoli päivää vaikka on ajettava leikkuri :)

      Poista
  5. Oon ennemminki ihastellu tuata teirän kivimuuria. Kivet kummasti vetää huamion. Siinonki rauhalline ja lämmin tausta istutuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivimuureista tuli hienot ja jotenkin kutkuttavaa että ne tulivat ilman ennakkosuunnitelmaa. Valtava kiviröykkiö piti vaan saada jonnekin.

      Poista
  6. Isoa pihaa ja puutarhaa ei vuodessa tai parissa muokata mieleiseksi. Ei ainakaan omin käsin ja pikkurahalla. Ystäväni osti 1991 ison maatilan, jonka laittamiseen meni 20 v. Nyt kaikki on uskomattoman upeaa, mutta osansa oli merkittävällä rahasummalla, jolla hän sai remontoitua talon ja piharakennukset ja pystyi käyttämään palkattua puutarhurin apunaan.

    Hienolta pihanne nyt näyttää ja mukavalta tuntuu ajatus, että edelleen on tilaa myös uusille suunnitelmille ja unelmien toteutukselle. Noin isossa pihassa on tilaa myös selkeällä nurmialueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan tehdä vuodessa tai parissa. Meillä matka on vasta alussa. Hienoa että on käytetty palkattua puutarhuria jos sellaiseen on taloudellinen mahdollisuus, ihan liian usein sellaista ei tehdä.
      Selkeät nurmialueet on hyviä alueiden välissä, jakavat tilaa ja tuovat tilaan avaruutta.

      Poista
  7. Vau! Siinä on hyvä lähtökohta muistaa, että ajan kanssa ja maltilla se syntyy. Eiköhän meidänkin heinikosta saada vielä vaikka minkälaisia kukkamaita. Kiitos tästä. Ja hieno kivipuro myös, kaiken mainitsemasi lisäksi!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)