tiistai 22. syyskuuta 2009

Kuusi vuotta sitten

heräsin yöllä napsahdukseen. En tiedä oliko se enemmän tunne vai ääni, mutta hereille se sai. Lapsivedet menivät. Matka sairaalaan ei ollut pitkä, ei ollut vielä pahemmin supistuksiakaan. Vastaanottava kätilö päivitteli vatsaani, no olihan se suuri, mutta raskauskin jo kolmas. Tunnit venyivät pikkuhiljaa kohti aamua, oloni paheni. Aloin oksentaa ja pyörtyillä. Lapsi vatsassa velloi kuin olisi tulossa väkisin vatsanpeitteiden läpi ulos, hirvittävä tunne.

Ympärillä alkoi yhtäkkiä tohina, tuli lääkäriä, tuli toinen kätilö. Hörppy lääkettä ja minut kärrättiin juosten saliin, sektio. Niin, olihan minulle tokaistu sairaalan lääkärillä, että sektion voi tehdä missä vaan kohtaa synnytystä, kun julkesin ääneen epäillä lapsen syntymistä alakautta suuren koon takia. Lääkärin mielestä lapsi olisi ihan normaalipainoinen. Puudutusta kokeiltiin, ei onnistunut, kiire, nukutus.

Mies sai ensimmäisenä syliinsä kolmannen lapsemme, 4555g painava ja 50cm pitkä poikamme oli syntynyt. Eipä olisi tullut alakautta, miten hankalaa myöntää jälkikäteen henkilökunnalle. Matias-poikamme kasvoi. Miten joku lapsi voikin olla niin tyytyväinen ja pelkkää hymyä. Jo kaksi lasta vauvasta kasvattaneena kuitenkin vaistosimme ettei kaikki ole kohdallaan. Meille sanottiin höpö höpö, lapsi on ihana ja vain oma luonteensa. Lapsi on ihana ja oma luonteensa, mutta joskus vaisto sanoi silti ettei kaikki ole kunnossa. Sisin alkoi tehdä työtä asian hyväksymiseksi, ympäristölle se tuntui olevan kovempi paikka.

3-vuotiaana puhuin asiasta neuvolassa. "Tädin" mielestä lapsi oli vain niin persoonallinen. Aivan. Nelivuotiaana keksin sanoa neuvolassa lapsen olevan ahdistunut. Naps! Olin löytänyt taikasanan. Asiat alkoivat rullaamaan. Pääsimme psykologille, puheterapeutille, toimintaterapeutille ja neurologille. Helpotus. Lapsi sai apua.


Alkoi kuntoutus terapeuteilla ja päiväkodissa. Kirittiin muita kiinni, omana persoonana, rakkaatakin rakkaampana lapsena.



Tänään tuli mittariin täyteen 6-vuotta. Onnittelut rakas Matias, olet meille tärkeä!

Kuvat vuosien varrelta, ensimmäiset kuvattu kansion kuvista, siksi laatu heikkoa. Viimeinen kuva sunnuntailta. Siinä avataan omalta perheeltä tullutta lahjaa, kauko-ohjattavaa junaa Brion junarataan. Se kulkee käsissä koko ajan, sen kanssa nukutaankin. Mieluinen lahja.





17 kommenttia:

  1. Onnittelut suloiselle 6-vuotiaalle! =)

    VastaaPoista
  2. Suloinen poika! Onnittelut Matiakselle :)

    VastaaPoista
  3. Onnea vielä kerran! Ihana poika teillä!

    Meilläkin aamulla ilmoitettiin, että pitäisi saada uusi kauko-ohjattava juna. Vanha ei enää liiku kunnolla ja ilman kauko-ohjausta oleva patterikäyttöinen ei liiku enää laisinkaan. Kaipa se pitää taas kirjoittaa tästäkin pukille.

    VastaaPoista
  4. Synnytyskokemuksia vertaillessa, tiesin itsekin omani kohdalla, ettei tule alakautta, vaikka vauvan koosta oli vain summittainen arvio (joka ei edes ollut lähelläkään todellista kokoa). Harmittaa, ettei äidin intuitio asian suhteen paina vaakakupissa minkään vertaa, kun synnytyksestä on kysymys. Ehkä sitten joskus, yksityissairaaloiden aikana...

    VastaaPoista
  5. Todella kauniisti kijoitettu. Minäkin tiedän tuon tunteen, tai vaiston. Kun kaikki on hyvin mutta kuitenkaan mikään ei ole...

    Onnea 6-vuotiaalle!

    VastaaPoista
  6. PALJON ONNEA MATIAS !

    toitottaa: Tuija

    Kyllä aika on kulunut äkkiä...
    vastahan se farkkuhaalari oli iso!

    VastaaPoista
  7. Tuija: Olet ollut ajatuksissa, täytyisi tavata. Josko ensi viikolla tai sen jälkeen.

    Kiitos kaikille onnitteluista :)

    VastaaPoista
  8. Hurjasti onnea Matiakselle!!!

    (Meillä on tuo sama lahja pakattissa odottamassa ensi viikkoa) :)

    VastaaPoista
  9. Iloista syntymäpäivää 6-vuotiaalle :)

    VastaaPoista
  10. Oikein suuret onnittelut! :o)

    VastaaPoista
  11. Onnea isolle ja silti vielä niin pienelle!

    VastaaPoista
  12. Kauniisti tehty postaus, tuli ihan liikuttunut olo, niin samanlaisia juttuja meillä...

    Jännä juttu tuo äidin vaisto. Monta kertaa minulle on toitotettu, että äiti kyllä tietää parhaiten, mutta sitten joskus joku haluaa selittää tilastojen kanssa että väärässä ollaan. Kun vaan voisi luottaa enemmän siihen vaistoonsa, se on kuitenkin oikeassa, jossain muodossa!

    Onnittelut vielä Matiakselle!

    VastaaPoista
  13. Onnea 6-vuotiaalle Matiakselle.
    Niin tuttu tunne, sanoisin sitä äidin vaistoksi - kun kaikki on hyvin, niin ei uskota että jotain voisi olla vialla.

    VastaaPoista
  14. Onnea vielä kerran Matiakselle! Tiesitkö muuten että Matias tarkoittaa Jumalan lahjaa??
    Siltä teidän reipas 6-vuotias todellakin tuntuu ja kuulostaa, niin kauniisti kirjoitit... :)

    VastaaPoista
  15. Kiitos vielä kerran kaikille onnitteluista.
    Hannalle erityiskiitos. Meidän Matias todellakin on lahja. Kun aina vain muistaisi sen arvon.

    VastaaPoista
  16. Onnea pienelle miehelle!
    Olisin halunnut vähän kysellä lisää teidän Matiaksen "piirteistä". Meillä kun automiehellä odottaa lähele neuro psykologille ja kaikki vielä auki.
    Jos haluat, olisin iloinen jos kirjoittaisit anrinko@hotmail.com
    Kiinnostaisi tietää jos teillä edes vähän samaa kuin meidän pojalla...

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)